Terveisiä perheestä

Voihan voimattomuus

2012-01-31T14:25:00.002+02:00

Olen saanut yskän lapsilta - lahjaksi. Kiertopalkinnot on monesti haluttuja, tämä ei. No. Eikun tulta päin!

Remontti on kyllä viheliäinen prosessi, mutta matkalla Suurempaa Ihmisyyttä varmaan ihan paikallaan. Oppii sietämään keskeneräisyyttä ja kaaostakin. Sitä kun aikataulut pettää, niitä ei olekaan tai jotain puuttuu. Suunnitelmat vaihtuvat, muuttuvat tai eivät onnistu vielä – ehkä kesällä (2015) ja mitä ikinä.

Grrrr…

No. Zen. Ei se mitään.

Olisi ihana saada rykäistyä asioita kuosiin, mutta joskus ei vain onnistu. Jumalallakin meni kuusi päivää maailman tekemiseen ja se on sentään Jumala isolla Jiillä. Minä vain pieni ihminen. Ei voi liikoja vaatia. Sitä paitsi oliko Jumalalla näin hyviä assareita kuin mulla?! Niin. Jessekään ollut vielä syntynyt ja senhän Jumala delegoi ihan muille.

Joskus käydään aina keskustelua siitä onko kotiäitiys työtä ja millaista se on ja voiko sitä verrata edes… mihinkään. No kyllähän sitä voi.

Eläkettä ei esim. oikein pääse kertymään. Pikkujouluja on turha viettää "työporukalla", koska räkäposkella mennään ihan normipäivänä ja vedetään "sä oooot tyyyyyhmä"- settiä muutenkin. Why bother? No, töihin ei tarvitse pukeutua mitenkään fancysti. Mikä siinä onkin, että jos menet ja laitat ne paremmat farkut, joku tulee ja kaataa mehukeitot sun syliin, mutta jossain remppavermeissä saat kulkea IHAN rauhassa vaikka viikkoja. Piis. Suihkussa jos menet ja käyt, niin jotain tapahtuu ihan varmasti eritesektorilla.

Toki opit kestämään vaihtuvia tilanteita ja tunnetiloja. Joudut vaan toteamaan, että parempi olla sellainen takki, minkä hupussa voit myös kuljettaa ostoksia kotiin, jos eli kun joudut kantamaan "asiakkaita/työkavereita", mahdollisesti huutavia ja potkivia sellaisia. Suhtaudut järkevästi erilaiseen näkemykseen kenelle Sinun avaimet kuuluvat ja ymmärrät pitää laukkuasi noin 2 metrin korkeudessa.

Facebookissa kiersi hauska teksti, missä mies tuli kotiin ja kauhistui, kun lapset oli pyjamissa pihalla, jauhot ympäri kämppää, huonekalut hujan hajan ja kauhea kaaos kaikella tapaa. Nainen sängyssä vaan lukemassa akkojen lehtiä. Nainen: "En tehnyt tänään yhtään mitään järkevää".

Toisaalta taas tämä Harry Pottereiden kirjoittajanainen ei kuulemma neljään (4) vuoteen tehnyt kotitöitä, vaan keskittyi kirjoittamiseen. Kannattavaa. Ihme, että oli yyyhoo, kun ei tehnyt kotihommia, sanos yksikin.

Pitäisi suunnitella täällä meillä, että mitä laitetaan miten ja mihinkin. Itsestä olisi kiva vähän laittaa väriä vaikka johonkin olemassa olevaan, säätää ja ällötrendisanoin: tuunata. Kotoilu nyt on ihan kamala sana.

Mutta sitten. "Ei!" tai "Eieieieieieie" tai "Eeeee-Ei!". Ei käy, kelpaa tai ei haluta. Halutaan niin ja näin ja tota ja tätä ja sitten eikuneikun ja siis… suunnittele sitten siinä. "Tää oo mikään sisustuslehti, tää koti", juu ei niin. Ei tod. Mutta jotain nokkelaa olisi niin kiva saada tähänkin kotiin. En mä haluakaan, että mun kodinhoidontuesta eli nk. palkasta menee mihinkään dissaintuotteeseen …kaikki eikä riitäkään. Sellaisestahan juuri Handelsbankenin ekonomisti setä sanoisi, että ei mis-sään nimessä, härre min good. Sitä paitsi jos jotain kotimaista dissainia, niin naapurin nuorenmiehen lamppu tai sitten jotain oivaltavaa vaikka… jostain.

Olisihan se mahtavaa ostaa Mikko Arto Juhanin (tulevaisuuden keraamikkoneron) Pöllö-valaisin tai vaikka hankkia Janika Herlevin joku teos, mutta… jos nyt ensiksi vaikka "vaan" saisi selville ketkä majoittuvat mihinkin huoneeseen ja sitten vaatesäilytyksen kuosiin ja pari hyllyä paikoilleen, niin sitten joo voisi miettiä vaikka jotain fänsympää.

Lapset tahtoo tanssipeilin, siis ison peilin seinään ja irtoköyttä (?!), että voi kävellä nuoralla. Itse tahtoisi vanhoja rakennustelineitä (sängyksi) ja uuden eteisen kaapi/tangon/hattuhyllynaulakon. Phuuuuh… Saisipa ajatuksesta kiinni ja tekisipä löytöjä ja nokkelia oivalluksia!

Turha miettiä mitään Kaamein Kämppä -vaihtoehtoa, koska ei olla ihan siinä pisteessä – vielä. Ja Teuvon teippaaminen oli pelottavaa katseltavaa - eikö sekään muka voi keskittyä ja vaikka leikkauttaa niitä irtokirjaimia jossain?! Apua! No. Kohta on hiihtoloma. Ehkä silloin. Ehkä sillon kun Jaakko pitää loput lomistaan. Sitten on käsipareja millä rykästä ja avot tehdä niitä yhteisiä kompromissiinkin perustuvia valintoja.

Siihen asti mä voimaudun [:juon tuplalatteja ja viikkaan]. Pyykki – se ei pesemällä lopu.

Iris Lov 3 vee

2012-01-31T13:26:00.000+02:00

Huomenna on Iriksen 3-vuotissynttäripäivä. Huh huh taas. Kolme vuotta. Niin lyhyt aika, niin paljon kaikkea.

Kolmevuotta sitten oli myöskin kirpeä pakkaspäivä, auton tuulilasi oli kuurankukassa, hengitys lähes huurtui ilmaan kiinni, aurinko paistoi. Addun SuperStarsseissa oli liukuestenastamummosysteemit. Muistan vieläkin sen aamupäivän, kun lähdin extemporee yksin vielä käymään vähän shoppailemassa [:yksin rauhassa lattella]. Onneksi otin niistä kuurankukista kuviakin. Niin kauniita.

Pienestä nöpönenästä on kasvanut sellainen Tehotyttö, että oksat pois ja kävyt alta. Vaikka joskus ja useinkin draamankaaret ovat kauniita ja korkeita on iris niin reipas, hauska, osaava ja mahtava, että ihan välillä miettii mistä se kaikki kumpuaa. Ne jutut, tanssit, eleet ja koko lapsi.

iris ei ole enää vain tyttö tai isompi tyttö, vaan isotyttö ja puhuu itsestään Iriksenä, vaikka leikkiikin usein vielä Helmiä. Iriksestä on tullut isosisko, joka opastaa ruokapöydässä Nestoria kuinka tuolilla tulisi istua eikä seistä ja miten lusikalla laitetaan ruokaa suuhun, ei heitellä lattialle.

Jännä miten tässä kolmen vuoden kynnyksellä alkaa sellainen vienoneito kuoriutua esiin. Kaikki sulavat tanssiliikkeet, puheet, kursailu ja halu tehdä kauniita juttuja. Vaikka kyllähän Iriskin menee vaikka läpi harmaan graniitin, jos niikseen tulee.

On ihana ajatella, että tässä saa kasvaa lapsi, olla kaikkea sitä mitä on. toteuttaa kaikkia niitä asioita, joita kokee tarvitsevansa ja vaikka vain haluavansa tehdä.

Onnea rakas!

Yleinen ja yhtenäinen 2. kierros

2012-01-25T12:17:00.000+02:00

No niin! Toisesta presidentinvaalikierroksesta ei tule nk. Läpihuuto juttu tai mikään selviö. Eikä sellaista camp-huumoripläjäystäkään, mikä siitä e h k ä olisi tullut Paavo Väyrysen ja Sauli Niinistön kesken. Vaikka mistä sitä nyt tiedetään. Uskallan vain olettaa.

On jännä huomata miten ...tiedänkö edes, onko itsellä edes muistikuvia, pitkästä aikaa poliittiset vaalit herättävät ihmisissä näin paljoa tunteita.

Hyvää yhteishenkeä, hehkutusta avoimesti, jupinaa, keskustelua asiasta ja aika todella paljon myös sen vierestä.Facebookissa jotkut toivovat, ettei kaverit (minä ja muutama muukin) ei täytettäisi feediä Haaviston tai muitten hehkutuksilla, koska se on ärsyttävää. Varmaan joo.

Sitten mietin eräänäkin iltana, kun eräskin oli Facebook-statuksessaan huudellut olemaan hiljaa ja häiritsemättä tai blokkaa ja/tai poistaa kavereistaan, että niin... Kaverilla on siellä liukuhihnajaolla kaikenmaailman musavideota ja muuta, ihan oman musagendreni ulkopuolelta. Saako laittaa statuksen, että: älkää laittako tyhmiä musavideoita tai mä en enää ole teidän kaveri?

Päädyin kasvamaan ihmisenä.Tiedän kenestä moni tykkää Voice of Finlandissa, Idolsissa, X-Factorissa, Talentissa ja BB-talossa ja mitä näitä on kulloinkin. Teemoja ihmisten huulilla. Vaikka en kerkeä näkemään itse niitä tai katso tai mitä ikinä. Ei ehkä kiinnosta niin paljoa, mutta ...Haittaakse!? Tietää mistä ihmiset tykkää?

Suomessa on ihanaa se, että voi avoimesti leiskuttaa myös poliittista henkilöä. Kuten ennenkin mainittua: joutumatta linnaan tai liiterin taa.

Olisi jotenkin sääli, jos emme hehkuttais ja olisi politiikasta kiinnostuneita. Sillä sekin muokkaa maailmaamme. Vaikka pressalla ei olekaan niin paljon valtaa, edes arvojohtajana, kuin jollain Lady Gagalla, niin silti.Minusta kaikki kommentit: "2 on kahden 2 viikon päästä pois muodista" -läpät ovat ihan tyhmiä. So what?! Pressanvaalit on silloin, totta, käyty.

M u t t a tärkeämpää onkin se mikä on jo tapahtunut. Tämä on ollut historiallista kansanvaltaa, demokratian voima on nähty. Siihen on tarvittu vain innostusta, joidenkin mielestä hölmön naivia uskoa Mahdollisuuteen, muutokseen. Siihen, että Minun Ääneni kantaa. Sitä paitsi tämä on ollut historiallista myös siten, ettei SDP:n ehdokas ole toisella kierroksella. Sekin on kansanvallan kannalta tärkeää, vaikka demareitahan se korpeaa. Jopa niin, ettei Paavo Lipponen tiedä aikooko lainkaan äänestää 2. kierroksella.

Jännä juttu enkä tiedä onko siinä pointtia vai olisiko Paavosta oikeasti niin kamalaa äänestää... Saulia/Pekkaa.

Niin ja tietenkin se seikka, että pienenllä budjetilla voidaan haastaa ison rahan ja koneiston kampanjat, sekin on merkittävä saavutus.Joten ei pahastuta ihmisten innosta ja leiskutuksisat. Ei myöskään ruveta pöljäilemään ja arvostelemaan ehdokkaiden tai heidän puolisoidensa kampauksia, asusteita tai muuta, joka voidaan pahoiksipuheiksi laskea.

Nyt on mahdollisuus pysyä asioissa ja asiallisessa käytöksessä, tarkastella ehdokkaita reilussa hengessä ja Hyvällä pöhinällä. Ei ole tarkoitus mustamaalata eikä sokeasti ylistää.

Minä etsin parasta vaihtoehtoa jonka järki ja sydän voivat yhdessä valita. Silloin on minussakin demokratia toteutunut.

Jk. Teksti on kirjoitettu iPadilla, joten mahdolliset typot ja muut kirjoitushäröt voidaan laskea sen piikkiin.

Ai niin, vielä tämä: "iPhonen tullessa markkinoille Applea johti armeijaa käymätön kasvissyöjä ilman korkeakoulututkintoa. Samaan aikaa Nokiaa johti... oikeustieteen kandidaatti."

Mut stailataan

2012-01-21T14:42:00.000+02:00

Radio Aallolla on mainos Menaisten kilpailusta, jossa voittaja ystävänsä kanssa pääsee stailattavaksi.

No, Helmi bongasi ko. mainoksen ja sitten käytiin läpi kaikki faktat. Mitä tarkoittaa stailaaminen, voittaminen tässä tapauksessa, olenko osallistunut (kyllä) ja lopuksi Helmi totesi "No ei se mitään, vaikka et voittaisikaan, koska AINAHAN ME voidaan stailata sut. Laittaa sulle uus kampaus ja kaupasta hakea vaatteita!".

Totta! Melko liikkistä ja ainakin stailauksesta tulee vimosen päälle uusinta uutta tai sitten jotain toooosi klassista, koska Helmi äänestäisi Eva Biudeeta, kun sillä on niin kiva tukka. Mutta eipä ole ainoa, joka niin ajattelee. Itseltä meinasi ihan tulla pissat housuun, kun lueskelin näitä lapsiraadin kommentteja siitä kuka sopisi tai ei sopisi presidentiksi ja m i k s i.

Helmi sai sysnttärilahjaksi kopta vuosi sitten luomivärisetin, jota on aina välillä käytetty ja luovuus ollut irti. Kynsilakkoja meillä on kanssa melkolailla ja niistäkin saa vaikka millaisia luomuksia aikaan. Viimeksi torstaina oli serkkuplikka vetässyt likoille ihan erilaiset, uudenlaiset väriyhdistelmät. Kotona on kiva saada tehdä tämmöisiä juttuja. Kokeilla ja yhdistellä. Niin värejä kuin tapojakin. Että ihan vaan vähän vaiko koko naama.

Sillä joskus tuntuu ettei kotona tule tehtyä tarpeeksi askartelu yms. juttuja. Oja todella, se on tylsää. Aina miettii sitä miten Ne Asiat ovat niin työteliäitä. Pitää ottaa tarvikkeet esille ja siivota pois ja välissä vahtia ettei kaikki paikat mene vaikkapa maaliin. Aikuisen ihmisen ongelmia.

Back 2 stailaus.

Ensi viikonloppuna yhteisakkainsynttäri-istujaisissa nips naps leikkaamme hiukseni. Koska en pätevöitä itseäni leikkaamaan omia hiuksiani enkä vielä uskaltaudu Helmin ja Iriksen parturoitavaksi, niin tämä on ihan tarpeeksi greisi idea. Ja paikalla on viimeisten trendien tuntijoitakin, joten Helmikin varmaan hyväksyy lopputuloksen.

Sillä hassuahan on, että kyllä sillä vain on väliä miten se tukka päässä retkottaa.

Usko itseesi ja ääneesi

2012-01-18T13:47:00.000+02:00

Totta. Tämä on lobbausta. Vaalityö on vähän karseeta, siinä voi liata niin sanotusti kätensä. Tahrata maineensa. Ihminen haluaa olla voittajatiimissä. muta riskillä mennään ja niitä on otettava jos ja kun on unelmia.

Itsehän en ole ladannut Anssi Kelaa Spotify-listoilleni enkä toivoisi miehen biisejä vaikka duunipäivändoupiksi. Mutta tämä yllä oleva Anssi Kelan tekemä video on hyvä ja arvostan kovasti Kelan tapaa tehdä itsenään vaalityötä (Haaviston hyväksi). Niin ja minun, sinun, meidän joilla on äänioikeus.

Kela järjesti myös Haaviston kanssa vaalikeskustelun, ihan vain jakaakseen sen netissä kaikille. Kyllä. Sellaisen olisi voinut tehdä muutkin kannattajat omista ehdokkaistaan ja varmaan ovatkin tehneet, jotkut ainakin. Minä en vain ole saanut linkkejä – vielä(kään). Tämä oli hyvä keskustelu ja tietenkin vain vankensi mielipidettäni ja sitä minkä numeron äänestyslippuuni sunnuntaina kirjoitan.

Ettei nyt vain sitten sattuisi mitään ennen sunnuntaita…

Minulla on jonkinverran kokemusta vaalityöstä ja kadulla esitteiden jako on minusta ihan horroria. Yyyy. Ihmiset saattavat olla t o d e l l a epäkohteliaita eivätkä sano "ei kiitos", vaan jotain ihan muuta ja aivan toisella äänensävyllä. Kenties se on opettanut itselle, ettei tarvitse kieltäytyä asioista epäkohteliaasti vaikkei Vartiotorniakaan tahtoisi.

Moni myös käyttää vaalien aikana ja niiden jälkeen kovin pilkallisesti aseena sitä, ketä kukakin avoimesti tai edes mahdollisesti kannattaa/kannatti. Minusta sekin on lobbaamista. Se on vain mustamaalaamisen ja inhottavuuksien kautta toisen alentamista, jotta joku muu näyttäisi ainakin hetkellisesti paremmalta. Niin, vähän jotenkin leimiä. Sitten, yleensä, heittäydytään sen viitan taa joka on: En mä halua olla poliittinen – mitenkään siis. Höpö, höpö. Etpä et.

Suomessa on hienoa, kun ketään ei kivetetä hengiltä tai äänestyspaikan ulkopuolella hakata tuusannuuskaksi, jos äänestää "väärin". Vaalisalaisuushan on sitä varten, että JOS yhteiskuntamme olisi vajonnut niin alas, olisi vielä joku toivon pilkahdus mahdollista.

Tosin silloin vaalitarkkailijat olisi ns. hyvin valittuja ja he tulisivat kanssasi koppiin ja mikäli silti menisit kirjoittamaan mitä haluat, niin lynkkausporukka olisi ulkona odottamassa. Liput käytäisiin ennen ääntenlaskua läpi ja väärät äänet karsittaisiin pois.

Minä edelleen toivon ja uskon, että jokainen jaksaa käydä äänestämässä. Kyse ei voi olla eikä oikeasti saisi olla mistään krapulan tmv. tapaisesta esteestä. Oman äänestyspaikan voi selvittää vaikkapa täältä. Yksi hyvä on kysyä naapurilta missä hän äänestää tai jos on juuri muuttanut, niin muistella missä viimeksi äänesti varsinaisena äänestyspäivänä ja jos ei muista/tiedä, niin soittaa vanhalle naapurilleen.

Kun olin viime pressanvaaleissa äänestyspaikalla leimaamassa lippuja ja laskemassa niitä Kalliossa oli jännä huomata, että Ne Kadunmiehet, joilla ole edes pysyvää osoitetta ilmoittivat ottavansa sen ratikan kaupungintalolle ja ne vähän väsyneet ja nihkeät työssäkäyvät aikuiset väärään äänestyspaikkaan tullessaan ilmoittivat ettei "tod kiinnosta lähtee niiIIIIIiin pitkälle käveleen" oikeaan äänestyspaikkaan (kahden korttelin päähän) , vaan viereiseen pubiin tasoittavalle.

Ja minusta kyllä äänestyskahvilla pitäisi käydä.

Remontin wannabe viimeinen päivä

2012-01-14T13:12:00.000+02:00

Tänään remonttimiehet jättävät areenan ja jäljelle jää vielä kröhöm... rakennustavaroilla vallatun ullakon siivousta, putkien eristämistä, maalaushommaa ja vähän sen semmoista. Saa siinä keplotella lastenvahtien kanssa, eli pusertaa isovanhemmista mehuja.

Raput onneksi tulevat loppukuusta. Ne rakentaa ylläri pylläri appiukon tuttu, jota tosin muutkin ovta suositelleet. Staili jotain lähempänä 1900-luvun alkua kuin loppua. Sillä totta. Rappujen rakentaminen lupien kanssa ei olekaan mikään pala kakkua. Portaiden nousu, eli askelmien korkeus, askelman syvyys jne. onkin tarkkaa, että menee sitten tarkastuksista läpi. Ja onhan se selvä, että ne olisi ollut kiva ostaa vaikka suoraan rautakaupasta, mutta nepä eivät täytä määräyksiä. En tiedä tai ymmärrä miten niitä voi olla myynnissä. No, what so ever. Nyt tulee sitten puiset ja toivottavasti sellaiset wanhahtavat, mutta stylet.

Me löysimme omat remonttiukkomme tutun kautta, jolla on oma rakennusliike. Ketkä olisi hyviä ja luotettavia ja hintalaatusuhde olisi kunnossa? Ihan todella ISO kysymys. Mutta kuin munkkina sellaiset löytyikin! Siis voi kysyä ihan absurdeja ja niihin ON olemassa vastaus!? Maailma ei ole niin sekaisin kuin joskus luulee sen olevan. Näitä kavereita hänkin, tuo tuttu, on käyttänyt ja ollut tyytyväinen. Firma on eestiläinen... Hmmmmm...

No. Ketään paikallista edes sitten olisi saatukaan. Oltiinhan taas vähän myöhässä liikkeellä. Aikataulut ja muut kun aina vähän elää.

Moni epäili ja ei oikein uskonut, että hommasta tulee mitään. Että kaverit edes tulevat ja jos tulevat, tee mitään. Kunnolla varsinkaan. Pyh ja pah! Onhan niitä kotimaisiakin, jotka tekevät ihan kuraa ja pilaavat paikat eivätkä kovanrahankohteessa osaa asentaa oviakaan oikein päinkään ja pistävät marmoritasot silpuksi, ihan hyvällä suomenkielellä.

Appiukko, joka on kriittinen, tarkka, haukansilmäinen ja myös remonttiasioissa experttien spesialisti on ollut erittäin tyytyväinen. Ja sitä ei usein tapahdu. Kertaakaan remonttimiehet eivät ole saaneet appiukon bravuureja niskaansa, palaute on ollut koko ajan positiivista.

Nyt vain toivotaan, ettei meidän itse tekemät viimeistelyt pilaa remonttimiestemme tekemää ensiluokkaista jälkeä. Kuten kuulemma jossain kohteessa, missä heidän suorat seinät oli toisten spaklauksen ja maalaamisen jäljiltä muhkuraiset. Silloin heitä oli kuulemma rieponut. Noooo... Lapset saa maalata. Ainakin jotain.

Mahtavaa, että olemme näin pitkällä. Sitten vielä pitäisi rutistaa loppukiri ja viimeistely jostain. Töräyttää ja päräyttää voimat, into ja jaksaminen. Onneksi pari pöjäkettä on lupautunut talkoisiin (viisaina yhdeksi päiväksi), sillä parin(kymmenen metrin) putken eristäminen on kettumaista hommaa. Joku ukko (ehkä eno) tulee laittamaan listoja. Tytöt ovat ilmoittaneet hoitavansa niitä maalausjuttuja ja sitten vielä jotain (!?!!). Eli eihän mun tarvitse kuin siivota se ullakko, auttaa eristyksissä, siivota rappukäaytävä ja tuomaroida vapaapainissa ja saada Nestori pysymään alle 1,5 metrin korkeudessa.

Praise The Lord, kodinhoitotila on valkoisena ihan kuin kaksikertaa isompi. Oottakaas vaan, kun sinne heitetään pesukoneet. Kyllä se sumpuksi muuttuu. Mutta silti. Ihanaa! Ja kiitos aarrekätkö leivinuunin, meillä on nyt erillinen suohkukoppikin. 2,5 neliötä on aina kaksijapuolineliötä lisää tilaa. Rahaa ei jäänyt mihinkään sisustusjuttuihin, mutta ei sen niin väliä.

Ajattelin ostaa jostain kirpparilta pitsiliinoja (niitä mummolan pieniä pyöreitä), ilmapalloja, liisteriä ja vps ja vaps. Tehdä niin kattovalaisimet ja mitäs ja kaikkea. Eiköhän Helmi osallistu ja varmaan Iriskin, mutta Nestori voi mennä vaikka pulkkamäkeen.

Eli vaikka isoimmat hommat onkin nyt tehty ja apua on tiedossa muutamiin nakkeihin, niin tänään on remontin wannabe-viimeinen päivä. Haikean suloista.

Neverending flunssa

2012-01-12T21:34:00.001+02:00

Kävimme tänään terveyskeskuksessa. Pulkassa pimut ja vaunuissa pärinä-Nestori pipo silmillä. Onneksi Kirkkokadulla toinen jalkakäytävä oli kokonaan hiekoittamaton. Kiitos! Vaikka olisihan se paremmasta treenistä mennyt, jos olisi ollut hiekoitettu.

Äkäampiaispistoista ja jo melkolailla viikkoja kestäneestä mökkihöperöitymisestä huolimatta terveyskeskusreissu meni hyvin. Vaikka kaikkihan on suhteellista. Se noin 9kymppinen pappa varmaan joutui tarkastuttamaan nitronsa lääkärillään, kun Nestori viereisellä penkillä vähän esitteli vuosi ja kolmekuiselle hyviä tasapainoilukykyjään, kiipeilytaitojaan ja muutamia muita nokkeluuksia.

Samoin vessareissumme saattoi kuullostaa käytävään melko jännältä... "Nestori älä ÄLÄ!! Ei saaaa! NYT ne VALOT päälle! Hei varokaas nyt ettei potta kaadu. N e e e e e s t o o o r i ET koske siihen valoon! Nestoriiiiiiiiiii - taas se äitiäitäiti laittoi valot pois! Mä en äiti nää mitäään, minne mä pissaaan?! Missä mun kädet on äitiiii!? Joku repii mua hiuksista, äitiiiii! Mulle tulee kohta migreeni, n y t irti siitä katkaisimesta! Väistäkää niin mä otan sen Nestorin häiritsemästä - aiaiai anteeksi, mä en nähnyt teitä!" ja niin edelleen ja mitä kaikkea.

Pukemiset sujui ja sairaanhoitajalla Helmi antoi tyhjentävän selvityksen voinnistaan ja Iriksen sekä Nestorin. Iris punnitsi itse itsensä (mutta piirsi myös itselleen odotustilassa piirroksen) ja no... Nestori piti ekkumpeltomäki-showta.

Vasta kadulla käytiin vähän keskustelua Tule nyt pulkkaan vs. Mä kakkaan teidän päälle.

Mistä tätä ihan vaan yskää riittää ja miksei se jo mene pois!? Oli mukava hoitaja ja lupsakka old school -lääkärisetä. Mutta: miksei ole olemassa sellaisia kuin perheajat?! Nyt meillekin meni 3 aikaa, vaikka ajallisesti käytettiin noin puolitoista.

Et äänestä - sitä moni toivookin

2012-01-11T22:14:00.000+02:00

Tänään olen miettinyt vaaleja, äänestämistä. Sitäkin miksi äänestetään, mietitään ketä äänestää, otetaan selvää vaihtoehdoista ja miksi tehdään päätös, valinta.

Minusta äänioikeus on niin suuri ja hieno asia, ettei sitä pidä haaskata. Minä olen äänestänyt joka kerta tietentahtoen ja tarkoituksella ihan oikeaa henkilöä. Protestinakin. Tarkkaan harkinnut, laittanut paljon toivoa siihen yhteen äänilappuseen. Minun ääneni.

Tänään erään Facebook-statuksen kommentit kirvoittivat. Mitä...!?!! Mitä demokratiaa on sellainen missä Minä en saisi valita ketä äänestän, minun äänelläni? Minusta demokratiaan kuuluu, että minä saan ihan itse valita. Kukaan ei pakota, sano että "Sinun on nyt ymmärrettävä, tämä on sinun parhaaksesi - teet kuten me sanomme". Minusta demokraattisen ajatuksen kulkuun kuuluu oleellisena myös ajatus siitä, että äänestysprosentin tulee olla korkea. Että vasta silloin aidosti on enemmistön tahto toteutunut.

Sitä se ei kuitenkaan kait tarkoita. Tasavertainen äänioikeus ja demokratia, aina. Äänestämättä jättäminen on nytkin taas suotavaa. Jos et äänestä, äänestät tavallaan. Niinistöä. Kuulemma. Tästähän kehkeytyi hieno keskustelu ja väittely Jaakon kanssa.

Minusta pitää toivoa, että ihmiset itse käyttävät oman äänensä, tekevät valinnan ihan itse.

Facebookissa hermo meinasi mennä, kun muutama antoi ymmärtää etten minäkään mistään mitään ymmärrä. E n k ä voi mitään sille faktalle, että Niinistöstä vaan tulee presidentti. Minusta tämä on kovin Venäjänmaalle sijoittuvaa argumentointia, jota samat ihmiset yleensäkin jeesustelevat sitten täällä. Tai tuommoisen tyypit valittavat ja paheksuivat miten "rättipäät" eivät osaa äänestää oikein ja kuinka muiden tulisi ottaa käyttöön nk. länsimainen demokratia. Kiss my Butt.

On liikaa maita missä Kuka Tahansa ei voi mennä henkkareiden kanssa äänestämään. Meillä voi kaupungintalolla äänestää helposti hekin, joilla ei ole pysyvää osoitetta, eli spurgutkin. Ei tarvitse rekisteröityä ensin ja muuta vaikeaa ja hankalaksi tehtyä. Suomessa nainen siinä kuin mieskin voi valita ketä äänestää ja vaikuttaa näin omalla äänioikeudellaan. Pelkäämättä vankilaa tai vaikka kuolemaa. Se on valtavan suuri ja merkittävä asia. Jota ei saa eikä pidä haaskata eikä jättää siis käyttämättä.

Eikä se tarkoita, että minun kanssa tarvitsee olla samaa mieltä - ehdokkaasta, vain siitä, että äänioikeus on SUURI asia. Ja mahdollisesti siitä, että äänestyksen jälkeen tulee käydä kahvilla ja ottaa oikein pulla. Tai skoolata.

Suomalainen - et sinä ole pässi kenenkään narussa! Ehdokkaisiin tutustuminen on helpompaa nyt kuin vaikka 80-luvulla. Sinulla on Sinun ääni. Käytä sitä. Et ehkä uskotaan miten suuri ja mahtava voima sillä on. Älä siis aliarvioi sitä, vaan käytä se viisaasti.

On tullut aika mennä äänestämään. Ja kahville!

La Koti

2012-01-08T15:17:00.000+02:00

Remonttievakkokausi on takana. Majoitumme olkkariin, koska muualla voi olla vähän liian pölyistä.

Nyt tiedän mitä tarkoitetaan sanonnalla: Annetaan pölyn laskeutua. Maan perskuleen hieno pöly laskeutuu kun laskeutuu ja sitä riittää. Pyyhi ja pyyhi, sitä on vain. Tajusin tänään, että sitä löytyy vielä vuoden päästä. Ehkä toisenkin. Se tulee supukoista ja katosta alas – ajallaan. Ja tulkoon.

Siivosin koko rapun tänään. Onhan se nyt ihan kohteliasta, koska sitä samaa pölyä on sielläkin, joka askelmalla alas asti. Pesin ikkunalaudat. Ihan niitä kaikkia ei olla kyllä hetkeen jos toiseenkaan, kukaan, pyyhkinyt. No, nyt on.

Hassua. Olla kotona. Yli kuukauteen täällä olla oikeastaan oltukaan. Anoppi laittoi viestiä (Pärnusta, hermolomalta), että oltaisiin voitu olla pidempäänkin. Heillä. No ei oltaisi. Huomenna alkaa tarha ja sinne pitää keretä aamulla ja Jaakon töihinkin. Plus Iris on ollut niin mitta täynnä evakkoilua ja kaipuu kotiin on purkaantunut yöllä unissa ja osumia on saanut eräskin ottaa vastaan. Helmikin tahtoi jo nukkua käsi kädessä. meillä lapset tykkäävät nukkua väljästi, että mahtuu pyörimään ja olemaan äxxänä. Eli omissa sängyissään. Kyllä. Traumatisoituneita ovat.

Mutta tämähän muuttuu. Oma huone ei olekaan se sama vanha huone, vaan sitten se uusi oma huone. Eikun taas. Lisää vaan "väärän värisiä sukkia ja puolikasta hiekkalaatikkoa" [: Lapsuuden traumoja ja subjektiivisesti koettua vääryyttä]. Mutta nyt kaikkea sitä muutosta ja juttuja pääsevät paikalta seuraamaan. Joutuvat osallistumaan rapun siivoukseen ja muutenkin. Sellaistahan se on. Elämä. Muutosta ja tekoja. Hidasta, mutta varmaa. Jopa kotona.

Ketä saa sabotoida?

2012-01-08T14:59:00.004+02:00

Saako olla vi…heliäinen viheliäiselle? No. Sanotaan vaikka näin, että minäkin olen sen verran pieni, etten aio Sipa-mummoa vähään aikaan nähdä, koska saattaisin sanoa jotain rumaa tai rumasti. Joten olen menemättä, puhumatta.

Mutta saako Soinin vaalijulisteet tärvellä, koska hommalaiset ja teuvohakkaraiset huutelevat mm. Haavistolle homo-juttujaan tai mitä milloinkin ja kenellekin. Mikä kuuluu poliittiseen valtataisteluun ja sanavapauteen ja vaikka vain hyviin käytöstapoihin?

Saako sanoa, että persujen tapa ilmaista tuntojaan ja käyttää sanavapauttaan on ollut jokseenkin usein varsin …uuuh dorkaa? Tarkoittaako se, että sitten voi mennä repimään ja töhrimään persujen vaalimateriaalia? Daa'ah.

Ihmisiä ja asioita saa ja pitääkin puolustaa, polkematta itseään ja toisia. Ei se tarkoita, että olisi ok käyttäytyä miten sattuu niiden kohdalla, joilla ei itsellä ole tapoja tai kiinnostusta oman navanseudun ulkopuolelle. Mistä nuo pöljäkkeet sitten mitään voisivat oppia tai ottaa mallia.

Joskushan on todella vaikea ymmärtää ja uskoa ihmisen hyvyyteen ja siihen, että …ihminen vaikka oppisi, muuttuisi. Kuten sitäkin nuortamiestä, joka ajoi 11-vuotiaan tytön yli kännissä ja pakeni paikalta.

Kyllä. Uskontojen opeissa usein puhutaan, että älä tee toiselle niin kuin et tahdo itsellesi tehtävän tai kohtele toisia kuten tahdot itseäsi kohdeltavan. Kuullostavat käytännössä ihan samalta asialta. Vaikka, tiedä sitten. Emme tohdi puuttua, toimia, avata edes suuta. Jeesustella kylläkin. Selän takana. Tervehdimme varauksella tai jos toinen tervehtii ensin. Autamme j o s meitä on autettu – ensin. Hulluja olemme.

Katsoin televisiosta ohjelmaa Cordobasta, La Mezquitasta. Sinne on pitänyt ihan vaan kettuuttaan rakentaa moskeijan sisään katedraali. Niin. Milloin me opimmekaan kunnioittamaan toisiamme? Toistemme juttuja.

Ne vaalijulistet ovat kuitenkin maksettuja ja tärvellyt pitää korvata. Tai ne tahdottaisiin aina korvata ehjillä/siisteillä. On jo pelkästään paperin ja painomusteen haaskuuta, että niitä joudutaan uusimaan vain siksi, että on helpompi tärvellä niitä yöllä (kännissä) kuin avata suu vaikka päivänvalossa kahvipöydässä.

B'have!

Tunteiden tulkit

2011-12-31T15:17:00.000+02:00

Noin kolmevuotiaana. Ei ole helppoa elämä.

Iriksen kotikipuilu on sydäntäsärkevää. Sitten muistin, että kun muutimme Lahteen oli Helmi suunnilleen samanikäinen kuin Iris nyt. Ja voi sitä äidin avohaavana vuotavaa sydäntä, kun Helmi kaipasi takaisin Laajasaloon.

Kun Iris sanoo nyt lähtevänsä yksin kotiin, niin tulee huonoäiti-fiilis. Vaikka Helmin "mä muutan yksin takaisin sinne vanhaan kotiin" on eletty, koettu ja niistä selvitty, niin ei se silti ole helppoa vastaanottaa näitä tunteita. Silloin Helmin kanssa mietti, että kauhee me ollaan vaan kiskastu se pois omien kavereiden ja paikkojen luota itsekkäästi. Ja nyt tuntuu, että ollaan ihan karseita kun toinen tahtoisi olla kotona ja me halutaan remontoida.

Tosin siis Lahteen muuttohan mahdollisti todella monta asiaa kohdallamme. Mm. sen, ettei asunto lainaa tarvinnut ottaa niin paljoa, lapsista 2/3 on pienessä päiväkodissa, jossa suurin osa lapsista tulee kivenheiton päässä sijaitsevaan yksisarjaiseen kouluun jne. ja yms. Remonttikin on ihan hyvä tehdä, kun …tuskin se lapsista olisi kiva nukkua tilassa missä ei ole mm. eristeitä ja ikkunatkin falskasi.

Mutta silti niitä kauhee mikä mutsi mä oon -fiilareita tulee.

Helmi on arempi kuin Iris, joissain asioissa. Ehkä se on monisäikeisempi käsitys maailmasta, kun onhan Helmi Iristä melkein kaksivuotta vanhempikin. Tai sitten neitien persoonallisuudet ovat vain erilaiset. Mutta kuitenkin. Helmi ei tohdi sanoa tai kysyä. Piirre josta opetellaan pois. Kysyä saa aina, ei ole tyhmiä kysymyksiä.

Oli ihan kamalaa, kun neljä vuotias osaa päätellä, etti meidän viisihenkinen perhe mahdu kauhean hyvin hemmulan saunaa lauteille yhtä aikaa. Vaikka sanoin, että voin istua alalauteella, kun en jaksaisi tänään löylytellä edes sillai, niin Helmi totetaa: "No jos musta on vaivaa, niin ei mun tarvi tulla"!!? Ja eikun äidillä pala kurkkuun. Eieieieiei, siis miten niin vaivaa ja ei tommosia saa ajatella!

Pöljäilypäivän päätteeksi Helmi nieleskeli sängyssä. Vihdoin ja viimein neiti sai sanotuksi "Kukaan ei edes välitä musta tai rakasta"?!?! Voi luoja! Miten herkässä on ihmisen usko toiseen ihmiseen. Voi rakkaus! Sitten piiiitkä jututstelu siitä, että jos pöljäillään, niin siitä tulee sanomista, muttei se tarkoita etteikö rakastettaisi. Ja meillä kuitenkin pitkin päivääkin kerrotaan miten lapset ovat rakkaita ja tärkeitä ja illalla viimeiseksi, niin… huokaus.

Sitten sama kuuluu itkuisella äänellä toisesta punkasta.

Evakot

2011-12-31T15:00:00.000+02:00

Remontti etenee ja evakkoreissu pitenee. Olemme olleet nyt käsittääkseni kolme viikoa anoppilassa. Olisi ainakin kaksi vielä jäljellä. Muista en voi enkä osaa varmuudella sanoa, mutta järjestely ei vielä hierrä.

Paitsi Iristä. Jokaisen unille menon yhteydessä, henkisen tappion, itsetunnon kolhaisun tai herkän hetken yhteydessä Iris ilmoittaa haluavansa kotiin tai menevänsä sinne yksin. Kun muut tunnu sinne edes aikovan.

Sitten käydään remonttia läpi ja miksei kotona olisi edes kivaa ja miksi hemmulassa on kivempaa, kun pääsee saunaankin ihan melkein milloin vain (jos ajoissa ilmoittaa eikä iltapuurolla), voi askarrella, mahtuu tekemään majoja ja mesoamaan eikä kukaan (paitsi mä) edes valita.

No olisihan se itsestäkin ihan kiva tietää mitä vaatteita tulikaan otettua mukaan ja onko itselle tosiaan vain kolme paitaa ja miksen ottanut sitä toista neuletakkia. Muun muassa. Kotiin on lyhyt matka, niin sattuneista syistä siellä tule kauheasti kolmikon kanssa käytyä.

Vaikka pakkasia tai luntakaan ei ole, niin veikkaan kuitenkin, että anoppila hakkaa Messilän peräkärrymajoituksen tai jonkun huoneistohotellin keskustasta.

Remontissamme on ihanaa se, että remonttimiehemme ovat super reippaita, tarkkoja ja työteliäitä. Mutta eihän sitä lapset tajua, että tämä sujuu ja vielä todella hyvin. Kaikki tuntuu kestävän ja kestävän ja remontista koskaan tulevan valmista.

Tässä on pariin otteeseen miettinyt sitäkin, kun isotäti-Mairen luonna asui useampi Helsinkiin muuttanut sukulainen kuuuukausia ja jopa vuosia vaikkapa olohuoneessa. Kerrostalohuoneistossa. Ei ollut sitä omaatilaa ja speissiä. Yksityisyyttä nyt ainakaan.

Kukakin mitäkin arvostaa

2011-12-27T10:31:00.002+02:00

Presidentinvaaleihin äänestyslaputkin jo tulleet. Huomasin. Olemme siis lähellä H-hetkeä. ;P

No, eräässäkin keskustelussa aiheesta argumentointi kulminoitui itsenäisyyspäivänjuhlien kättelyyn. Että miltä sekin näyttäisi, että siellä olisi kaksi miestä. No onhan niitä miehiä siinä useampikin. Kättelyssä. Pareittain, jopa kolmekinko.

Miespareja edessä ja takana Linnanjuhlissa 2011.

Jani Toivolan kättelyssäkin oli ollut jo kestämistä. Hämmennys. Linnanjuhlissahan on a i n a kaikenlaista lyllertäjää ja ties ketä ja mitä mautonta ja karseeta ja silmät ei pysty käsittelemään, aivot vastaanottamaan - tapauksia. Mutta Jani Toivolassa kestämistä oli ollut se tapa millä hän oli ottanut avomiestään kädestä. Epäselväksi jäi pitäisikö ylipäätään ottaa aveciaan kädestä ja mitäs ne muut, jotka otti?! Ei, en jaksanut kysyä.

Presidentti edustaa myös muina päivinä Suomessa ja Suomea kuin 6.12. Mutta kaikkiahan tilaisuuksia ei televisioida, vaikka tietenkin voisi. Onhan meillä mm. YouTube ja Pasi Viheraho-kin. Että eikun vaan Hannu Karpoksi Hannun Karpon paikalle.

Kävimme myös keskustelua millainen leuka on Urpilaisen Jutalla ja miten sekin voi sitten ärsyttää. Onkin jännittävää, miten helppoa on sanoa ulkonäköön kohdistuvia inhottavuuksia sellaisista, joita itse ei kannata. Tai vetää homo-kortti. En, enhalua edes tietää haluaako joku tietää tai ajatella jonkun ehdokkaan seksiasioita. Myöskään leuka ei ole ratkaiseva tekijä itselleni.

Sentään osa keskustelusta ja keskustelijoista totesi, että länsimaiden tulee kantaa vastuunsa mm. siitä miten se on ryöstökalastanut Aasiassa, Afrikassa ja missä nyt vain onkaan kerennyt. Jopa Suomen, joka ei ole raasu parka kerennyt valloittamaan mitään kolkkaa mistään apupojakseen. Että rauha maailmassa on merkittävää myös Suomen kansataloudelle. Että me voimme tarjota juurikin tämän suht neutraalin taustamme takia sovittelijanapua kriiseihin. Se olkoot meidän voimavaramme. Parempi se kuin …vaikka ydinasepelotin. Joku kyllä väitti, että pommin laittavat meille, kun Tuomioja kävi Tahirin aukiolla, mutta veikkaanpa ettei se vituta ketään tarpeeksi. Miten edes voisi.

Todettiin myös, että jokaisen tulee voida kannattaa ja äänestää ketä haluaa ja vaikka oma valinta ei menisi läpi on valittu presidentti yhteinen. Presidentinviran tarkoitus ei ole jakaa vaan yhdistää.

Seuraavassa keskustelussa pohdittiin edelleen sitä, että kannattaako äänestää ketään muuta kuin Niinistöä. Minua alkaa koko Niinistö kannattajineen kohta nyppiä. Haluaako Niinistön Sauli olla Se Hetero -ehdokas? Vai haluaisiko Sauli Niinistö, että häntä äänestettäisiin ensisijaisesti muiden kredittien takia ja vuoksi?

Mutta kun sitten kuitenkin Soinia äänestää niiiiin moni ja Väyrynenkin menee vielä läpi. Jäin miettimään asiaa. Toisaalta. Todella moni naisasianainen on ollut pettynyt Tarja Halosen suoritukseen – naisasiaasioissa. Niinpä! Presidentti ei voikaan liputtaa liian voimakkaasti yksittäisten asioiden puolesta. Presidentin virkaan ja tehtäviin kuuluu niin iso arvokenttä, että naisasiatkin menevät yleisiin ihmisoikeuksiin jne. Miten kävisi Soinille? Mitä Soinin kannattajat tahtovat Soinin tekevän? Laittavatn kunnallispoliitikoille kuuluvat asiat kuntoon? Väärät vaalit.

Veikkaan, ettei Soini tahdokaan presidentiksi. Presidentin tulee luopua puoluekannastaan ja olla se Koko Kansan Presidentti. Eduskunnassa ja europarlamentissa ja kunnallispolitiikassa Soini voi rakentaa puoluettaan ja heilua vapaammin. Kukaan ei voi sanoa mitään mistään, ojentaa, vaatia tiettyjä asioita. Nyt Soini on Kuningas omiensa joukossa, vaikka ehkä Vapahtaja sopisi paremmin.

Veikaten Soinin kansanomainen habitus muokkaantuisi myös. Kansanpönöttäjä joutuisi siistimään puhettaan. Jos ei heti omasta halustaan, niin ehkä parin kiusallisen tapauksen jälkeen. Soini vuokraisi Blondin kosto -elokuvat ja olisikin siinä sitten taas Kansalla nielemistä. Pettymystentie.

Vaikka todettakoon taas, että todella moni Soinin kannattaja on myös nälvinyt Halosta tämän habituksesta ja kuinka KAAAARSEITA kolttuja ja käsveskoja sillä on. Mutta nyt Soinissa se on vahvuus ja vain hienoa. Jaaa-a, kuullostaa vähän kuuluisalta takinkäännöltä.

Väyrysestä tarvitsee sanoa, että j o s niin kävisi, että Paavosta tulisi presidentti, niin se on sitten joku Korkeampien Voimien tahto, jonka Paavo on piiiitkällä juoksulla vihdoin ja viimein väsyttänyt. Sitä paitsi Paavo Väyrynen tahtoo olla Niin Lujaa presidentti, että hänenkin argumentit muuttuisivat kyllä. Tämä (presidenttiys) on Paavolle niin iso unelma, etten usko Paavon tahtovan mitään muuta kuin 12 vuoden pestiä ja ihailua muilta valtionjohtajilta. Paavo Väyrynen tahtoo olla kaikkien menneiden ja tulevien aikojen Paras, Viisain ja Rakkain Presidentti, jota ei voi edes verrata kehenkään.

Luuletteko tosiaan, että mies jolla on niinkin vahva fiksaatio itsestään ja kyvyistään lähtisi romuttamaan mitään? Ei. En usko. Paavo on liian juoni ja …hei kuten nähtyä kauaskatsoinen. Tämä (erotaan EU:sta ja eurosta) on nyt vain tapa saada niitä ääniä pois Soinilta.

Totesin jälleen, etten kaikkien näiden syiden takia voi olla äänestämättä Haavistoa. Minä en pelkää Soinia tai Väyrystä tai äänestä ihmisiä seksuaalisten tai ulkonäkö asioiden takia.

Presidentin on hyvä olla sovitteleva ja kiinnostunut keskustelemaan asioista ja ylipäätään laaja-alaisesti ilmiöistä, ihmisistä, tilanteista ja nähdä niiden kaikkien vaikutus – myös meihin. Että pärjää ja tulee toimeen monissa tilanteissa. Ettei ole yhden asian mies tai nainen. Kuka osaa edustaa Suomea niin, ettei tarvitsisi hävetä. Vaikka niitä kommentteja ja suppeutta, jolla väistämättä on vaikutus väleihimme muiden maiden kanssa, mahdollisuuksiimme vaikuttaa ja olla tekemässä isoja hienoja asioita ja löytää uusia tapoja elää ja antaa toisillekin mahdollisuus hyvään elämään.

Seuraavat vaalit voidaankin pitää sitten sen mukaan kuka osaa kävellä parhaiten Linnan punaisella matolla. Huippu Pressa haussa.

Merisää

2011-12-25T22:29:00.000+02:00

Huomenna lähdemme Jaakon ja Nestorin kanssa Tallinnaan suit sait. Luvassa noin 18 metriä sekunnissa myrskytuulta ja enemmän kuin keinuttavaa aallokkoa. Perse!

Paha olo taattu. aamiaista ei kannata syödä, juoda kahviakaan. Itseni tuntien haluan sijoittua varauloskäyntien viereen, hätäpelastautumissuunnitelma pitää saada valmiiksi päähän, Nestorille villahaalari päälle (lämmin jne), kantovaljaat (että kädet on vapaana ja lapsi tukevasti kyydissä – jos vaikka sattuis jotain), iPhone ladattuna (siinähän on appsit ja mm. taskulamppu) ja ehkä hoitolaukkuun vielä huomioliivit autosta. Just in case. Päivää. Valppaustila kuin McGyverilla.

Hyvää yötä ja seesteisiä unia!

Rap pupu

2011-12-25T22:19:00.000+02:00

Vanhat kierreraput olisivat olleet juurikin hyvät. Olisi ollut semmoista raffiaviilinkiä, ajan patinaa ja talon henkeen sopivaa tunnelmaakin. Vaikkei nyt mitään autenttista, mutta kuitenkin. No, nyt ei ole sitten niitä. Juurikin kun tarve alkaa olla akuutti.

Kun mistään ei ihan heti niitä saa. Tai saa, mutta… Voi. Okei. Kivojakin saa, jos itse tekee. Raput ovat kuitenkin melko silmiinpistävä kokonaisuus asunnossa ja tavallaan toivoisi, että ne eivät ketuttaisi joka kerta, kun niitä vilasee.

Raputhan tarvitaan, että pääsee kulkemaan. Juu, totta. Vähän niinkuin kaikki. Eihän ruuankaan tarvitse ensisijaisesti olla hyvää, kunhan se ravitsee. Mitä sitä mitään miettimään tai toivomaan, että olisi mieleistä. Onneksi en toivo mitään umpikullattua tai lasisia askelmia ja ilman kaidetta. Voisi joutua pettymään – rankasti.

Tässä olisi pari linkkiä, joista löytyy hauskoja ideoita. Kuten portaat liukumäellä, värivaloilla, säilytyslaatikoilla, kaiteella ja ilman sekä mitä kaikkea vänkää.
http://viewhometrends.com/design/spiral-staircase-with-slide/

http://weburbanist.com/2011/01/24/suspended-staircases-18-hanging-stair-tread-sets/

http://www.home-designing.com/2009/10/10-innovative-stair-design-concepts

http://staircase123.wordpress.com/category/spiral-stairs/

http://www.loftladder1.com/2011/07/08/spiral-staircase/

http://viewhometrends.com/design/spiral-staircase-with-slide/

Evakkokommuunissa

2011-12-21T22:26:00.000+02:00

Ei elämä nyt ihan kauhean hankalaa ole tämmöisenä anoppilaloisimisena. Kuitenkaan. Tietenkään meidän vaatteet eivät esim ole kaapeissa eikä tavaroille ole paikkaa, mutta hei. Ei se mitään.

Lapset riitelevät siinä missä kotonakin ja yhteismajoitus sujuu kivasti, kaikki viisi samassa huoneessa niin ei ole sellainen orpo olo. Kellään.

Yksi asia ehkä vähän on aikuisista hankalaa. Majoja rakennetaan nimenomaan ruokapöydän tai nyt joulukuusen välittömään läheisyyteen. Huippu kätevää. Juo siinä nyt kahvia, kun joku sitoo tuoliisi nyörillä jotain huivia ja AUTA ARMIAS!, jos eli kun menet ja liikutat tuolia. Tai kun puikkelehdit sieltä pois. No, kunhan kuusi ei kaatuisi. Ei jaksaisi imuroida niin intensiivisesti.

Appiukon puolelta sukua on aikoinaan Koivistolla asunut neljässä polvessa samassa talossa. Huh hah hei! Kuullostaa melko …jännittävältä. Mutta. Sanotaan nyt vaikka näin. Kun olosuhteet niin vaativat, niin mehän tiedämme kuinka joustava ja muuntautumiskykyinen ihminen on. Se on elämän edellytys.

Tällä mennään!

Yo!lujuhlaa

2011-12-20T22:42:00.001+02:00

Iriksen ja Helmin joulujuhla takana. Pitkä sairaslomailu tietenkin heitti jännityskäyrät kaakkoon ja jopa yöllä molemmat läpsivät allekirjoittanutta ja siinä sai väistellä potkujakin. No, pitää varmaan aloittaa joku perhejooga, jos jooga kerran auttaa jännitykseen.

Koska tytöt ovat eri ryhmissä ja joulujuhlat samaan aikaan, tarkoittaa tämä jakaantumista. Voi kilarit! "EIEIEIEIEI!!! Mä en halua v a a n miehiä mun juhliin!" Turha siinä on todistella, että mummeli ei ole mies, kun periaateketutus tulee tietenkin siitä, että Iris sai valita ketkä tulee Iriksen ryhmän esitykseen ja ketkä pääsee Helmin. Koska kaikkihan olivat viime vuonna Helmin juhlissa. Tasapuolisuus on TYHMÄÄ!

Aamulla draama jatkui ja likkoja jännitti osaavatko ne piisit ja tietenkin osaavat, kerran kotonakin/evakossa niitä ovat vetäneet. Helmi joulujuhlissa viime vuonnakin. Eihän se setti niin paljoa muutu. Iriksen jännityksen tietenkin ymmärtää, kun ollaan ensimmäistä kertaa tämmöisessä kohtaa ja toinen aloitti kesken syksyä ja ollaan oltu l ä h e s koko siunattu joulukuu kipeänä tai semisti eli kipeänä.

Ymmärrän täysin niitä vanhempia, jotka eivät pääse lastensa joulujuhliin tai unohtavat ne! Herra mun jee miten kauhee paskafiilis itsellä olisi. Taas itkisi itsensä nainen uneen. Mietin myös sitä, että nyt kun kaksi kolmesta on eriryhmissä, niin Nestorille ei jää vaihtoehdoksi mennä tarhan kolmanteen ryhmään. Kumman kanssa Nepa sitten tulee paremmin toimeen kahden vuoden päästä? Päätin kyllä jo, että menee Iriksen ryhmään, koska päällekäisiä vuosia on enemmän. Mutta, let's see.

On hauska katsella lapsiriviä mikä on täynnä niin erilaisia persoonia ja tapauksia. Kuinka osa ei pysy paikallaan ja osa taas ei liiku yhtään. Ihan kuin sketsistä. Kun tuntee lapsia ja tietää minä vuonna kukakin on syntynyt, niin tajuaa kuinka erilaisia lapset ovatkaan ja millainen haaste on, kun vaikkapa tarhan kaikki 2007 syntyneet aloittavat ekanluokan. Toiset ovat isokokoisia, toiset pienen pieniä. Jotkut eläytyy, toiset periaatteesta ei. Kaikki yhtä suloista ja huvittavaa.

Mutta tänään tarhalla tunnelma oli alkuun jännittynyt. Tytöillä oli jos jonkinlaista mekkoa, eräskin nuorempi herra kuin jahticlubin pj, sitten tunnelma muuttui hartaaksi ja huvittuneeksi esityksen aikana, yhteislaulua olisi saanut olla enemmänkin ja lopuksi Nestorikin viiletti niin, ettei mikään ihme että nukutukseen meni minuutti.

Hyvät pileet on aina hyvät pileet.

Kerron salaisuuden

2011-12-20T14:20:00.000+02:00

Tv-uutisissakin monesti viitataan kaikenlaisten asioiden yhteydessä Facebookkiin, mutta sanottakoon että niinhän minäkin teen. No. Presidentinvaalien yhteydessä myös tykkääjien määrällä luodaan kuvaa kannattajien määrästä.

Noh, jaa.

Itse tykkään puhtaasti uteliaisuudesta ja mielenkiinnosta Lipposen, Väyrysen, Arhinmäen, Niinistön kuin myös Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjoiden FB-sivustoista. Yhtä vain kannatan ja yhtähän tässä saa äänestääkin.

Mistä johtuu, mutta Evalla ja Sarilla sellaisia edes ole ja täytyy rehellisesti myöntää, että olen kenties itse pieni ihminen enkä tykkää – vielä Soinin sivusta. Tai ole edes sitä zekannut, onko sellaista. Hetkinen… On, mutta en liity 256:ksi tykkääjäksi.

Tässä linkki erääseenkin blogiin minkä voi lukea vaalipropagandan kanssa TAI ilman.

Riittääkö siis, että vain tykkää vai pitääkö myös aidosti tehdä jotain? Siis aukoa päätään vaikka Blogistiniassa tai Facebookissa/Twitterissä tai kaikissa? Plus kaikki nk. kahvipöytäpropaganda? Ehkä, kenties. Riittää jollekin, ehkä kuitenkin pitäisi tehdäkin jotain eikä vain hiljaa mielessään tykätä.

Sosiaalinenmedia toden totta on ottanut nyt sen vallan itselleen, mikä sille joustavana ja kaikille tasapuolisesti avoimena väylänä kuuluukin. Miksi vain paperiset sanomalehdet saisivat sen ilon itselleen ja tv-kanavat.

Loputtoman laaja sosiaalinenmedia on yksi demokratian välinen ja minä pidän siitä. Sananvapaus on kaunista.

Eräs vanha opiskelukaveri sanoi, että "minä olen sentään MTV3:n toimittaja enkä mikään maakuntalehden kolumnisti". Niin kaikkihan on suhteellista. Mutta ähäkutti. Kuinka paljon enemmän valtaa vaikkapa yksittäisellä tekstillä on jossain blogissa suhteessa vaikkapa tietoon miten Tuksun entinen mies nyt porskuttaa. En tiedä, mutta toimittajan kuin toimittajan valta on kyseenalaistumassa. Vaikka onhan meillä toki ollut Seiskakin jo pitkään.

Pääasia on ymmärtää, että maailma on jo muuttunut. Sosiaalinenmedia aka some on täällä ja sen tuomaa iloa ja valtaa tuskin kukaan hetimmiten saa riistettyäkään.

Jotain pahaahan sen mukana tietenkin tulee. Mm. Somalian ääriryhmät alkoivat käyttää Twitteriä – sitten kuitenkin, länsimaisesta hapatuksesta huolimatta. Ai miksikö? Varmaan koska se on oivallinen tapa levittää sanaa ja vaikuttaa. Ennen kuin CNN tai NY Times edes kerkeää konttorissa lyömään ensimmäistä tavua näppiksellä, tieto on jo levinnyt ja lehdessä se on niiin eilisen uutinen kuin uutinen nyt voi olla.

Että tykätä saa ja se vielä mitään mistään varsinaisesti kerro.

Jäykkää terästä & pari löysää

2011-12-19T20:51:00.004+02:00

Olin oikeassa. En saa rauhaa mielelleni ja pitää muistaa, että mieli saattaa olla herkkä. Mitä j o s vaikka vain toinen, Soini tai Väyrynen pääsee toiselle kierrokselle? Mitä j o s molemmat?! Onko silloin toteutunut aidosti Suomelle edullinen demokratia vai jokin töräys, kuuden vuoden jytky?

Sanovat, että moterninykytaide kaikenlaisine installaatioperformansseineen on suomalaisista ihan karseeta ja sitä semmosta jaksa katsella. Korjaan näin jälkikäteen: --pysty katsella.

Onko Väyrysen ehdokkuus itseasiassa paikallisen Kremlin salajuoni, jolla taataan Niinistön voitto? Rahoittaako tämä sama taho Soinia ja Soini ylipäätään nk. plan B, jolla taataan äänten hajaantuminen ja jälleen saadaan sopivasti oookooo, tuttu ja turvalliseksi todettu Niinistö seuraavaksi presidentiksi?

Ehkä Lipponen saa vähän lisää ääniä, niin mummojen ja pappojen antamat äänet hajoavat taas kuin peipposparvi, mutta… Lipponen on liian monesta aivan liian vanha. Vaikka uikin kolme kertaa viikossa yli kilometrin ja on siis varmasti kuin tappajaninjahylje vedessä. Se kuolee kuitenkin kesken kautensa. Ei kannata.

Sitten on pari kiintiönaista, jotka ovat ihan hyviä ehdokkaita, naisiksi ja se nuori hulttio, joka hajauttaa ääniä kahmimalla ne itselleen kaikilta vasenviherkaupunkilaispotkupalloilijatelaketjuilta, jolloin juippi ja plikan hupakkeet eivät oikeastaan kukaan saa ääniä. Yksinhuoltaja nyt voi olla (taas) presidenttinä tai ylipäätään nainen. Eikö mikään riitä? Kaikenmaailman ihmeellisyyksiä, perskuta rallaa. Ja juippia ei äänestä suuret ikäpolvet, sehän on joku huligaani. Pitää ihan liikaa jalkapallosta. Tahtoisi (sekin) varmaan olla Joku Suomen palloliiton puheenjohtajakin.

Homoa nyt kukaan äänestä. Siitä mitään residenttiä voi tulla.

Mutta mielikuvitusmaailmassa elävä reliikki voisi olla? Tai ties mitä ja ketä kaikkia vastustava kiihkoilija. Sillä ei ole mitään merkitystä, että Väyrynen tai Soini edustavat noin 1970-luvun maailmaa, joka muuten on viime vuosituhannelta, sen ajan maailmankuvaa. Huominen ei oikein ole sana, jonka heihinkään liittäisin.

Niinistöllä on nuori vaimo. Plussaa. Uusia ajatuksia tai ainakin uudempi versio vaimosta kuin Väyrysellä ja Soinilla. Niinistö ymmärtää taloudesta. Ai niiin! Eihän presidentti niistä päätäkään. No, höh. Olisipa ottanut sen Suomen Pankin viran sitten.

Haavistolla voisi olla uudempia ajatuksia. Asioista ja maailmasta. Yli monenlaisten rajojen. Kansallisten, poliittisten, uskonnollisten ja maantieteellisten. Vaikkapa uusiutuvien energiamuotojen kanssa voisi olla jotain vientiin liittyvää businesspöhinää tai uusien suomalaisten innovaatioiden. Väyrysestä parhaat innovaatiothan ovat hänen omiaan ja tai Hän itse. Soinin pitää kysyä ensin Paavilta.

Soinia on vaikea ajatella hieromassa sopua kaikenmaailman neekereiden ja mutiaisten kanssa, koska Suomen pitää muutenkin vaan sulkea rajat ja portit eikä päästää ketään sisään eikä ulos. Naistenkin kanssa on vähän niin ja näin, vaikka KUITENKIN kaikki saavat olla mitä ovat jne, mutta see you on hells fire. Koska eihän se nyt ole meidän etu, että maailmassa olisi mahdollisimman laajamittainen rauha ja sotia minimissään hiekkalaatikolla.

Todettakoon vielä, että rumat ne vaatteilla koreilee ja eikös meillä jo ollut 12 vuotta joku Muumimamma laukkuineen pressana?! Niin.

Tämä(kin) kannattaa lukea. Siitä miksi Haaviston Pekka olisi hyvä ehdokas. Ja onkin – ainakin minulle.

Ja miksi pitää äänestää oman pään mukaan eikä kalluppien tmv: Lue tämäkin.

Jos kaipaat 16 syytä, niin lue tämäkin.

Koti ja Ikävää

2011-12-18T16:47:00.000+02:00

Lapsena oleminen ei ole helppoa. Aikuisten aikamääreet ovat mm. kohtuuttomia. Kuten vaikka 'kohta' ja 'äkkiä'.

Olimme viikon Pärnussa eikä remppa edes alkanut sillä aikaa, nyt olemme olleet viikon verran anoppilassa ja kaikkine sisäpäivineen se tuntuu varmasti ainakin kolmelta, lasten mielestä. Vaikka eihän tämä nyt ihan tasaisen tylsää olekaan ollut. Emmekä aio ihan heti kotiutua, että remppa voi rehoittaa ja edistyä rauhassa.

Iris kaipaa jo kovasti kotiin. Loputon puhe uudesta huoneesta ja kerrossängyistä on varmaan aloitettu liian aikaisin, mutta pitäähän näihinkin asioihin kasvaa. Ettei kovin monia asia tapahdu yks ja kaks. Tänään tytöt kävivät remonttimaalla ja se mitään lieventänyt kotiin intoilua. Päiväunille meno meni ihan kuralle ja Nestori herätettiin ja sitten itkun kautta Iris uneen. Jep, jep. Mutta minkäs teet. Tämä on nyt tätä.

Eihän täällä kukaan nuku omassa sängyssään ja kaikki joutuvat joustamaan, mutta eihän metrihukat sitä käsitä tai voikaan käsittää. Tässähän sitä juurikin opettellaan. Oma zen ei vaan jaksaisi ihan aina toistaa samaa mantraa.

Tässä on kivaa mm. verhot.

Kuinka paljon ottaa lapsia mukaan vaikkapa heidän oman huoneen ja omien kerrossänkyjen suunnitteluun ja valintoihin?

Niinpä. En kannata täyttä ja muut jyräävää määräysvaltaa kellään taholla yksistään. Aikuiset tietenkin tekevät lopulliset päätökset, mutta aikuiset voivat olla ylinihkeitä myös. Miksei lastenhuoneessa voisi olla jotain hauskaa, toiminnallista ja silti ns. kivan näköistä.

Vaikka eihän kodin tarvitsekaan näyttää mistään sisustuslehdestä reväistyltä, vaan pikemminkin sellaiselta, että siellä viihtyvät ne joiden koti ja mahdollisesti siis huone se on. Koska onhan se nyt ihan todella ikävää ja mälsää, jos oma huone on tehty vain aikuisten silmään sopivalta ja aikuisten mielestä kivaksi. Eihän se ole aikuisten huone!

Tässä on paljon kanssa kivaa.

Helmi haluaa maalata seinät punaisella, keltaisella, sinisellä, vihreällä ja purppuralla "sit niinku vois maalata vaikka kukkia ja perhosia", totta! Esim. Tai olisiko jotain toista mahdollisuutta, vaikka kompromissiä? Tällainen väritettävätapetti olisi varmasti hyvä Helmistäkin.

Mutta miksei tehdä itse? Mikä hyvä syy pyytää Antti-setää ja Jonna-tätiä kylään. Ja mikä ihana mahdollisuus heillekin päästä piirtelemään ihmisten kotien seinille, kun varmaan pienenä ei päässyt – ainakaan tarpeeksi.

Iris tahtoo vaan ne kerrossängyt ja miettii nukkuuko ylhäällä vaiko alhaalla. Ja m i l l o i n sinne kotiin oikein päääää ääää seeee!?! Nestorille pitää hankkia tatami ja turvavaljaat.

Tän tyyppiseen varmaan päädytään.

Yritän kovasti löytää kerrossänkyihin ratkaisua mikä ei maksaisi ihan älyttömiä (ei siis mielellään nyt edes kohtuuttomiakaan), mutta että se täyttäisi muutamat toiveet ja kriteerit: olisi tietenkin turvallinen ja pultattu seiniin, siitä saisi majan, omat loossit toisivat yksityisyyttäja omaa rauhaa niin halutessa, kestäisivät ajan hammasta myös tyyliltään (että ei mitään paloautomallia), olisi alalaatikot petivaatteille ja mitäs vielä.

Niin ja olisivat kokoa 90x200, koska meidän sängy pitää vaihtaa kapeampaan, jolloin tahtoisin hyödyntää meidän nykyiset patjat. Plus silloin eli tällöin täysmittaisia (tai noin) vieraita mahtuisi yöpymään no problemos.

Eihän se mitään riitä, etä me aikuiset olemme tyytyväisiä remontin edistymiseen, kun aika vaan kuluu lapsista niiiin hitaasti ja rempastakaan meinaa IKINÄ tulla valmista. Mutta tuleehan siitä. Heti ensi vuonna.

Vaaleista ja keskusteluista

2011-12-17T11:00:00.003+02:00

Vuoden 2007 kunnallisvaalien ennakkoäänestys Sturenkadun postilla. Hauskoja muistoja, hienoja hetkiä.

MTV3:n vaalikeskustelu meni vähän ohi ja sattuneista syistä en edes paljoa muista siitä. YLE:n vaalikeskustelu onkin sitten hyvin mielessä. Kuinka voisin unohtaa Jan Anderssonia, joka toi mieleen jonkun PulttiBois-hahmon liian kireässä ja muutenkin pienessä pikkutakissaan, hassusti solmitussa kravatissaan ja keskijakaukselta näyttävässä frisyyrissään. Ouh Lord, kuin sabotointia.

Keskustelu itsessään vaikutti kuivakan tylsältä, jopa niin että se oli huvittavaa. Monthy Python -tyyliin. Varsinkin, kun Andersson näytti siltä kuin näytti ja kurkki pylväiden takaa kuin sesonkiin kuuluvat hiippalakit, Soini oli Soini, Väyrynen jakoi Yo!lupukkina kirjalahjoja ja juttu ei oikein lähtenyt liikkeelle.

Sanotaan vielä, että meikki ja valaistus eivät olleet oikein onnistuneita. Kaikki vaikuttivat jotenkin sairailta, vaikka onhan sekin aika vuodesta nyt. Kun kaikki ovat sairaina ja kalpeita kuin kalkkilaivan kapteenit. Mutta – silti. Muutkin käyttävät meikkiä kuin Michael Monroe.

Samaan aikaan Twitterissä (kyllä, olen koukussa) kävi vilkas ja hauska keskustelu. Hyviä, humoristisia, nasevia ja sähäköitä kommentteja lensi vaalikeskustelusta, twiittaajien kesken ja yleisellätasolla. Todella virkistävää.

Joku humoristi on perustanut twittertilin Urho Kaleva Kekkonen. Osuu ja uppoaa minuun. Vaalikeskustelun tiimellyksessä kommentit: "Lieneekö tällainen 'vaalikeskustelu' edes tarpeellinen? Väyrynenhän se perii manttelini lopulta. Soitan vain pari puhelua." tai: "Väyrysestä tulee oiva Tasavallan presidentti. Olen opettanut hänelle kaiken tarvittavan. Kuten sen, kuinka pysyä vallassa 25 vuotta." Pelottavan hauskaa.

Minulla ja mm. appiukolla oli YLE:n vaalikeskustelusta ihan erilainen maku suussa, kun se oli ohi. Appiukko piti keskustelua ihan todella tylsänä ja ankeana kun minä lähdin hymyssä suin ja naureskellen nukkumaan.

Minusta on tullut vanha. Traagisen vanha, kun parasta tv-viihdettä on vaalikeskustelut. Matkaa on vielä muutama askel siihen kaverin tv-viihteen tähtihetkeen, joka on eduskunnan kyselytunti. Poppareita & vaahtokarkkeja, ehkä jotain kuohuvaa.

Mutta.

Kuten Marko Kulmala taas osuvasti kirjoittaa vaaliblogissaan Linjatuomari Kulmala: "Toisaalta on niin, että Seiskassa esiintyminen ei ole läheskään yhtä vahingollista kuin on sen lukeminen", jolloin voimme myös ajatella, että on parempikin ihmiselle ja yhteiskunnalle, jos viihteensä saa eduskunnan kyselytunnista. Varsinkin, kun on puhuttu suomalaisen poliittisen satiirinkin olemattomasta tasosta ja siitä miten osaamme sitä ottaa edes vastaan.

No, niin. Minusta tuntuu että näistä tulee hyvät, kiinnostavat, jännittävät ja sen mukana myös vähän pelottavat vaalit.

Ketkä kaksi pääsevät toiselle kierroksella ja kumpi näistä valitaan kuudeksi vuodeksi (tai 25 vuodeksi) Suomemme presidentiksi? Huh. Niinistö varmaankin ja luultavasti voittaisi toisella kierroksella niin SOinin kuin Väyrysenkin. Veikaten varsin moni äänestäisi pakkoraossa Niinistöä - tietenkin, niin minäkin. Mutta mitä j o s toisella kierroksella onkin Väyrynen vs. Soini?! Miettikää nyt.

En saa luultavasti tämän oivallukseni jälkeen pariin yöhön unta. Saako kukaan?!

Suosittelenkin, että jokainen käyttää äänioikeuttaan. Sehän on minulle ensisijaisen tärkeää, että ihmiset käyttävät sitä. Toki toivon, ettei sitä haaskata huumorimielessä ja piruuttaan. Noh, ei saisi olla ilkeä, mutta ääni Väyryselle ei ole vain …hauskaa. Pitää ajatella pidemmälle.

Seuraavia tv-vaalikeskusteluja ja twittervirtaa odotellessa. Moi!

112 – ystäväsi hädässä

2011-12-16T14:09:00.001+02:00

Monesti miettii omaa hyvää onneaan elämän arpapelissä. Syntyä Suomeen on lottovoitto, etenkin tyttölapselle. Vaikka ainahan tietenkin voisi syntyä vaikkaa Ruotsiinkin, mutta kuitenkin.

Totta on, että vanhemmuuden myötä moni asia saa enemmän painoarvoa ja niinhän sen kuuluukin. Huoli kasvaa, kun lapsia tulee. Kun esikoinen syntyi kotiin paluu sairaalasta huoletti, koska "kaikkia hulluja ja väliinpitämättömiä dorkia ajaa miten sattuu". Ja kesti tovin, että halusin lähteä edes autolla vauvan kanssa minnekään. Liioiteltua, kenties. Itkin ensimmäisinä iltoina kerrankin sohvalla vain sitä, että maailma on niin paha paikka. Hormooneita tai mitä lie, ehkä kaukaa haettua tai sitten vain Niitä Asioita ei pidä liikaa miettiä.

Onhan maailmamme tänään, Suomessa, turvallisempi paikka kuitenkin.

Vaikka emme tiedäkään kaikesta kaikkea ja voimmeko koskaan tietääkään, niin mm. sairaanhoito on toista luokkaa kuin 60-luvulla (johon tunnun vertaavan nykyään kaikkea). No 80-luvullakaan mm. keskoset eivät selvinneet näin hyvin kuin nykyään. Kiitos siitä modernille lääketieteelle.

Silti on lukemattomia asioita, joissa meidän jokaisen pitäisi skarpata. Kaikki kyllä karppaavat, mutta vaikkapa ensiaputaidoissa on isoja puutteita. Niin minullakin. Ja se on aivan naurettavaa! Typerää. Edes hätäkeskukseen soittamista emme kaikki osaa tai tiedä milloin voi, saa tai pitää sinne soittaa. Toiset pitävät sitä sitten taksipalveluna.

Meillä pörrännyt loputon yskä-flunssa-kuumeilu-kierre ei ota talttuakseen ja piinavat sisäpäivät senkuin jatkuvat. Kun yksi on kipeä kaikki ovat sisätiloissa, jos paikalla on vain yksi aikuinen. Koska jälkitautejahan kukaan halua riesakseen. Eikä kyllä sitä uusintakierrostakaan.

Toissa iltana vihdoin tytöt pääsivät isovanhempien kanssa saunaan. Johan sitäkin oli lupailtu viikko. Kaikki tuntui olevan ihan ok. Sitten iltapala pöydässä Iris alkoi täristä. Potalla kuulemma polviin ja kyynerpäihin sattui. Voi jee. Onko flunssa todella tulossa takaisin vai onko Irikselläkin kasvukipuja?

Onneksi Iris nukkui yöllä välissä. Tuskin kumpikaan meistä olisi herännyt yhtä nopeasti pieneen liikehdintään. Illalla Iris sai 250 kuumelääkettä, alkuyöstä vielä 125 eikä kuume silti tuntunut laskevan. Ajattelin silloin Iriksen liikehtiessä, että annetaan lisää lääkettä ja vettä. Mutta sitten tajusin yön pimeydessä, että jotain on vialla. Äkkiä valot! Ja voi luoja. Syytin samassa itseäni loputtomasta typeryydestäni ja tunsin ylitse pursuavaa huonoa omaatuntoa. Pelkäsin, että Iris kuolee tai vähintään saa aivohalvauksen.

Vaikka siinä tiesikin, että tämä on kuumekouristus, niin enempää en tiennyt. Jaakko soitti 112:seen. Lapsi ulos ja äkkiä. Pystyasentoon. Kauanko kouristus on kestänyt? En tiedä, liian kauan. Alkaako se uudelleen? No yrittää! Apua, mitä nyt?!

Kun lapseen ei saa mitään kontaktia, silmät ovat elottomat, kroppa veltto, mutta kramppaa, suusta tulee vaahtoa eikä lapsi pysty puhumaan, nostamaan sormeaa, sitä on maailman reunalla. EI! Missä se ambulanssi on, miksei se jo tule?!

Sitä muistaa vain kaikki kehoitukset nopeasta toiminnasta, muttei enempää. Puhu! Katso tänne! Sano jotain! Ei mitään hätää.

Illalla, kun Iris tuli viereen lupasin, että aamulla kaikki on paremmin ja kuume poissa. Iriksen kanssa kerrattiin keiden kaikkien kulta ja rakas Iris on ja sitten kello yhdeltä mietin, että "Voi vittu! Ne eivät saa olla mitkään viimeiset sanat - vaikka kauniit olisivatkin".

Aika ennen ambulanssin tuloa ja sittenkin portin edessä, ambulanssissa tuntuivat liian pitkiltä. Lähdetään jo! Iris oli kuin halvaantunut. Mietin jo millainen tulevaisuus olisi edessä. Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta. Lähdetään JO!

Mietin sitä miten Iris aina bongailee ambulansseja. EI! Sekin vielä! Eieieieiei! Samalla mietin, että onneksi täällä ambulanssin saa nopeasti. Entäpä jossain Pohjois-Suomessa?! Enkä halunnut miettiä yhtään enempää. Anoppilasta sairaalalle on muutama hassu kilometri. Päätin, etten ikinä muutakaan minnekään jonkkaan, koska hermoni eivät sitä kestäisi.

Sairaalassa Iris tokeni, mutta tietenkin on kamalaa havahtua, että on jossain vieraassa paikassa. Kuin avaruusaluksella. Valoja, rautasänky, vieraita ihmisiä, kokeita, laitteita missä vilkkuvat valot ja piipitystä sermien takaa. Irishän meni hysteeriseksi. Ole siinä sitten urheana tukena.

Ambulanssissa jo selvisi, että tässä ole mitään hätää. Sairaalasta saatu infolappunen kuumekouristuksiin oli mukava käydä läpi ihanan sairaanhoitaja-Eilan kanssa. Silloin tunsin taas syyllisyyttä siitä, että ei meillä ollut mitään hätää.

Kun monilla muilla vanhemmilla on isompia asioita ja sairaampia lapsia, joista kantavat huolta. Koin suurta epäoikeudenmukaisuutta ja helpotusta samaan aikaan. Miksi kenenkään tulee kantaa surua ja huolta – onneksi tämä ei ollut mitään vakavaa.

Seuraavalla kerralla (eieieieiei!) osaamme - kuulemma toimia rauhallisemmin. On lääkkeet ja ohjeet. Mietin niitä, jotka ovat Lastenklinikan keskososastolla tai siellä päivystyksessä, syöpälasten vanhempia ja kaikkia niitä joille kerrotaan isompia uutisia ja saavat rankempia neuvoja ja jotka joutuvat vain menemään sillä mitä on.

Taas tunsin piston sydämessäni. Ne EA- eli ensiaputaidot pitää vain saada kuntoon! Lääkekaapit hankkia, järjestellä järkevästi ja ihmiset ohjeistaa. Siis ne jotka ovat meillä lastenvahteina tai lapset hoidossa. Voi perse. Taas alkaa se "eiköhän tää ole vähän liioittelua" -keskustelu. No ei ole! Kukaan ei halua olla edes siinä kuumekouristelutilanteessa. Saati jos tulee joku ventti päähän tai mitä ja ikinä. Varsinkaan jos ei osaa toimia. Jos ei osaa/tajua soittaa 112 numeroonkaan – ajoissa.

Eilen iltapäivällä päästiin pois. Voin vain todeta, että on monella tapaa järkevää ja kätevää, että olemme anoppilassa evakossa remontin ajan. Ei tarvitse olla koko ajan imurin varressa, mutta silloin yöllä oli edes yksi helpotus ja hopeareunus mustassa pilvessä – Helmi ja Nestori jäivät isovanhempien kanssa ja me molemmat pääsimme sairaalaan.

Mediakasvatusta

2011-12-14T14:50:00.000+02:00

Kun maailmamme muuttuu, monellakin tapaa, on huolehdittava muustakin kuin lasten käytöstavoista ruokapöydässä. Mediakasvatus on nyt aavistuksen eriasia kuin 60-luvulla, kun televisio rantautui kunnolla Suomen kamaralle.

Jotkut vanhemmat pelkäävät sitä, kun metrihukka oppii lukemaan. Mitä se lukee? Aika usein niitä metrihukkien silmän korkeudella olevia lööppejä. Esimerkiksi. Mainokset ovat hyviä. Useinkin lyhyitä sloganeita, isoilla (mahdollisesti) SUURaakkosilla.

Sukulaispoika osaa lukea, luki mainoksia ja sitten päätti ottaa käsittelyyn "oikeaa lukemista", myönnän kehoituksestani. Iltapäivälehti. Päätin olla nihkeä heti kättelyyn ja valistaa kaikkia lapsia siinä samalla.

Hanna: Noi on sitten tiedätkö vähän höpöhöpö-lehtiä. Ei niitä kannata lukea, korkeintaan ehkä selailla.

Lapset: Ai miten niin?

Hanna: No, kun noissa saatetaan vaikka kannessa… Sanoa vaikka, että Ihmeiden ihme ja kummien kumma – Tiedämme missä Joulupukki asuu! Ja sitten sivulla 24, alalaidassa, kerrotaan, että Joulupukki asuu Korvatunturilla – edelleen.

Lapset: Hä?! Mutta niinhän se asuu!

Hanna: Aivan.

Pitikö pilata lapsilta t ä m ä k i n asia? Kyllä, se mitään antanutkaan eikä olisi antanut. Iltapäivälehti, sisältöineen. Heillä ei tunnu olevan kuin tuloksenteon vastuu ja yhteisenä päämääränä kyljää tyhjänpäiväisiä asioita, jotka eivät ole ehkä edes mitään uutisia. Uutiset ovat uusia asioita ja tietoa. Ja onko se ollut edes vuosia sitten mikään uutinen, että jotkut näyttelijät eivät ole kimpassa. Onko se enemmän juoru, jos ja kun Samuli Edelmann muuttaa Maltalle?

Presidentin vaaleissakin suurin asia on seksi. Kuka haluaa edes miettiä Timon ja rouvan petihommia tai Paavon ja Vuokonkaan?

Mikä on tärkeää ja olennaista? Melkolailla aikuisillekin tämä sama asia tuottaa vaikeuksia ja hahmotus on mitä on. Entäpä sitten lapset ja nuoret?

Entäpä sitten nämä kuvamanipulaatiokeskustelut. Sanon vain sen, että AINA, luolasta lähtien, ihminen on vääristellyt ja värittänyt asioita ja totuuttakin. Propaganda ja mainonta eivät ole kovin kaukana toisistaan. Serkuksia, jotka eivät tahdo hygieeniasyistä olla liian läheisissä väleissä.

Asia on ongelmallinen. Moni joutuu tekemään kuvankäsittelyjä palkkansa eteen. Todella moni. Itse tein 2007 Keltaiselle pörssille tyttökuvia. Niitä käsiteltiin rankasti. Jo siksi, että piti poistella johtoja niin lattioista kuin autojen kiilloista. Mutta todella paljon lisättiin uhkeutta ja uumaa. Tai siis minähän sitä lisäsin. Mutta eihän se ollut ensimmäinen kerta. Tuli hienoja ja hyviä. Kansa tykkäsi. Toivottavasti tyttöjen isätkin. Vanhempien luvillahan suurin osa malleista siellä kuvauksissa oli.

Ystävyys

2011-12-14T13:37:00.000+02:00

Eteleä-Suomen Sanomat keskiviikkona 14.12.2011

Voi miten kertakaikkisen IHANA syntymäpäiväilmoitus tämän aamun Etelä-Suomen Sanomissa! Ystävyys on suurta. Se on juuri sitä, että antaa palan sitä lakua koivun alla. Lisää tämmöisiä. Voi miten tässä ollaan nyt kuulkaa asian ytimessä.

Lomalla kiikutettiin taas se alkuperäinen Nalle-Puh luettavaksi. Se on edelleen kesken (koska luemme molempien valintaa iltaisin). Sehän on valtavan hyvä kirja ystävyydestä ja siitä, että jokainen on höpö, hassu, pelokas ja rohkea. Ja että yhdessä ystävien kanssa voi ja saa olla sitä kaikkea ja mitä ikinä.

Eilen neideillä meni hirvittävän hyvin. Jumppatanssihetkikin, vaikka se muuttui karhunpainiksi. Sitten tietenkin homma eskaloitui riitelyksi, mutta jälleen kirjojen ääreen tytöt hiljentyivät sovussa. Jopa niin, että Iris mahtui kuin mahtuikin Helmin viereen, että Helmi saattoi "lukea" vielä ihan lopuksi viisi minuuttia Irikselle.

Paljon se ottaa, mutta paljon se antaakin.

Osta muki

2011-12-13T11:55:00.000+02:00

Lupaan, lopettaa. Tai ainakin vähentää.

Äidilläni on ainakin Vickan & Daniel -muki. Kait William & Kate -mukikin. En ole ihan varma. Itsekin olisin valmis hankkimaan Vickan & Daniel sellaisen lasikulhon, missä pitäisin vain sydämenmuotoisia karamelleja ja suklaita.

Mutta. Olen ajatellut hankkia tällaisen mukin. Olin ajatellut, että kirpparilta vaikka joskus keväällä, kesällä tai joulun jälkeen, tammi-helmikuussa ihan uutena. Mutta kaikkihan tämmösen haluaa ja KAIKKI aikoo hankkia sen tammi-helmikuussa tai kirpparilta.

Kamala dilemma. Ihan hirveä.

Sillä Paavon suhteen tulee olla tarkkana. Kuinka moni uskoi, että Keskusta-puolue oikeasti antaisi Paavon nousta presidenttiehdokaakseen? Ettei KUKAAN Keskusta-puolueesta ole valmis vaikka uhrautumaan? Kuinka moni nauroi ja piti koko juttua vitsinä?

Ha haa.

Sitten puolueen rahoilla voidaankin tehdä jotain aavistuksen sellaista mihin ei varmaan jonkun Oikean Ehdokaan kanssa olisi suostuttu. Esim. tuo nettisaitti, joka on hieno, mutta kenties olen vähän skeptinen, koska luulen ettei Marille olisi tehty tuon oloista. Nuorekasta. Tai että olisiko Mari suostunut mukiin?! Maurikaan. En usko. Mutta liian hyvän itsetunnon lisäksi Paavolla on huumorintajua. Tai Paavo ei kuitenkaan joissain kohtia ota itseään niin vakavasti. Tai sitten Paavolla on enemmän pelisilmää.

Älkää nyt menkö ostelemaan näitä!

Siihen on kaksi pätevää syytä. 1) Niillä rahoilla Paavosta tulee vielä pressa ja se ei nyt ole kovin hyvä kuuden vuoden stand up -keikka, jos Paavosta tulisi pressa ja 2) mä haluan ostaa ton mukin päivää ennen äänestystä.

Ok? Hyvä.

Evakossa

2011-12-12T14:18:00.000+02:00

Kaikki on kovin suhteellista. Työhaastattelussa kysyttiin "kun sulla on näin vahvaa tää visuaalisuus, niin mitäs sitten kun pitää tehdä muille?". No, muillehan tässä yleensäkin tehdään ja aina tehty. Työnkin puolesta. Toisekseen enhän minä saa päättää edes mitä joulukuuseen laitetaan tai miten. Synttärikortitkin tytöt valitsevat itse tai tekevät itse. Ei ole kuin ehkä tämä blogi ja pari muuta "forumia", missä saan temmeltää kuin Ellun kana. Päättömänä.

Mutta ei se mitään.

Remonttimmekin vaiheilee, suunnitelmat elävät ja vaihtuvat. Kierreraput oli ja nyt ei olekaan, koska elokuussa katsastetut raput on kuulemma heinäkuussa viety lavalle, joka tietenkin noin aikajanallisesti on jännittävää. No, onneksi kierreportaita on monenlaisia. Kunhan ei päädytä mihinkään palomiestankoon, kun yöllä vaikkapa ylös meno voisi tuntua hankalalta.

Eilen alkoi remonttievakko. Sitä kestää… juuri niin kauan kuin kestää. Anoppilassa. Pääni on vedetty stand by:lle. Vaihtoehtona voisi olla vanhempieni vielä pienemmässä asunnossa tai vaikka telttailemassa jossain. Koska kaikki fyffendaali ladataan remppaan. Tietenkin. Remontointi on kallista, mutta mielummin maksan siitä kuin vaikka lähden nyt jouluksi aurinkomatkalle. Kaikki aikanaan.

Sitten mietin niitä kaikkia sukupolvia, jotka ovat joutuneet ja saaneet asua yhdessä. Siinä varmaan oli Zen karkuteillä usein, mutta kait siinä jotain hyvääkin oli. 1950-60-luvulla Helsingin Kalliossa Maire-isotäti majoitti siskojaan, veljiään, isäänsä ja muita sukulaisia kuukausi kaupalla olohuoneen sohvalla ja missä vierasmajoituksessa. Siinä määrin, että aviomiestä alkoi ketuttamaan. Jännä. Maire oli saanut valita isänsä ja Einarin väliltä, kuulemma. Maire käski Einarin valita meneekö itse ovesta vaiko ikkunasta.

Ja nytkin mennään sillä mitä on. Remonttimme valmistuu paljon nopeammin näin, kuin jos asuisimme kotona remontin ajan. Tai näin toivon ja olemme tytöille luvanneet. Oooom on toinen nimeni.

Vaalimuistoja

2011-12-12T13:21:00.001+02:00

Muistan kuinka pienenä koulun ruokalan aulassa oli presidentinvaalien alla kampanjajulisteita. Oli vuosi 1987 ja/tai 1988. Muistan kuinka Harri Holkerin juliste vähän värisytti. Se puku ja tuima mies, Holkeri muuttui myöhemmin enemmän ns. minun makuuni. Sympaattiset ukkelit ovat miellyttävämpia kuin kireät keski-iän karpaasit.

Mauno Koivistosta en oikein tiennyt milloin on kyse oikeasta Maunosta ja milloin Siitä Toisesta ja kumpi nyt on kumpi ja mikä on vitsiä ja mikä vähemmän.

Paavosta tuli silloin jo suosikkini, omalla omaleimaisella tavallaan. Hei, Paavo on ollut Paavo jo silloin ja paljon ennen sitä. Sehän tietenkin tekee Paavosta Paavon eikä ketään tusinaukkoa.

"Pyrin lyhyeen vaalikampanjaan, kun virkatehtävätkin piti hoitaa. Nyt toistui vanha teema kuuden vuoden takaa: miksi niin myöhään liikkeelle. Vastasin Kolmostelevisiossa kyselijöille, että jos lähdetään varhain liikkeelle, käyvät jutunaiheet äkkiä vähiin. Kivistö ja Holkeri olivat samoilla linjoilla. Kivistö aloitti kampanjansa marraskuussa 1987, Holkeri ja minä tammikuussa 1988. Väyrynen oli aloittanut omansa jo kesällä 1986." – Mauno Koivisto

Jutut ja niiden aiheet voivat loppua muilla lyhyeen, mutta Paavolla niitä riittää! Päätin tässä, että minäkin alan puhua asioista kuten Paavo, hyvällä itsetunnolla. Se olisi Putinillekin kunnia tavata minut (siinä missä mahdollisesti minullakin hänet), aivan kuten Paavo V Suuri totesi lauantain Uutisvuodossa. Mutta ehkä minä muistaisin Putinin.

Presidentinvaalit olivat ainakin minulle ihan uusi juttu. Hei! Ne oli sen ajan äänestysikäisille ihan uusinta uutta, The New Of The New. Äitini on syntynyt 1950 ja ennen Koivistoa oli presidenttinä olleet Paasikivi ja Kekkonen ja Kekkonen ja Kekkonen ja Kekkonen.

Muista Maire-tätini tietenkin paasanneen Koiviston puolesta henkeen ja vereen. Varmistaneen, että vaikka pienellä peloittelulla kaikki seuraavan sukupolven ruojakkeet äänestävät myös – Koivistoa! Se ei jäänyt epäselväksi minullekaan. Maire-täti oli harteikkaana naisena, leopardi paidassa ja minihameessa, punainen Mallboro huulessa melko vaikuttava näky.

Ja näitä Paavoja piirtelin. Ihan urakalla. Kylläpä on ollut hauska saada tämmöinen piirustus. Lapselta.

Mietin Haaviston haastattelua lukiessani, että miten voi olla mahdollista etten ole tajunnut koskaan kirjoittaa presidentin puolisolle enkä kait presidentillekään! Miksei meillä koulussa edes tehty jotain korttijuttua?! Sehän olisi vain hauskaa ja mukava muisto. Ensimmäisiä omia askelia kohti vaikkapa sitä ajatusta, että vaaleissa pitää äänestää.

Tai ehkä se riitti, että esikoulussa (joka sijaitsi/sijaitsee) Tamminiemen (ja Mäntyniemenkin) lähellä, kuljimme joka viikko jo eläköityneen Kekkosen talon ohi Seurasaareen torstairetkelle. Muistan kuinka kerran paluumatkalla ja hyvillä ylikierroksilla näimme jonkun vanhan miehen tulevan Tamminiementien toisella puolella vastaan ja perässä kaksi nuorempaa miestä. Huutelimme "MOIKKAAA MOIII MOIKKELI MOIIIIII-IIIII PAPPAA! HEI PAPPAAA MOOOOOIIIIII!" ja sitten esikouluntädit saivat sätkyt ja piti kuulemma lopettaa moinen huutelu! Mitä, eikö ihmisiä saanutkaan tervehtiä?! Jatkossa taisimme sitten vain laulaa kovaa ja korkealta.

Mutta tänään lapset voisivatkin piirtää Tarja Haloselle, koska Helmi tietää kuka Tarja Halonen on ja Pentillekin voisi askarrella vaikka …jotain. Miksei Pekalle ja Antoniollekin, mutta josko aloittaisimme vielä virkaatekevistä.

Olen valintani tehnyt

2011-12-11T22:19:00.004+02:00

Pressanvaalit. Hoh hoijaa. Ketä kiinnostaa. Eihän sillä ole enää edes valtaa! Minulle riitti tieto Paavo Väyrysen loputtoman palavasta halusta päästä taas pressaksi. Tai siis kisoihin mukaan. Paavo Väyrynen, mies jolla on valtaosa suomalaisten hyvästä itsetunnosta itsellään panttivankina. Lauantain Uutisvuoto on hyvä esimerkki tästä. Näistä tulee Hyvät Vaalit. Pöhinää ja säpinää. O n n e k s i Paavo V Suuri ei vedä tätä shouta ihan yksin eikä Niinistö saa mitään läpihuuto plääh-titteliä. Kyllä tunteiden pitää herätä ja keskustelun olla monipuolista.

Mutta edellisviikon Uutisvuoto on myös katsomisen arvoinen, jos ei sitä katsonut. Tosin YLE Areenassahan sitä ei enää ole. Noh, kuitenkin. Joskushan huomaa heti, ettei jaksosta oikein tule mitään. Ei hauskaa eikä Jari Tervo edes innostu itse. Mutta viime viikolla siellä oli Sari Essaiyah ja Pekka Haavio. (Ei, en ole vieläkään saanut katsottua Linnanjuhlia – olen yrittänyt ja tahtonut kyllä). Eli Pekka Haavisto, minunkin ehdokkaani.

Suosittelen Haavisto.net-sivustoa, Pekka Haavisto Presidentiksi -sivustoa Facebookissa, tätä haastattelua Haavistosta ja Anssi Kelan avointa kirjettä Haaviston kannattajille. Muun muassa siellä Twitterissä leviää hyviä linkkejä ja tapahtumatietoa. On Vastajytky Twitterissä ja Facebookissa sekä tietenkin lukemattomia ihmisiä, jotka ilmaisevat oman tukensa. Eräs hauska ja samalla ihan hyvillä pointeilla kirjoitettu kannanotto on Tyyligurun avautuminen presidentinvaaleista ja valinnoista.

Minustahan vaaleissa äänestäminen on hauskaa ja kansalaisen velvollisuus, kun siihen mahdollisuus kerran on. Pitää tutkia, pohtia, keskustella, tehdä pelkästä hupailusta vaalikoneita, mennä vaalikahveille ja ottaa lapsetkin mukaan. Vaikka suhtautumiseni saattaa vaikuttaa höpöilyltä, niin koen että asia on aidosti vakava. Jos kansalaiset eivät äänestä, meidän ei kohta tarvitsekaan. Kyse on suurista demokratiaan ja ihmisten yhtäläiseen tasa-arvoon liittyvistä asioista. Kaikkialla eivät naiset edes saa äänestää, monessa paikassa eivät edes kaikki miehet. Jossain ei kukaan.

Moni sanoo, ettei kannata äänestää ketään muuta kuin Niinistöä. What!? No eihän sellainen ole edes fiksu ajatus, noin länsimaisen sivistyksen kannalta. Tietenkin toisella kierroksella tulee miettiä asiaa uudelleen – mikäli oma ehdokas ei pääsisi finaaliin. Aivan kuten mm. Tyyliguru perustelee asiaa. Mutta ensimmäisen kierroksen tarkoitus käsittääkseni onkin mahdollistaa kansanvallan toteutuminen. Että mitään ei voida meille enää vain pakkosyöttää, että on mahdollista vaikuttaa siihen mitä tapahtuu. Se on hienoa se.

Katsokaa uutisia. Naapurissa Venäjällä asiat ovat tässäkin kohtaa toisin. Siellä kansa nousee terveytensä ja mahdollisesti henkensäkin uhalla kapinaan, koska kokee, että kansa on jyrätty vaaleissa. Ihmiset omilla nimillään kritisoivat Putinia ja Medvedeviä Facebookissa ja Twitter laulaa. Onko siis suorastaan tyhmää jättää äänestämättä Suomessa, kun meillä ei ole asiat kuten veli-venäläisellä?

Jos joku äänestää ihmisiä virkoihin seksuaalisen suuntaumuksen tai jonkun muun ei varsinaisesti viranhoitoon vaikuttavista syistä, niin hoh hoijaa. Vasenkätisiä on joskus muinoin pakko-opetettu oikeakätisiksi, nälvitty ja mitä näitä on – vastaavia pöljäilyjä. Nainenkaan ei ollut tehtävään sopiva.

Pääasiahan on, että ymmärrämme oikeutemme, mahdollisuutemme ja myös velvollisuutemme. Ei yksin meidän itsemme takia, vaan tulevaisuuden. Ota selvää, uskalla itse löytää ehdokkaasi.

Twiittii tyy

2011-12-11T20:55:00.001+02:00

Olen päättänyt lopettaa Vauvakaksplusperhe-lehtien tilaukset. Mietin tuossa, että mitä on tapahtunut. Ettei oikein enää nappaa, vaikka ihan juuri äsken vielä nappasi.

Jokin aika sitten kävin katsomassa, että "jaahas" ja mietin, että kuka edes jaksaa kiinnostua jostain Twitteristä. Nooo… Never say never.

Hei, olenhan itsekin sitä mieltä, että sanomalehdet ovat vähän kuin muistinvirkistykseksi. Ja kun tekniikka (mm. kännytkät) on varsin monen käsillä, niin tieto siirtyy vinhemmin kuin mihin vaikkapa 60-luvulla oltiin tottuneita. Kun kadulla vain yhdessä talossa oli lankapuhelin ja sitten sinne juostiin soittelemaan. Eli voidaanko aidosti olla edes yllättyneitä, että arabimaiden kansan nousu lähti liikkeelle sosiaalisessa mediassa?

Minähän en yhtään jaksaisi kuunnella juttuja siitä miten Facebook on ihan turhake ja siitä tulee vaan ongelmia. Höpöhöpö! Ihan yhtälailla tonne Lahden torille vois mennä kommentoimaan typeryyksiä, haukkumaan vaikka ohi hiihtävää Jouko Skinnaria. Kylmään ja viimaan. Mutta Facebookissa voin kommentoida Pekka Haaviston vaalikampanjaa. Olimmehan Haaviston ollessa Lahdessa itse Pärnussa.

Minähän saan Facebookista yhteyden ystäviin ja voimme jakaa linkkejä, fiiliksiämme, vitsejämme useamman kesken. Mikä jottei. Voitaisiin olla olematta tekemisissä.

No tämä Twitteri. Tämähän on mielenkiintoinen ja voi vain suoltaa virtaa, niistä aiheista kuin haluaa, niistä lähteistä kuin toivoo ja sitten saa vielä extrana toisten suosittelemia uutisia, linkkejä tai mitä ikinä. Uutisia, hyviä työaiheisiin liittyviä linkkivinkkejä, hauskoja nokkelia juttuja ja matalalla kynnyksellä. Tieto (mikä tietenkin voi olla myös ihan turhaa) kulkee lupsakasti kuin sata salama ja iskee tulta.

Vaikka tämä onkin ihan samassa humpuukkikategoriassa kuin …vaikka se lankapuhelin vielä jsokus 1900-luvun puolella. Ihan hömpötystä vaan!

Mutta suosittelen. Kuten Kirsi Pihan kirjassakin kaikki 20 haastateltavaa sanoivat: verkostoituminen on tärkeää!

Tunnustuksia

2011-12-09T23:08:00.000+02:00

Fantastic Project -tunnustus tuli Norpalta ja uskallan sanoa ja toivoa, että myös Keski-Nestorilta. Siis remontillemme, vaikka onhan elämäkin AIVAN mahtavan fantastinen projekti, sanoisi varmasti ainakin Jari Sarasvuo ja Rita Tainolakin. Esa Saarisesta nyt puhumattakaan!

No nyt sitten pitäisi jakaa viisi omituisuutta, mikä tarkoittanee jotain normistosta hellyyttävästi poikkeavaa tapaa tai ominaisuuttani. Osaanko edes valita oikein?

1. Minäkin olen innostuja, aivan kuten Norppa. Meillä on tapana innostua yhdessä ja se on hienoa. Innostuminen seurassa on innostumisen energian maksimointia, jossa innostuminen menee kyllä sfääreihin ja sen voima on enemmän kuin 1+1.

Se on lapsenriemua. Jossain seurassahan sitä yritellään toppuutella, mutta se on kovin ankeuttavaa ja semmoisessa seurassa nyt oikein jaksa edes olla. On ihana huomata miten jo niin sanotusti ihan aikuiset oikeesti aikuiset lähtevät innostukseen mukaan ja se leviää kuin kesäinen ruohikko palo. Mikään ei ole mahdotonta – maailma on Mahdollisuus!

Heti, kun luin Norpan tämän kohdan verkkokalvoilleni piirtyivät erään Yrjö Orpanan kasvot, se hymy ja poskien hehku, kun Yrjö innostuu. Hieno mies ja se tunteen palo! Eikä edes vielä 90 vuotta! Innostumisen kyky on varmasti yksi pitkän iän salaisuus. Siihen uskon ja sillä mennään. Pitkälle.

2. En kestä lainkaan nestemäisiä saippuoita. Muistin tämän taas eilen. Ne ovat minusta turhakkeita, koska saippuaa tulee väkisinkin enemmän kuin tarvitsisi. Plus meillä nestemäiselle saippualle keksitään ihan liikaa taiteellista käyttöä kuin olisi tarvekaan. Minulla on jopa palashampoo, sitä varten kun hiuksia shampoolla edes pesen.

3. Minulla on lähes pakonomainen tarve keksiä, ottaa käyttöön tai siis antaa kaikille lempinimiä. Anna-nimisiä on lähipiirissä niin paljon, että on ollut käytännön pakko keksiä ihmiset erottavia lempinimiä. Ainahan niin ei ole, mutta silti. Tartun heti Helmin huomioon siitä miten Nestorin kummasetä sai kiven halkaistua - käsin. "Maailman vahvin Ossi". Tai en edes tiedä miksi Keski-Nestori on Keski-Nestori, mutta se kuullostaa hyvältä. Mikkojakin on valtava määrä. Yksi on mm. KooMikko, kun enoja olisi muuten kaksin kappalein. Toista enoani ei tarvitsisi eritellä lempinimellä, mutta on kuitenkin Kärppä-eno, koska on kuin kärppä – sähäkkä ja nopea. Eikä se edellinen samaisen enon käyttönimikään ollut sen oikea sukunimi, mutta kaikki käyttivät Jokista kuitenkin.

Minun lapsuuden leluilla on aina ollut nimet, etu ja usein taka. Api ja Mikko Härkätie, Elsa Leijona, Mamma, Rolf, Poopi, Käpä ja ketä kaikkia niitä olikaan. Niin on omienkin lasten leluilla. On Lapin-suku (kaneja): Taisto, Veikko, Sirpa-Leena, Onni, Touko, Pompu ja ketä niitä nyt onkaan ystäviä ja omaisia. Sitten on Karhuisä, joka oli alunperin Jaques, mutta Helmistä vaikutti enemmän Melker Melkersonilta, eli nykyisin Vesa Vesalaiselta. Hänellä on pojat Juuhan ja Niklas. Kaikkien nimipäiviä vietetään, kenen nimi sattuu olemaan kalenterissa. Mutta esimerkiksi Apilla tuntuu olevan nimipäivä aika usein.

Tämä tuntuu olevan sukuvika ja seurankin. Entinen kiskakaan ei voinut olla vain kiska, vaan se oli Visarit heilumaan -kiska. Tosin se oli Johannan, eli Jonna-tädin, eli Pikkiksen, eli Johkun keksintö. Tosin hyvä sellainen.

4. Kerrontani on laveaa. Monesti käy niin, että unohdan jo jossain vaiheessa itsekin mistä oikein lähdettiin, miksi ja minne oli tarkoitus päätyä. Mutta elämä on leveää ja monisäikeistä. Ei ole vain yhtä putkea mistä elämää tursuaa ulos. Pitää nähdäkin monitahoisuus ja elämän erilaiset kerrokset.

Tosin joskus täsmäiskut ovat tai olisivat paikallaan. Vaikkakin! Argumentoinnissa taas pitää olla useimmiten monisanaisempi kuin se totuttu: "No, Siksi!".

Taannoin keskustelimme päiväkodin vanhempainyhdistyksen hallituksen jäsenten kanssa, että onko se (työ) nyt niiin merkillistä ja merkittävää vai onko se tekosyy nk. Omalle Ajalle. Järkyttävän pitkän pohjustuksen (yhteiskunnallinen ruohonjuuri- ja vapaaehtoistyö - omaan yhteisöön panostaminen - paloturvallisuus kotona - ensiaputaidot - pari kevennystä ja mitä kaikkea) päädyin jutussani siihen, että KYLLÄ, se on merkittävää työtä eikä sitä tulisi väheksyä. Mutta puolisen tuntia siihen meni.

Isänihän ei kestä tätä yhtään.

5. Helmi totesi viikolla, että "Aina äiti sanoo: 'Oooo, miten hieno taivas tai utu tai pilvet!'" Ja se on totta. Taivas on usein todella hieno ja katselen pilviä ja kuinka vaikkapa tuuli kuljettaa niitä kuutamossa. Miksi täysikuun ympäriltä pilvet tuntuvat magneetin vetovoiman tapaan pysyvän poissa, miten hienoja värejä taivaalla on, kuinka maisemamaalarit saavat nopeasti vaihtuvat näkymät tallentumaan, onko heillä kenties asbergerin-sydrooma, eikö pakkassäällä värit jähmety, eikä ihme jos aikana nakki ja kippo taiteilijat saivat kuoleman yskän, kun seisoivat ei-coretex-vaatteissaan kylmässä viimassa, ottaako joku ja kuka se Joku on kuvia maisemista mm. elokuvia varten (että ne voidaan tikitaalisesti tehdä) ja mitä siitä maksetaan ja sellainen työ on varmaan mahdollista vain Ameriikassa ja siellähän on ammattikunta kuten koiranulkoiluttajat ja sellainenkin saattaa tienata ihan oookoo, vaikka tosin onhan ne vuokrat siellä Nueva Yorkissa ihan gresit…

Ja sitten Fantastic Project -tunnustus menee seuraaville:

- Äitispakkaus ja Never Ending Story
- Viiniä ja villasukkia ja aina uudet hienot käsityöprojektit
- Pad Lady ja ruotsalainen projekti

Hea Päev!

2011-12-08T22:50:00.001+02:00

Loma. Loma on niin viheliäinen konsepti, etten oikein tiedä pidänkö siitä. Tosin, tällä kertaa kaikki lapset olivat flunssaisia jo lähtiessä, mutta Pärnussa sitten all flu was all and over. Tuberkuloosiyskimistä yöt läpeensä, kuumeilua ja sisäpäiviä.

Onneksi silti oli ihan mukavaa, asunto on niin mainiossa paikassa ja pohjaratkaisu mitä parhain. Erityiskiitos kaikista asuntoon ilmestyneistä siirreltävistä huonekaluista. Aikuinen ei voi kuvitellakaan mitä 1-vuotias keksii pyörillä olevan sohvapöydän kanssa tai ne kaksi Vähän Fiksumpaa. No majoja tuli ja sikäli hyvää tekemsistä.

Sitten Iris kyllästyi olemaan kipeä. Voi…! Niitä horttanoita ja kilipää raivareita. Ei, se ei katso aikaa eikä paikkaa kun horttanainen iskee. Kello 02.40 on itse vaikea olla aikuinen ja sitä vaan huutaa: "MÄ HALUAN NUKKUA!". Olemme nyt kenties sen hetken alussa, jota tullaan kutsumaan "Se oli sitä aikaa, kun Iris oli noin 3-vuotias".

No, päästiin kuitenkin pulikoimaan ja Iris pullikoi sitten senkin edestä mitä ei päässyt pulikoimaan. Helmi nautti tästä oivasta tilaisuudesta kulkea itsekseen Jaakon kanssa kaupassa ja mm. kampaajalla. Jaakko tietenkin kävi parturissa ja se oli Helmi, jolle laitettiin "Oikein kampaus ja LAKKAAKIN kanssa!". Ihanaa, kun pikkusisko ja -veli ei pääse mukaan. Ymmärtäähän sen. Niin ja senkin, että Jaakko otti sen parhaiten käyttäytyvän Kikkailijan aina föliin. Ei edes kovin läpinäkyvää.

Itse luin tyytyväisenä Kirsi Pihan Äitijohtaja-kirjaa. Ai laik. Kirjan nimi on mahdollisesti vähän rajaava, kenties, kun sisällöltään se on enemmänkin yleisesti nainen & työ sekä hyvin pitkälti myös vanhemmuus & ura. Minusta se olisi myös hyvää luettavaa monille keski-iän karpaaseille ja rekrytoinnista vastaaville henkilöille, sukupuoleen katsomatta. No, suosittelen kuitenkin. Myös aviopuolisoille ja isovanhemmille. Kirjassa puhutaan paljon kaikenlaisista verkostoista, niin työhön kuin kodinhoitoonkin liittyen.

Ja aasi meni yli sillan.

Lomamme aikana äitini on käynyt meillä siivoamassa. Arvostan. Tietenkin. Tämän tahdon kuitenkin jakaa. Jos pikkulapsi perheestä EI löydy esim. niin kätevää bliw-nestesaippuaa, sille on varmasti käytännön syy. Hyvä sellainen. Voi sitä huojentavaa oloa sisälläni, kun huomasin molemmissa vessoissa ko. saippuat. Ensimmäisenä. Ennen kuin niillä olisi tehty mitään käsitteellistä.

Mietin jo kirjaa lukiessani, että kaikesta turhasta tavarasta pitää päästä eroon. Ratkaisu ei ole säilytystilan lisääminen, vaan tavaroiden karsiminen. Tila jota säästetään, kun ei tarvitse hommata x määrää kappeja yms. varastointitilaa voidaan käyttää tehokkaasti esimerkiksi tanssilattiana tai häröpallokenttänä. Ainoa mitä tahdon lisää on kunnollisia lastenkirjoja ja niille vihdoin ja viimein hyllyt. Mutta noh, huonejärjestys vaihtoon ensin ja remppa kuntoon.

Kotiin oli ihana tulla. Vähän oli lunta maassa, mutta asialle alkoi heti tapahtua jotain ja tätäkin arvostan. Laivalla ei tänään ollut juuri ketään, mikä oli suorastaan mahtavaa, meidän näkövinkkelistä ei laivayhtiön. Omat huoneet, tavarat, torilla kuusi ja koti on vain koti. Eikun sitten viikonloppuna remontin alta evakkoon anoppilaan.

Heittäköön

2011-12-01T15:38:00.001+02:00

Se joka ei edes jossain pimeimmässä supukassaan olisi oikeasti ylpeä itsestään, heittäköön ensimmäisen herjan. Leuhka! Se on hyvä. Sipa-mummo käyttää sitä. Tunteella. Kaikki, jotka eivät ole katrihelenoita ovat leuhkia. Ja varmaan Katri Helenakin nyt, kun sillä on Semmonen Kalakaveri.

Olen todennut, että voi luoja miten typerä minäkin olen ollut! Totta. Jokainenhan voi parantaa osaamistaan ja osa-alueitaan, mutta miksei olla ylpeä siitä kaikesta mitä on jo nyt? Sanotaan ääneen positiivisia asioita itsestä ja häpeilemättä.

Maailma ei ole valmis eikä siitä tule valmista, vaikka Minä ja Me tunnustaisimme olevamme hyviä näissä ja näissä asioissa. Kyllä sitä hommaa riittää. Vaikka vain jo siinä, että joku Hullu Professori jalostaa lintuinfluenssaa.

Mikä siinä onkin, että on jotenkin kohteliaampaa keksiä huonoja puolia itsestään ja helpompaakin, kuin toisin päin. Ei ihme, että olemme masentuneita. Mitään kivaa nyt ei oikein ole sopiva edes huudella.

Omien hyvien puolien ja oman osaamisen tunnustaminen on ollut vähän "amerikkalaista hapatusta – ei semmoinen kuulu meidän kulttuuriin". Niin, että on parempi lukea vaan potaskaa Seiskapäiväästä ja sitten onkin niin jalo ja hieno olo.

Tein työhakemusta ja keskusteltuani asiasta usean tahon kanssa päädyimme siihen nasevaan johtopäätökseen, että kaikki lauseet, jotka alkavat sanalla 'voisin' pitää muuttaa. Ei mitään voisin olla iloksi, vaan tiedän että olisin iloksi! Herran jumala. Jos kerran tiedän sen itse ja se on syvä ja rehellinen mielipiteeni, niin miksi alentaa sitä lauseessa johonkin ehkäjoskovoisinmahdollisesti-tyyppiseksi. Luin silmät suurina amerikkalaista suosituskirjettä. Sitten kysyin itseltäni: "No onko tässä mitään mikä ei olisi totta?". Hetkellisen venkoilun jälkeen totesin, että "No ei ole!". Miksi edes kävin tämän keskustelun itseni kanssa? Syytän siitä tätä vallinnutta ilmapiiriä, missä hyvä et saa olla – ainakaan julkisesti. Muutoin sinut julkisesti leuhkaksi leimattakoon.

Vain joku Tärkeä henkilö tai puolihullu taiteilija on saanut olla hyvä, mutta tavallisen arkinen ihminen ei. Sairasta. Jo valtiovallan pitäisi kieltää tämmöinen, koska se ei tee hyvää bruttokansantuotteelle, ei innovaatioille eikä startti yritysten kasvulle.

Itsensä lyttääminen on niin lääst of the lääst season, ettei se sovi enää minkään kanssa. Ei, se ei ole vintagea eikä retroa. Se on ehkä samassa mappi-Ö:ssä suomettuneen ajan kanssa. Kukaan ei halua muistaa itseään osana sitä. Juu, näin se kuulkaa on!

Ja se, joka jotain mutisee ja jurputtaa – heittäköön voltin.

Yo! Yo! Lu.

2011-11-30T23:39:00.001+02:00

Joulukalenteri viritetty. Santtu Noël Nikander voi jättää nyt rauhassa viestinsä ja terveisensä. Joulukuu tulee, enkä ole yhtään valmis.

Joulunsanomaa tulee joka tuutista ja vaikka meillä on ei mainoksia tarra ovessa. Lähi Äässissä kaikenmaailman haista …joulukalenterit kaatuvat niskaan ja se loputon keskustelu metrihukkien kanssa kalenterien ostotarpeesta riepoo minua ihan vallan liikaa. Ei. Meille ei ole tulossa Disneyn Prinsessa-kalenteira, ei Mikkiä eikä mitään muutakaan. Uskokaa jo.

"Mä haluun seittemän Barbia ja My Little Ponya…" MITÄ!?!? "…Ne olis niinku yhteisiä". No, voi voi. Eilen lähti jo olemassa olevia leluja, koruja ja majatarpeita takavarikkoon ihan vain siitä syystä, että kaiken kun kaataa hujan hajan pitkin huonetta eikä aio niitä korjata, niin mutsin pinna ei kestä ja sit kamat pois. Sitten ei tarvi niitä siivotakaan. Itselleni suht epätyypillisesti en edes avautunut erityisemmin. Keräsin vain lähes kaiken pois ja kas! Takavarikko-kaappi on nyt täynnä. Miksi siis JiiPeen tuoda edes uusia, kun jouluksi voi saada takavarikoidut takaisin?

Kirpparilla myytiin vaikka ja mitä ja silti leluja on paljon. Vaikka Mai Lytty Poneja on kolme, yksi kullekin. Enempää niitäkään ei tarvitsisi tulla. Barbeja on kait tulossa, mutta ajatus niistä juuri tämän päiväisenkin dorkailun jälkeen sapettaa.

Joulun sanoma. Voi päivää! Lahden kauppojen ja kivijalkatilojen ikkunoissa on seimiä. Erilaisia. Sitten niitä tuijotellaan ja ajanvietettä tietenkin sekin. "Mikä tää on?! Entäs tää? Mikä satu tää on hei?!" Vastaus, että kaikki ovat muunnelmia samasta sadusta/tarinasta/jutusta ei oikein uppoa. "Mutta näähän on IHAN kiinalaisia!" Noi on kyllä afrikkalaisia, mutta mitäpä sitä tikulla silmään ja niin edelleen. "Täällä mitään Jesse-vauvaa ole!" On siellä. "Ei OOOOOO!". Se siellä kyllä aina on. Trust you me!

Minusta Marian pieni aasi -kirja on hyvä. Ehkä siksi, että meille luettiin sitä kolmena ensimmäisenä vuonna ja kai loputtoman kitinän jälkeen vielä neljännelläkin. Se rauhallinen hetki pimeänä joulukuun aamuna, kun 15 minuuttia luetaan jotain oli vain niin tarpeen. Lupasin hankkia kirjan, vaikken e d e s tiedä olisiko se näille vielä ihan ajankohtainen. Toisaalta menihän se Saaristonlapsetkin ja geeniperijöistä Liisa Ihmemaassakin oli sen verran hyvä, että sen voisi lukea uudelleen. Minusta se oli ihan outo.

Olisi mielenkiintoista ja varmasti opettavaista löytää hyviä lastenkirjoja muistakin kulttuurilähtökohdista. Jos jollain on vinkkejä, niin otamme ne kernaasti vastaan. Kaikki kirjamuodot käyvät, mutta iltasaduiksi meillä vedetään tarinaa, ei kuvia. Niiden esittelyyn voitaisiin viettää koko yö eikä kukaan nukkuisi.

Ajattelen, että jos luettaisiin jouluisia kirjoja nyt tässä, niin se olisi meidän jouluvalmistelut. Remontti vie aikalailla mehuja itsestä, Jaakosta ja melkolailla kaikista. Joulun alla lasten huone kait joudutaan siirtämään pois… lastenhuoneesta ja olen henkisesti valmistautunut nukkumaan olohuoneessa x aikaa. Sanokaa minun sanoneen. Joten joulu menee (taas) vähän skippaamalla. Joulukuusen ajattelin bongata ulkoa. Voisimme tehdä vaikka piparikoristeet ja käydä koristelemassa.

Onko joulukuusiperinne ihan edes järkevä? Puita kasvatetaan x aikaa, sitten zop nippastaan irti, myydään torilla ja parin viikon "käytön" jälkeen nakataan pihalle. Mikä energiajätteen arvo niillä edes on?

Tiedän, olen tunteeton. En myöskään koskaan ole syönyt kinkkua. Minusta sitä tarvitse edes ostaa. Lahjoja en taida ostaa. Ainakin siltä tuntuu ja remonttihan on kuin Maija Poppasen laukku. Pohjaton sekin. Lapset saavat joululahjaksi… No ehkä jotain. Koristella sen kuusen.

Ajattele hei

2011-11-30T23:06:00.000+02:00

"Mieti mitä jos sulla ei oliskaan lapsia!" Wooottaa?! No en tasan! Keskustelu, joka jälleen liittyi työhön sai välisivulauseessa selkäpiin kylmettymään ja karmivia jälkiajatuksia. Miksi tuollaista pitäisi edes miettiä?!

- Olisi varmasti tapahtunut jotain todella kamalaa.
- Olisin todennäköisesti v ä h ä n pidemmällä saikulla.
- Olisin ns. syvissä vesissä.
- Olisin varmasti jollain lääkityksellä.
- Ja terapiassa.
- Olisin varmasti vielä pitkään.

Ei jumankauta. Kyllä, juu. Tiedän. Eihän Kukaan nyt sitä sillai tarkoittanut, mutta. Kun ei ihmisellä ole (minun käsitykseni ja tietämykseni mukaan ainakaan) kuin tämä elämä ja taaksepäin ei voi palata. Ja vaikka voisikin, niin pyyhkiytyisikö päästäni mm. tietoisuus lapsistani tässä ajassa ja tahtoisinko vältellä taas sitten edessä siintävän tulevaisuuden kanssa saamasta näitä lapsiani?! Eieiei. Ajatuskuvio on mahdoton. Suorastaan viiltävän typerä. Harmittoman dorka, kenties, mutta täysin typerä.

Minä en voi ajatella, että mitä jos minulla ei olisikaan lapsia, koska minulla on lapsia ja ajatus siitä ettei olisi on jo sydäntä riipivän kamala. Vaikka tänäänkin (3. sisäpäivänä) hermo on mennyt ja urpoilun määrä on rajaton, niin rakkaus mm. näihin dorkiin on pohjaton. Tai juuri näihinhän se on ääretön.

Ajattele hei, ettei sua olisi olemassa!

Terveisiä Isolta Kirkolta

2011-11-29T13:40:00.000+02:00

Helsinki by early night. Tuuli oli viedä korvat ja parvekkeen oven, mutta sisällä tunnelma oli lämmin ja katossa.

Kiitos Helsinki! Tarjosit vain parastasi. Marraskuun sää oli luihin ja ytimiin tunkeutuva kostean viimainen, kuten meren äärellä kuulukin olla. Muistoksi siitä jäi orastava flunssa. Mutta ei se haittaa, koska ihan koko aikaa ei tarvinnut viettää ulkona syysmyrskyn esisoitossa.

Nestori lähti perjantaina äitinsä seuramieheksi tätejä moikkailemaan. Sitten iltapäivällä Nestori lähti papparaisen kanssa kohti kotia. Olo ilman yhtään lasta, kädet syvällä taskujen pohjalla on merkillinen. Siinä kaksi nuorehkoa naista, äitiä miettivät mikä olisi Se Jokin Mitä Tahtoisi. No, että ihan rauhassa saisi istua. Ei edes mitään tarkkaa raideria tai dress codea paikalle.

Meitä odotti vielä upea elävänravinnon illalinen Kalliossa ja kaikkien yllätykseksi löysimme itsemme Populuksesta, joka ei ole kuulunut omaan baarikierrokseeni koskaan, edes kun asuimme lähes naapurissa. Kaiken kukkuraksi minä ja lasten yksi täti vedimme kaksi duettoa! Minä, joka en ole löytänyt mukavuusaluetta Karan ja Åken seurasta. Mutta kas vain. Never say never.

Tzing tzing! Luomuvalkkaria, josta ei edes tule krapulaa. No vähän omenaglögiä, punkkua ja mitä vielä. Mutta ruokaa ja vettä välillä ja yhteydessä, niin elämä voittaa.

Kahden päivän tourneèn täydensi lauantain hippaaminen. Meze Pointissa, Aikatalossa on hyvää ruokaa. Olenhan toki syönyt siellä ennenkin – en vain muistanut koko paikkaa ensin. Hyvää ruokaa ja rouvasseuraa.

Voin suositella myös Aikatalon drinksupaikkaa Sling'Inniä (tai miten se nyt meneekään). Heille myös tässä ja jälleen, menyylistan tulostamista jos ja kun tietokone, joka toimii menyylistana, ei toimi. Mutta kuitenkin. Suosittelen. Koska voi olla vähän raskasta kertoa kaikkien drinksujen sisältöä sitten suusanallisesti, jos Joku on niistä utelias tietämään.

Mutta never say never -lista say jatkoa, jun suostuin vastaanväittelynkin jälkeen lähtemään Kaarle XII:sta. Paikkaan jossa kävi 90-luvulla kaikki silloiset 3kymppiset it-jäbät. Eli nykyiset huru-ukot. Oli kavereiden kesken Kallessa taikinanjuurena näitä ranskalaisenkin koulun käyneitä, jotka ovat notkuneet alakerran baarin siinä jommassa kummassa päädyssä farkkulappuhaalareissaan, mutta paljon nuoria. Itseänikin nuorempia, jota tietenkin syvästi ihmettelen, kun ikäraja on se joku 24 vuotta.

Ravintolatupakoinnin todellinen varjopuoli on, toden totta, pierun haju. Voi Pyhä Paukku millaisia sinappileijoja jotkut sinne päästivät. Huonekorkeus kun on mitä on, alakerran puolella, niin Hiljaisten Leijojen yhdistyksen jäsenten tulisi hakeutua yläkertaan, missä leijat pääsisivät nousemaan hengityselinten yläpuolelle.

Mutta pari viidakkoveitsen heilautusta käsillä ja lisähappea narikan luona ja eikun taas menoksi. Kädet kattoon! Greisi bailausta, sanos! :P On se vain oma taiteenlajinsa, vetää vähän överiksi ja Forssan tikkakerhon tyylillä, mutta teki vaikutuksen.

Saattaessamme yhden juhlijan taksijonoon lanseerasimme uuden keksinnön. Taksin kutsulaulannan. Jollekin tyypille taksi tulee nopeiten, kun laulaa Pave Maijasta, toiselle joutuu kokeilemaan useampaa hyvää biisiä, ennen kuin löytyy Se Oikea. Suosittelen tätäkin. Aika monelle selvisi siinäkin taksijonossa ihan uusi asia itsestään.

Täytyy sanoa, että omaan paikallistietämykseen olisi pitnyt ehkä luottaa, jo vain siksi että olisi pitänyt, mutta kyllä. Hernesaarenkadulle pääsee kun kävelee Korkeavuorenkatua IHAN tooosi piiiitkälle. Mutta happi tekee vain hyvää.

Kiitos Helsinki!

Fitness Center Downshifting

2011-11-24T20:54:00.001+02:00

No niin. Nyt on (kait) viimeinenkin purkumujujäteämpäri kannettu alas ja huh hah hei! Olo on myös sen mukainen. Tänään kävin kahdesti badassa ja kummallakin kerralla valuva vesi meni viemäriin harmaan sakeana. Puhtaus on puoli ruokaa.

Hiljaa hyvä tuli ja kuin trendien korkeimmalta aallon harjalta, tasaisen varmasti tonneittain tiiliä, hiekkaa ja mujua on kadonnut! Zimbzala Bim vain! Ja juuri kun pihalle ilmeistyi, Nestorin JiiPeen lahjalistallekin lisäämä, Pegasus 40.25 (ja varmaan TDi), jolla olisi kerralla nostanut KAIKKI tiilet ja roippeet. Mutta. Nyt on oltu ei vain trendikkäitä, vaan myös ihan sporttisia.

Mietin alkuillasta, että mitäs sitten. Mitäs kuntoilua seuraavaksi? Yritin ehdottaa, että kun kerran taloyhtiössämme melkein kait kaikilla on toimiva tulisija, niin voisin alkaa hakkaamaan halkoja. Että pieni liiteri puille vaan ja kirves, niin avot! Jaakko heti suppeudessaan tuomitsi tämän ihan plääh-ideaksi. Aion laittaa mahdollisestikin asiasta aloitteellisen meilin isännöitsijän ja hallituksen peejiin iloksi. Kun hissejäkin kerran taloon halutaan, niin voitaisiin vain ottaa ne 100 vuotta sitten jo huippimoternit sähkökäyttöiset klapihissit taas käyttöön, niin eikö siinä olisi jo hissä kerrakseen. TAI KYLLÄHÄN mä ne klapit kannan!

Toinen myös multitalentti-ideahan olisi kasvatuslaatikot ja kompostori, niin siinä tulisi ei vain huhkittua ihan tossa pihalla, mutta oman taloyhtiön biojätteet saataisiin hyötykäyttöön ja hulevedetkin hoituisivat osaltamme oivallisesti. Kaikki sadevesi vain hups! katsos ja avot. Se se olisikin ns. Hyvä Idea.

Ei siis yksin mikään Fitness Center, vaan myös Garden Yard. Ajatellaan hei laatikon ulkopuolellakin!

Remontti: Työn alla

2011-11-23T21:14:00.001+02:00

Viikonloppuna kävi (vanhempia) rouvia kylässä ja kauhistelivat, että "kun ei teillä tota hommaa muuten olisi…" viitaten lapsiin, jotka vetivät ns. neliveto päällä tuhatta ja sataa.

Okei. Totta. Olisihan lapsissa ihan riittävästi, samoin Jaakolla jo päivätöissä, mutta ei tätä aikaa omassa elämässä turhaan kutsuta ruuhkavuosiksi. On taottava silloin, kun rauta on kuumaa ja tilaisuudet käsillä. Mitä, pitäisikö sitä jäädä tuleen makaamaan ja odottamaan, että asiat tapahtuvat itsestään?

Varmaan olisi ollut järkevämpää hankkia lapset aikaisemmin, aivan kuin siihen olisi kauheasti kannustettu – miltään suunnalta (paitsi Matti Vanhasen). Kyllä pitää hankkia joku ammatti ja mitä näitä nyt on. Remontoidakin tietenkin… No eipä olisikaan voinut, kun ei ollut sitä tilaa mitä remontoida. Niin ja naisiahan patistellaan töihin ja itsekin on kotona jo tovin ollut rouvailemassa, että sikälikin. Nämä vain tulevat kaikki syliin kerralla. Varmaan aina tulleetkin.

Kaisa-mummolla oli 28-vuotiaana viisi (5) lasta, ei ajokorttia, kutoi pipot, sukat, villapaidat jne., ompeli vaatteet, teki vähän sivussa töitätöitä, keräsi marjat ja sienet ja louskutti matot. Että olihan siinäkin varmaan ihan paljon sitä hommaa.

Entäs Se Nainen siellä luolassa?

Vaatiihan se kikkailua lastenhoidon osasta ja pitää mennä pää vähän stand by:lla. Asiat tulee, ne hoidetaan sen mukaan mitä tulee syliin ja sille mahdetaan mille mahdetaan. Eikä meillä ole budjetissa mitään sisustusjuttuja. Jumaleissöns. Onneksi tilasta on tulossa tanssistuudio, kahdella täyspitkällä kerrossängyllä ja kattoon on toivottu koukkua, että majakankaat saisi samallalailla ylhäältä kuin päiväkodissakin.

Hopeareunuksia pitää hakea, vaikka joskus ne ovatkin leveitä ja hohtavat erehtymättömästi. Oma haba on kasvanut varmasti, kun on reilusti kantanut tiiliä (1 kpl. noin +5 kg) 5. kerroksesta alas ja hapenottokyky parantunut, kun on hölkännyt pääosin alhaalta taas ylös XX kertaa, vähintään parina päivänä viikossa. Niin ja piikannut ja purkanut vähän myös. Mutta se kantaminen on kyllä Mun Juttu. Aavistuksen surkeaa, mutta silti erittäin jees. Ja se se vasta säihkyvä hopeareunus on, ettei niitä tiiliä ja 600 kiloa hiekkaa tarvitse kantaa ylös!

Radio Aallossa puhuttiin aamulla (me kuuntelemme Aaltoa, koska siellä soitetaan usein Kaija Koota, joka on tyttöjen suosikki ja omanikin) kotoilusta. Että se on nyt trendikästä ja kaikki syssling o pyssling hyväksyttyä rouvainpuuhailua. No sitten se nikkarointi ja miehet. Niin, noh. Suoraan sanottuna en erityisesti koe, että miespuoliset lähipiirin jäsenet nikkaroisivat sen enempää.

Isä ja setä ovat nikkaroineet, teemalla "LIIMAA LAUTAAN!" ja …noooh. Jotkut ehkä muistavat Pikku kakkosesta sen tsekkiläisen animaatiosarja Mat & Pat? I rest my case.

Lastenosaston kerrossängyt pitää kuitenkin …nikkaroida. Pelonsekaisin tuntein aion ottaa asian puheeksi vanhempien herrojen kanssa. Tähän kastiin kuuluu myös appiukko, joka on kyllä joukon paras nikkaroija, mutta jolla on myös villejä ideoita. Harvalla on ollut näillä leveysasteillaa täysmittaista krokodiilia pihalla tai kamelia. I rest my case. Mutta millaista olisi elämä, joka olisi loppuun asti käsikirjoitettua? No aika tylsää.

Huomenna jatkuu purkumujun kantaminen. Hyvää rappujen tamppausmusaa on ruotsalainen ja/tai ruotsinkielinen räp. Kuten esim Redraman Du ja Magne Schmidtin Glassigt. Suosittelen.

R-A-K-A-S

2011-11-21T21:52:00.001+02:00

Kulta, kultasein!

Rakkausasioista puhutaan AIVAN liian vähän. Yhteen aikaan kyselin kaikilta, että miten rakkausasiat. Miksen kysele enää? Alan taas kyselemään.

Minulle on hyvin pitkälti piut ja puat sama, että onko kyseessä mies- vaiko naisrintamalla tapahtuvat kuviot, koska …hmm se ei vielä tarkoita rakkausasioita. Joskus jotain vähän muuta. Siksi nämä kysymykset ovatkin kaksi eri asiaa, kaksi eri kysymystä.

Mutta ihminen voi olla rakas muutoinkin kuin parisuhteen tiukassa laatikossa. Ystävät ovat rakkaita, omista lapsista nyt puhumattakaan! Rakasihminen on sellainen, jonka kanssa on hyvä olla ja voi olla vaan. Joskus huomaa, että sellainen ihminen onkin joku melko yllättävä. Mikä siinä onkin?! Että vaikka toivoisi, että olisipa lupsakkaa olla hyvä ystävä vaikka ton tyypin kanssa, kun se vaikuttaa just hyvältä tyypiltä, niin plääh. Ei olekaan. Siis ihan vain kaveri- tai ystävämeiningillä. Mutta sen kuuluukin olla niin. Ettemme voi valikoida kenestä pidämme.

Toki juu, aina voi lyödä rajoja ja koettaa olla pitämättä ihmisistä. Vaikkapa noin ylipäätään. Että ei, en tykkää sitten yhtään homoista tai auta armias ei minulla voi olla mitään, kertakaikkijaan mitään, yhteistä vaikkapa jonkun peräkylänmummon tai hipsterin kanssa tai sus siunaa jonkun ihan väärän värisen kanssa.

Mutta ei mukavia ihmisiä, rakastettavia aina ihan väen vängällä löydäkään. Ketään ei voi pakottaa (edes omia lapsiaan, sekin on nähty) pitämään itsestään. Ei sitä voi tehdä listaa, että "nyt sitten viis erilaista genreä ystäviä jostain tähän, nyt ja samantein". Asiat syntyvät itsestään. Toki voi altistaa itseään ja sitten katsoa mitä syntyy. Harvoin tutustuu ihmisiin, jos vaikka vaan on 4 seinän sisällä eikä edes avaa ovea kenellekään – jos kukaan vaivautuisi nyt sitä ovikelloa soittamaankaan.

Perjantaina saan viettää aikaa ainakin yhden rakkaan ystävän kanssa. On kamalaa miten vähän aikaa onkaan kaikille rakkaille ihmisille eikä sitä vain ole ja joskus miettii "Miksi sitä tutustuukaan uusiin ihmisiin, kun vanhojakaan ystäviä ei kerkeä näkemään!", mutta sellaista on elämä. Onneksi rakkaiden ystävien kanssa ystävyys ei ihan heti pääse kuihtumaan. Siitä saamme aidosti kiittää myös Facebookkia, blogeja, kännyköitä, MMS-viestejä, digikameroita, 3G-verkkoa, hassuja meilejä ja interwebbiä (sitä teidänkin) ylipäätään. Vaikka ne ovat vain välineitä, niin …niinpä! Ilman kirjekyyhkyjä moni viesti olisi jäänyt menemättä perille, sota voittamatta, rakkaus kukoistamatta, ystävyys elämättä ja yhteiset hetket kokematta.

Arrogantit

2011-11-21T15:05:00.002+02:00

Taas tommonen arrogantti sana, jolla briljeerata. Arroganttihan tarkoittaa julkeaa, kopeaa tai röyhkeää. Eli mulkvistia. Mutta sana on melko sopiva juurikin arrogantille henkilölle tai miksei tahollekin. Sellaiselle, joka nostaa itsensä toisten yläpuolelle ja kokee tietävänsä paremmin, koska On Jotain Enemmän kuin Muut. Siinä on sellaista hienoilua ja hienostelevaa, mutta paperista mahtailua. Sanassa siis. Joten se kuvastaa todella hienosti sitä mistä on kyse.

Hesarissa sana tuli esiin, kun luin juttua siitä kuinka wanha media joutuu taipumaan uudenmedia ja verkon edessä. Jännä. Johan se aika koitti Suomessakin. Oh hoh. Olen suorastaan yllättynyt, että tämä ei ole päivänselvää. Se, että vaikkapa paikallinen Etlari lainaa Hesaria on minusta jo aika …vanha lainaus. Tieto, kun on piuhojen päässä ihan olipa kuka vain. Ja riippuen ihan piuhan nopeudesta se on sitten ensiksi sillä kenellä nyt on se nopein piuha.

Kuten eräskin vielä nuorimies, Teemu Arina, Suomen Kuvalehdessä totesi niin valtaa on sillä joka tietoa jakaa. Ei välttämättä sillä kenellä sitä tietoa on. Koska jotenkinhan se on loogista, että jos tietoa panttaa, niin sitten sitä pantaa ja siinäpä se sitten melkeinpä onkin. Tieto ei pääse kehittymään, muuntumaan yhdessä toisten tietojen kanssa joksikin uudeksi ja mahdollisesti hienoksi asiaksi tai vaikkapa meidän kaikkien iloksi.

"Suurin uhka liiketoiminnalle on arroganssi ja paremmin tietämisen eetos", Taalas sanoo tiukasti. Totta.

Tämä lause tosin pätee muuhunkin kuin yksin liiketoimintaan. Se pätee yhtälailla kaikkeen muuhunkin. Myös lapsen ja vanhempien välillä. Uskallan väittää ja väitänkin. Yleensä niin, että aikuinen väittäätietävänsä paremmin ja sen oletetaan olevan Yksiselitteisesti Totta. Tosin tänään koin tämän ihan aikuistenkin välillä. Alkoi nyppimään. Kun joku tietää vaan paremmin. Eieieiei, turha perustella, argumentoida. Se on Ole hiljaa ja tottele -tyyppinen asetelma. En pidä sellaisesta. Aloin miettimään tätä asetelmaa vaikkapa itseni ja lasten välillä. Kieltämättä ihan varmasti kehittävä hetki ja hyvä ajatuskuvio viedä läpi, mutta se mistä se lähti on toistaiseksi ja pysyy. Sekin riepoo. Muutosta ei ole tulossa, koska Näin on aina ollut.

Arrogantit yleensä alkavat ärsyttämään.

Voittajat vs Häviäjät

2011-11-21T10:23:00.000+02:00

Meillä on nyt ollut viikonlopun yli testattavana Oppi ja Ilo -sarjan Rapuralli-peli. Siinä on 3 peliä ja radat saa ja voi ja pitääkin rakentaa aina ihan itse ja oman pään mukaan. Tässä on jo haastetta kerrakseen. Että Kuka saa päättää, että mikä pala laitetaan ja minkä mallinen rata ja huuuuh…

Sitten, vihdoin, eikun pelaamaan!

Ihan todella karsea sääntö on sellainen, että nuorin saa aina aloittaa. "Ainako?!?! TÖRRRRKEETÄ! EIII! IRIS SAA AINA ALOITTAAAAA!", mutta hei, jotkut säännöt ovat rikottaviksi. Äitikin saa aloittaa joskus, sovitaan vaikka niin. On sisarusrakkaus välillä vähän koetuksella, draamankaaret kauniita & korkeita eikä aina tiedä mistä Se Mary J. Blinge oikein pöytään pörhälsi diivailemaan.

Tämä on kuitenkin ensimmäinen lautapeli, jonka pelaaminen on yhteistä kivaa. Vaikkain vielä lautapelin jotkin osa-alueet, kuten nopan heitto niin että se pysyy pöydällä tai samassa huoneessa, noppaa ei kannata viedä leikkeihin koska sitten ei voi pelata tai isompikin noppa hukkuu kuitenkin tai sitä pitää oikeasti etsiä sieltä olkkarista jos sen sinne heittää, vaativat vähän hiomista.

Ihan kaikista karseintahan on hävitä. Eiiiiii! Mutta sekin taito pitää oppia. Että olisi edes vähän hyvä häviämään kuin siinä ihan totaali surkea. Eihän sitä jaksaisi sitten kukaan, pidemmänkään päälle. Kyllähän tässäkin lautapelissä on monta kohtaa, missä voi monia asioita opetella ja tulee harjoiteltua. Että pelin jälkeen kätellään, kiitetään hyvästä pelistä ja onnitellaan voittajaa. Sitten voidaan pelata uudelleen.

Minä olen Oppi ja Ilo -fani. Pidän itse sarjasta ja sen tuotteista todella paljon ja tytöt myös. Nestorista kun ei vielä tiedä. Jotkin vaikkapa Summanmutikka-kirjat on suositeltu vähän vanehemmille, niin meillä on niitä luettu nyt jo pidempään. Kuvitus on minusta hienoa ja nk. käsikirjoitus hyvin tehtyä eikä mitään lapsia aliarvioivaa höpöhöpöä.

Rapupeli: 12 poeeng.

rva Matti Pulli

2011-11-18T20:55:00.000+02:00

Kuvassa Matti Pulli hiihtoliitosta. Matti, mites se taas menikään?

Ai niin, kohtuullinen alkoholinkäyttö ei mäkihypyssä haittaa, mutta kohtu kylläkin. Just, just.

Elämme armonvuotta 2011. Aikaa Sillä Toisella Vuosituhannella, josta on iät ja ajat maalailtu milloin mitäkin tulevaisuuden kuvaa. Siis tunnetun maailman loppua tai Jotain Suurempaa Aikaa. BÖÖöB! Väärin meni. Ei kumpaakaan. Junttiaika elää ja voi hyvin.

Vuonna 2011 Venäjällä säädetään jotain epämääräisen joustavaa lakia, joka sallii kaikkien vääräseksuaalisten sananvapaudenrajoittamista mielivaltaisesti ja Suomessa tyttölapsille ei suositella mm. mäkihyppyä, koska se on niin maskuliinista. Eihän sellainen joku Julia Kykkänen nyt… Ei hyvänen aika sentään! Pukeutua nyt vaikka vaaleanpunaiseen hyppypukuun ja hypätä siinä missä huippu machomies… Mikä? No, vaikka… Ei, en keksi ketään.

En minäkään ole pitänyt, enkä pidä Janne Ahosta ämmämäisenä, koska mies ompelee itselleen, pojalleen ja muille hyppypukuja. Toivottavasti myös Julialle. Mutta mäkihyppy Matti (MATTIPA tietenkin, nimellä on h u o n o kaiku) Nykäsineen ei kyllä ole miehisimmästä päästä lajeja, joita tiedän tai joita tulisi mieleen. Höyhenen kevyitä, syömishäröisiä miehiä, jotka näyttävät enemmän pojilta kuin miehiltä. Mäkihyppy ei kaipaakaan mitään muuta kuin jotain uutta ja hienoa. Kuten vaikka Juliaa. Matit on kyllä nyt niin nähty.

HS.fi:ssä Anu Silfverberg kirjoittaa kolumnissaan Kohtu koetuksella aika monesta vinkkelistä, varsin oivaltavasti. Suosittelen lukemaan. Maailmankuvanne saattaa avartua. Vielä on tahoja, joiden mielestä tyttöjen harrastukseen ei nyt sillai kannattaisi vaikkapa panostaa.

Voi sitäkin Loimaan Matti Pullia, joka saa kärsiä tyhjäpääidiottikaimastaan. Mutta minkäs teet. Hiihtoliiton Matti Pulli on neitimäinen vanhempi rouva. Dorkia kommenttejahan on ennenkin lauottu, joten miksi muuttaa linjaa.

Tälläiset ajatuskuviot, kuten kolumnissa tuodaan julki, ärsyttävät aivan todella. Tosin nehän kertovat lähinnä Matin ja muiden urpoudesta ja voi vain todeta, että: Voi miten ikävää – sulle.

GO JULIA!

Hyvää suvaitsevaisuuden päivää!

2011-11-16T13:22:00.001+02:00

Katukuvassa näkyy myös Unicefin Auttava vai tukistava käsi -kampanja. Sopii tähänkin päivään, niin kuin päivään kuin päivään. Totta on sekin, että kaikki aamutoimet ja -säädöt vievät herkästi hermot. Sitten kun ollaan päiväkodilla selviää, että ei. Ei niitä hanskoja oltukaan otettu, vaikka piti ja kenties sanottiin, että "jooooo, jooooo". Jotenkin se tarhantätien "noooh, onhan meilläkin tietenkin täällä vara…" ärsyttää, koska hyvä kun nyt ollaan edes suht ajoissa paikoalla. Vaikka tietenkin se riepoo tätejäkin, jos yhdeltä puuttuu hanskat,toiselta hattu, kolmannelta välihaalari jne.

Mutta erästä Suurta Paavoa lainaten taas kerra: So what. Ei kysymysmerkkiä.

Olisihan se ihan todella hauskaa ja lupsakkaa, jos lapset pukisivat sujuvasti ja ilman loputonta muistuttelua, päällensä vaatteet ja jouhevasti pääsisimme liikkeelle. Ja niii-in. Alakouluikäiset ovat ihan yhtä pöljiä, kuulemma, eivätkä toimi yhtään sen sujuvammin tai puheella ohjautuvammin kuin melkein 3-vuotias ja 4,5-vuotias. Voi jösses! Mutta lohdullista.

Pitäisikin muistaa tämä seikka, kun ylikeski-ikäiset ihmiset tuhahtelevat ja jakavat ajankultaamia neuvojaan/muistojaan/so called viisauttaan "Kyllä silloin kun minä olin pieni, niin…" plaa, plaa, plaa. Niin varmaan. Silloin autojakin oli kerrostalossa ehkä yhdellä perheellä ja puhelinkin naapurirapussa. Silloin oli ne yhdet housut ja jos ne repesi hanurista, laitettiin housujen väristä teippiä kalsareihin. Ei mennyt aikaa vaatteiden valitsemiseen. Eikä silloin varmaankaan jeesusteltu, että "KAUHEEE! Etkö sä yhtään kato mitä tolla lapsella on päällä!?", kun kaikki tajusivat, että hyvä kun on edes jotain. Ja ehkä vieläpä suht puhdasta ja ehjää.

So what.

Taiteilu juurikin siinä aikuisten asettaman maailman kaikkien keskenäänkin jo ristiriitaisten vaatimusten direktiiviviidakossa on tuskastuttavaa. Vahdi lastasi, anna sen leikkiä vapaasti, viettäkää joutilasta aikaa paljon, puuhailkaa yhdessä tarpeeksi, anna lapselle vastuuta ja vapautta, piilota sakset ja vasarat, opeta tavoille, anna elää kuin Ellun kanan… Aaaargh! Mutta aina muista, että älä häiritse sitä ylikeski-ikäistä. Silloin 70–80-luvuilla äidit oli pullavampia.

Olipas suvaitsematonta. No. So what.

Mutta totta. Pitää muistaa itsekin se, että vaikka lapset ovat lapsia, niin… Plaaah. Zen, Zen ole vierelläni. Koska kyllähän paikkoihin pitää ehtiä. Kuten vaikka päiväkotiin, kouluun ja töihin. Ei oikein vain voi antaa sen melkein kolmevuotiaan pukea itse eli pelleillä ja riisua jo puetut vaatteet. Ja jos tapaus loukkaantuu, kun sitten vaan autetaan ne vaatteet päälle, niin… No voivoi. Siinäkö me istuttaisiin eteisessä k o k o päivä?

Raskasta.

No, kaikissa pienten ja vähän isompien lasten perheissä on sama juttu. Kait. teinejä saa sitten varmaan hätyytellä hereille ja liikkeelle ihan yhtälailla. Kai se on lapsikohtaista. Mutta silti yleispätevää. Huokaus. Jotkut ystäväni sanovat, ettei lapsen kanssa pidä liikoja lätistä, ettei liikaa selitä. Voi, minä selitän ja avaan kyllä asiaa. Vaikkapa miksi on päästävä ajoissa lähtemään, eikä tosituvasti olla myöhässä.

Vaikka armollinen pitää olla itselle ja muille, muistaa että kaikilla on kaikkea miksi arki on niin hektinen, niin silti pitää pukea, että pääsee lähtemään liikkeelle.

Muistetaan olla armollisia itsellemme ja muillekin.

Niin ja käyttäytyä kuten toivoisimme toistenkin (lastenkin) käyttäytyvän. ;)

Me and ma' Kita

2011-11-15T10:49:00.000+02:00

Niin. Remontointi. Siinä olisi jo yksisteen. Eikä meillä kuitenkaan edes rakenneta taloa, kuten joillain, mutta yhdessä huoneessakin on ihan kivasti hommaa. Varsinkin, jos seinän takaa löytyy leivinuunillinen tilaa. Pakkohan se on saada käyttöön. Eli muurattu uuni purkaa, tuhat tiiltä (isompia kuin nykyään ja ilman rei'itystä) kantaa pois ja ylläripylläri vajaa 600+ kiloa hiekkaa. Vain hyviä syitä päästä suihkuun monta kertaa viikossa.

No homma on edistynyt kivasti, vaikka on trio The Inner Turbulens pitää omaa komppia kivasti käynnissä, Jaakko käy töissä ja onhan tässä kaikkea. Mutta tiili tiileltä, sanoi jo kiinalainen kun muuriaan rakensi.

Piikkaaminen on varsin terapeuttista eikä lainkaan "miesten hommaa". Päin vastoin. Samoin kuten tämä tiilien kantaminen. Juurihan loppuviikosta uutisoitiin siitä miten raskas fyysinen liikunta on hyvää naisille ja ennalta ehkäisee mm. luukatoa ja veikkaisin läskinkertymistä. Plus vanha kansan tieto kertoo, että jo ammoisina aikoina mm. vesiämpärien nostelua on suositeltu naisille, koska se muokkaa vartaloa sopivasti. Kyllä siinä on saanut vähän venytellä ja ottaa magnesium-annoksensa, kun vetää vaikka vaan pari tuntia vitosesta kahden ämpärin ja neljän tiilen taktiikalla alasa ja hölkkää/löntystää takaisin ylös. Jos ei rasva ala palaa, niin m i n n e voi reklamoida?!

Lahjakkaita & nokkelia - kadehdittavaa

2011-11-14T22:02:00.003+02:00

Fear and loathing

HERLEVI JANIKA

sekatekniikka paperille, 2011, 130 x 100cm

On upeaa ja samalla ihan todella ärsyttävää, kun omassa kaveri- ja ystäväpiirissä tai vaikka vain elinpiirissä on valtavan lahjakkaita ihmisiä. Ihmisiä, jotka tekevät vaikkapa nyt tällaisiä töitä. Jälleen kerran kadehdittavaa lahjakkuutta.

Ihmiset, jotka kuulevat vaikkapa jonkin soinnun ja huvittuvat sen hupaisuudesta ovat minulle aivan mysteeri. Tai siis kun minä en kuule enkä ymmärrä sointujen hupaisuutta tai paljon muutakaan. Hyvää musiikkia on ilo kuunnella, olipa gendre mikä tahansa. Toisin on joidenkin laita. Toisaalta on siunauskin olla ymmärtämättä, että jos Jan Sibeliuksella olisikin ollut toisen värinen takka, väärän värinen, niin veikaten koko takan värin sointu vai nuotti vai mikä nyt olikaan olisi ollut IHAN pilalla. Vaikka miltä maailma näyttäisikään, jos väritkin näkisi musiikkina? No, kolikolla on aina kaksi puolta.

Toivottavasti Janikankaan ei tarvitse leikata toista korvaansa tullakseen noteeratuksi, kuolemansa jälkeen, koska meidän ajassamme korvan leikkaaminen tuskin ylittäisi edes uutiskynnystä tai jos ylittäisikin, joutuisi nopeasti mappiöööhön.

Tässä alla on eräänkin entisen vihaisen pojan, nykyisen vihervasemmistolaishipsterin keksintö, jota olisi ilo ja riemu päästä käyttämään, esim. meillä kotona. Tai siis tämmöinenhän varmaan pitäisi saada ihan omaksi ja sitten sillä ja tietokoneella lapset voisivat leikkiä. Kun kaikki Angry Birdsithän on ihan nounounou.

Lahjakkuus on jännä asia, koska se voi rajoittaa ihmistä niin pahasti. On hyvä, että erilaista lahjakkuutta arvostetaan ja muistetaan kiittää olemassa olostaan. Lahjakkuus on juuri niin monipuolista ja rikasta kuin sen annetaan olla. Ja onhan tämä nyt kamalsti paljon mielenkiintoisempaa, kun tuntee laajalla skaalalla ihmisiä. Ei tule ainakaan tylsää.

Mutta pitäisi piirtää kädellä ja kynällä enemmän. Paljon enemmän. Mutten tiedä… Ei saa tosin sanoa, että En mä osaa! Se on typerää puhetta se. Sitä osaa juuri niin hyvin kuin osaa ja voi kehittyä. Eikä kehity, jos ei anna sille mahdollisuutta.

Meillä on Helmin kanssa tällainen mantra, toista ja usko siihen mitä sanot: Minä osaan! Minä voin! Minä pystyn! Sillä on vain asioita, joita voi oppia ja joissa kehittyä. Ei pidä varsinkaan itse estää itseään kehittymästä.

Ulkohuussi

2011-11-14T13:04:00.001+02:00

Lahden Linja-autoaseman viereinen puisto, joka voitaneen lukea leikkipuistoksi,

koska siinä on 3 kappaletta kiikkaajuttuja. Tai sitten vessaksi.

Minä en niin sopeudu tähän, että ihmiset vaikkapa kakkaavat puistonpenkille. Tai räkivät puistonpenkille tai tumppaavat tupakkansa puistonpenkille. Ei, en vain pysty. Enkä ymmärrä miksi,oi miksi pizzalaatikot heitetään puistonpenkin taakse, kun sen vieressä olisi roska-astia. Tai mitään niistä lukemattomista roskista, joita sekin kohta eilen oli täynnä.

Kesällä pensaiden vehreys kenties peittää kaiken sen saastan määrän, mitä Jotkut kylvävät ympärillemme. Humalassa ja pää aivottomassa tilassa voi tehdä kaikenlaista ja kieltämättähän roskaaminen ja penkille paskominen on vielä pientä ja viatonta. Mutta silti. Niin paljon se kertoo. Penkille paskojasta.

Kaipa se on vain Joku Yksi Urpo, mutta kovin toimeliaalta tyyppi tuntuu. Ei ole ainoa tai ensimmäinen puistonpenkki tai sen lähimaasto, joka on sanotaan vaikka: ei niin kutsuva. On aivan todella raskasta yrittää edes selittää, lapsillekaan, miksi joidenkin mielestä puistonpenkille voi kakata. "Eikö se joku tiedä, ettei tää ole vessa?!". Niin. Urpointahan tässä on että ehkä jopa tietää.

Zzz Top

2011-11-14T11:11:00.000+02:00

Meillä lapset nukkuvat hyvin ja voisi sanoa, että paljon. Illalla jos unta ei vedetä pipoon kello 20.45, niin minulla alkaa ajatus kääntyä aamuun. Mitä siitäkin sitten tulee, jos ja kun ollaan liian väsyneitä. Voihan…

Helmi on viimeisen viikon aikana supistanut päiväunien tarvettaan. Radikaalisti. Tämä on vanhemmille tietenkin jotenkin tajunnan räjäyttävää, kun on tottunut, että 4,5-vuotiaskin on nukkunut 2,5 tuntia päivällä siinä missä pienemmät. Kenties tämä on vaihe.

Aivan kuten nestorilla on tarve nukkua päikkäreitä nyt jopa 3,5 tuntia. Kenties kyseessä on kasvukausi, hampaiden tulo, orastava flunssa tai mikä vain, mutta uni maistuu. Sille pitää olla myös mahdollisuus. Tämä onkin haasteellista. Jos lapsi ei olisi kotihoidossa. Väsynyt ja pakkovalvotettu lapsihan on kiukkuisempi kuin ampiainen. Kuin talviuniltaan herätetty karhu.

Lapset usein selittävät, etteivät Isot nuku päikkäreitä tai menevät Tosi Myöhään nukkumaan. Että se on jokin ajokorttiin verrattava virstan pylväs. Höpö höpö! Onneksi isäni nukku lastenhuoneen lattialla tai sohvallamme usein. Hei, se on jo melkein 60-vuotias. Sitten luennoin esikoisellekin siitä, miten nk. Isot Koululaiset aka Teinit tarvitsevat tutkitusti paljon unta, koska heillä on jälleen kasvupyrähdys aivan kuten helillä ja kaikilla natiaisilla nyt itselläänkin ja aivot tarvitsevat vain unta niiiiiin paljon. Unta/lepoa, vettä, monipuolista ruokaa, ulkoilmaa, leikkiä, liikuntaa, vitamiinejä, rajoja ja rakkautta. Aivot ja koko lapsi. Miksei aikuisetkin.

Henkka Hyppönen kirjoittaa hidastaelämää-blogissa ihan meidän aikuisten univajeesta. Totta. Kyllä sitä vain vielä joutuu jättämään paljon asioita kello 20.00 jälkeiseen aikaan. Jos tarvitsee keskittyä vaikka 15 minuuttia, niin se onnistuu parhaiten silloin, kun Los Huliganos -kokoonpano on Höyhensaarilla. Aikuinenkin tarvitsee rauhaa ja sille aikaa prosessoida päivän tapahtumia ja asioita. Ja se älämölö missä ympäristössä vain (työpaikalla, koulussa taikka tarhassa) vain syö niin miestä kuin naistakin.

Kieltämättä odotan aikaa, kun lapset ovat edes vähän (en tiedä mitä)… vanhempia ja voimme vaikka samassa työtilassa tehdä läksyjä ja töitä sulavasti ja jouhevasti. Ilman, että kukaan kolaa biojätteitä, lappaa couscousia lattialle tai huseeraa kylppärissä meikäläisen meikkien kanssa. Silloin voi ennen kello 20.00 tehdä paljon asioita.

Itse olen aina pitänyt nukkumisesta. Ehkä koska näen paljon unia ja mukavia vieläpä. Minusta nukkumista ei arvosteta tarpeeksi. Itse en voi kuvitellakaan mitään liikuntaharrastusta kello 20 jälkeen, itsellenikään. Eihän se uni tule silmään sitten ennen puolta yötä! Minulle olisikin valtava haaste, jos lapset eivät pitäisi nukkumisesta niin paljoa kuin pitävät. Minua alkaa nyppimään melko herkästi, jos joudun kestämään kiukuttelevia lapsia vain siksi, että aikuisten mielestä jonkin täysin haista pas… syyn takia kannattaa valvottaa lapsia, joille se ei selkeästikään sovi.

Me jätämme todella paljon asioita tekemättä ja kokematta ihan vain siksi, että viimeistään 19.30 pitää olla iltakuviot päällä. Joskus, kun homma venyy, niin sen kyllä huomaa. Hauskuus on kaukana eikä kellään ole kivaa. Mutta, parempi niin. Uni on kaikille tärkeää, ihan yhtälailla lapsille kuin aikuisille. Hyvä uni ja tietenkin power napsit (max. 15–20 min) aikuisille, jos sellaisille on tarvetta ja mahdollisuus. Tosin eilen nukuin lastenhuoneen lattialla heittämällä reilun tunnin.

Minua ottaakin raivoon, että kaikenmaailman koko perheen ohjelmia tulee klo 19.30 jälkeen, koska iltapalakin pitäisi syödä ja hampaat pestä hyvin, huolella ja rauhassa. Mutta siihenkin on ratkaisu. Eihän meillä katsota mitään eikä tarvitsisi mummoloissakaan.

Unelmoin remontin jälkeisestä uudesta makuusopestamme. Päässäni on keltaisen voittoiset verhot, lukulamput ja iltakirja. Että itsekin pääsisi iltakylpyyn ajoissa ja voisi olla siellä ihan rauhassa. Kyllähän sitä sitten Zzz…

Joskus oikeita uutisia – sentään

2011-11-13T22:13:00.000+02:00

Perjantain Etelä-Suomen Sanomissa oli kannessa tuttu perhe, sisällä tuttuja lisää ja kuulemma jotain myös allekirjoittaneesta. Woot?! Weeeer?!

Sitten sitä lehteä luettiin kuin Piru Raamattua. Oikein kahden naisen voimin. Ja mitään löydetty. Kreikkaan uusi pääministeri, ei… AIDS-lääke, eiii… Palkittuja, ei… Jari Sillänpää vesijuoksee, eiiii… Nimityksiä, eiiii… Onnitteluja, eii. Eikä mitään edes Näppituntumalla (vähän kuin Kansan Radio) -osiossa! Eikun lehti uudelleen syyniin.

No mutta vihdoinhan Se sitten sieltä löytyi. Mutta miten Se on sinne löytänyt?

Rakkaudesta ei ole tullutkaan piiitkään aikaan kirjoitettua mitään. Rakkaushan on kaikista suurin! Rakkaus kuin rakkaus. Joskus rakkaus vaikka kalastukseen. Ja ilman rakkautta (kuin rakkautta) ei olisi mitään. Ei kauniita taloja, ei kirjoja, ei maalauksia, ei teitä, ei jouluvaloja, ei tuulivoimaa, ei mitään! Mutta kuten illalla sanoin lapsille, niin Minä rakasta kaikista eniten maailmassa juuri heitä; Helmiä, Iristä ja Nestoria. He ovat Minun Aarteitani. Ja heidän isän.

Hauskaa, että lehdessä sattui olemaan vielä niin paljon tuttuja ihmisiä, blogini maininnan lisäksi. Tuntui ihan kuin Facebookin seinää olisi lukenut. ;) Niin varmaan, mutta melkein.

Nyt tämä äiti, joka vaihtoi isänpäivän kunniaksi perheminitaksi-Vianoon talvirenkaat tänään, lähtee viemään vastentahtoista Mairea iltapissalle. Hyvää yötä! Muistakaa uneksia ja unelmoida – vain silloin maailmasta tulee parempi paikka!

Sisustusideoita ja käytännönratkaisuja

2011-11-13T21:57:00.002+02:00

Lapset pitävät rakentamisesta. Perhevauvakaksplus-lehdessä oli juttu siitä miten kaikkeen muuhun "Emmäosaa"-asenne monesti iskostuu helposti, muttei rakentelun intoon. Ja hyvä niin. Sehän kehittää aivopuoliskoja.

Meillä oli viikon verran lastenhuoneessa jurtta. Ei siis maja, koska jurttahan on kehänmuotoinen ja suunnilleen tasakattoinen. No niin tämäkin. Melkein kaikki ruokatuolit ja vielä varatuolit oli jurtan seininä, tuplaleveä lakana kattona, omat, muiden ja mitä ikinä löytyikään huivit ja liinat jurtan ovina ja koristeina. Jurtta tarpeisiin purettiin mm. yksi sellainen sukkien yms. pikku pyykkien kuivaus hässäkkä missä on klipsuja. Sohvatyynyt olivat tuomassa tunnelmaa ja retkikuntaan kuului mm. kaksi koiraa (Tilulilu ja Polle) sekä yksinhuoltajakarhuisä Vesa Vesalainen poikiensa Johanin ja Niklaksen kanssa.

Ja sitten tytöt nukkuivatkin viikon jurtassa. Arkiliikuntaa on syödä ruokansa jumppapallolla.

Nyt jurtta on purettu, mutta tarvikkeet on arkistoitu niin, että ne heti löytää. Kaikenmaailman klipsuja pitää laittaa talteen ja JiiiPee voi tuoda vaikka pussillisen pyykkipoikia. Niille olisi käyttöä.

Vapaa & Onnellinen

2011-11-08T13:32:00.001+02:00

Onpas muuten hieno video. Itse en Kaija Koosta ole sillälailla kauheesti tykkäillyt. Se oli aikuisempien naisten musiikkia. Mutta nyt olen virallisesti siis Aikuinen Nainen. Tämäkin puhuttelee mua. APUA!? Mutta totta se on, turha sitä on kieltää. Voimamusiikkia. Huisia!

Kuten siinä uudessa Kaunis, rietas, onnellinen biisissä lauletaan:

Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä joten anna mennä --

Aivan! Ajatus on vallankumouksellinen.

Anteeksi, että mitä?

2011-11-08T13:22:00.001+02:00

Olenko minä(kin) todellakin niin tyhmä, etten koskaan anna mieheni jäädä kotiin sairaiden lasten kanssa ja luoda suhdetta mahdollisesti kiukuttelevaan tai ja väsyneeseen lapseen, joka vain makaa, mutta silti "vie" kaiken aikani?! No, en tai siis minähän olen ollut perhevapailla, joten minne minä olisin mennyt kotoa, työpaikaltani, jos mieheni olisi jäänyt sairaiden lasten kanssa kotiin?

Menin hetkeksi hiljaiseksi, kun juttelin jälleen työnhausta, -hakemuksista, -haastatteluista ja siitä kuka valitaan ja milläkin perusteella. Hyvin mielenkiintoista ja joskus hätkähdyttävää.

"Meille ei niin olla palkkaamassa ketään naista! Naiset on niin urpoja, että ne aina joutuu lähtemään töistä hakemaan niitä lapsia, eivätkä voi joustaa yhtään ja jäävät kotiin aina, kun ne lapset sairastavat. Pistäisivät miehensä asialle josku!", sanoi 30+ nainen.

Niin onhan se ymmärrettävää, että jos aina työpaikalla vain sinkkunainen, jolla ei ole lasta eikä edes koiraa joutuu jäämään ns. ylitöihin ja joustamaan, kun muilla on kaikenmaailman menoja ja pakkoja, niin vit…sittäähän se.

Tämä tämmöinen on kyllä haaste myös miehille. Miksi aina ja jatkuvasti asia luontevasti koetaan niin, että koska naiselle on "helpompaa" lähteä ajoissa töistä, jäädä pois jne, niin se on naisen tehtävä. Joustaa. Se on hyvin, hyvin herkkä aihe. Koska olisihan se kiusallista alkaa tekemään myönnytyksiaä nk. Saavutetuista Eduista.

Minä, tietenkin, äitinä tiedän että on kamala tunne olla myöhässä ja tietää lapsen olevan siellä tarhalla ja henkilkunnan myös, jotka varmasti tahtovat kotiin. Muistanhan itse miten odotin esikoulun perunakellarin katolla tunnin isääni, kun isäni ei työkiireiltään (ja parin muistutussoitonkaan lomassa) muistanut lähteä ajoissa liikkeelle. Tunti saattaa olla jopa aliarviointia. T

Mutta.

Onhan vanhemmuus vanhemmuutta tai voidaan jopa sanoa, että aikuisten tulee huolehtia lapsista ja vahvempien heikoista. Minun Sipa-mummoni oli sitä luokkaa, että oli suorastaan rangaistus, jos Sipa ilmeistyi vahtimaa, eli kyttäämään sairaspäiväksi. Onneksi meidän lapsilla on sentään valinnanvaraa. Hoitajissakin.

Itsekin muistan kuinka 2kymppisenä olin aina se, jonka oletettiin voivan jäädä ylitöihin hoitamaan jotain loppuun, odottamaan lähettiä tai milloin ja mitäkin. Ei se ollut mikään "oikea" syy, että oli sopinut vaikka olevansa jossain kello 18.00. Voi sitä kiukkua ja ketutusta. Ja sitten sait kuulla heti, jos vähän myöhästyi. Että millä hyvällä syyllä myöhästytään. Ottaahan se raivoon. Mutta sieltä lähtivät kyllä myös lapsettomat miehet potkupallotreeneihin tai muuten vaan heti, kun silmä vältti. Ei siellä oman ikäisiä nuorempia miehiä näkynyt, koska A) joko eivät osanneet odottaa lähettiä saapuvaksi tai B) tehdä niitä töitä loppuun. Eikä edes joulun alla saanut käydä ruokakaupassa lounastunnilla, kun muilla oli kiire jonnekin maakunnanjunaan. veruke oli lasten lisäksi vaikka se, että miesystävä odotti. Minulla oli vain poikaystävä, kun me olimme silloin niiiin nuoria.

Kaikki tämä ja sekin, ettei minua palkattaisi siksi, että minulla on lapsia herättää vereni pulppuamaan. Juu, juu ja eihän se nyt mikään Oikea Syy olekaan. Ei niin. Ihan typerää.

Kauppaneuvos Lempi Hildenilläkin oli neljäkö lasta ja mieskin vielä! Ja kaupaneuvoskin. Leuhka! ;)

Taistelupari

2011-11-08T12:56:00.001+02:00

Voihan Surya ja Candeloro! Kyllä vielä 90-luvulla on taitoluistelussa meininkiä. No, Susanna Rahkamo ja Petri Kokko ovat jäätanssin ihan ykkösiä, mutta tässä kaksikossa on vain Sitä Jotain. Yleensä erikseen. Oli.

Tämä on niin flash from the back!

Sisältöä beibe, sisältöä

2011-11-08T12:39:00.001+02:00

Kiitoksia Second Thoughtsille!

A Blog with substance- tunnustuksen myötä kahdeksan satunnaista faktatietoa minusta:

1. Menetän hermoni eteisessämme aivan liian usein. Se tila on vain surkea. Lapset eivät pue, vaan ilmeilevät peilin edessä. Vihaan sitä peiliä. Emme koskaan pääse ulos.

2. Hyvä nukkumisasento minulle on jalkapohjat yhdessä ja kädet pään takana. Eli sammakko. Toinen on Supermies, eli toinen käsi tyynyn alla suorana ja muu kroppa tikkuna. Kolmas on hauta-arkku ja neljäs EA-tajuttoman asettelu.

3. Löysimme tulevan lasten tanssistuudion/sirkusareenan/makkarin seinän takaa leivinuunin. Mitäpä muutakaan ullakkokerroksesta voi löytää. Mutta 40-luvulla myös Lempi Hilden aloitti äitinsä kanssa leipomotoiminnan juurikin taloyhtiön ullakolla leivinuunilla. Että sikäli, loogista.

4. Juon kahvini myös kylmänä. Se on kauheeeeeta haaskuuta heittää (pahaakaan) kahvia pois! Juon kahvia taas paljon. Ehkä liikaakin. Latteni teen kotona aina tuplana. Kahvinkeittimellä tulee närästystä. Mutta kysehän on papulaadusta ja paahdosta, ei vehkeestä.

5. Olen päättänyt lopettaa nöyristelyn ja samaan aikaan nöyrtyä. Toisten aikusten kanssa nöyristely on usein ihan typerää, mutta lasten edessä voisi vähän nöyrtyäkin. Sillä monesti lasten toimintahan ei ole pahansuopaa tai systemaattista tai tahallista Minun sabotointia, vaan jotain sellaista abstraktimpaa jota en enää ymmärrä. Leikki, kokeilu, höpöily, innovatiivisuus.

6. Tahtoisin, että ihmiset käyttäisivät liikenteessä: Heijastimia, pyöränkelloa ja valoja, autoilijat vilkkuja ja kaikki tilannenopeutta.

7. Minusta asioiden pumppaaminen on rasittavaa puuhaa. Mitä vanhemmasta ihmisestä on kyse, sitä rasittavampaa se minusta on. Koen, että minä voisin käyttää aikani muuhunkin.

8. Huomaan, että aina vain ihmisenä kasvu on se Suurin asia mitä joutuu koko ajan työstämään. Harmikseen monesti pulttien kautta. Kuten tänään aamulla. Zen, ole kanssani! Ooooommmmm…

Saamani palkinto kuuluu jakaa osiin ja jakaa kahdeksalle hyväksi katsomalleen bloggarille. Ja tässä nämä bloggarit ovat:

…Kahdeksan?! Hei, en mä edes muista käydä tota omaa listaani vieressä läpi tarpeeksi usein, mutta here we go!

1. Ilonpilkkuja | Ihania juttuja! Mutta tämä nainen onkin super lahjakas ja taitava! Suorastaan ärsyttävää lahjakkuutta, taas tämäkin.

2. Vastaisku ankeudelle | Hyviä juttuja, punaisialankoja ja huomioita. Iloa ja valoa, joita hiiren harmaassa marraskuun päivässä monesti kaipaakin.

3. Miehen elämää #16 | Alexander Stubb Look-a-like, joka äänestää Vihreitä ja harrastaa golfia. Mies. Voiko mielenkiintoisempaa ollakaan. Ei. Jättäkää kaikki kommenttilootaan viesti: Kirjoita jo lisää!

…

No kaksi uutta (kaikki on niin suhteellista) Löytöä ja yksi vanha helmi. Eiköhän siinä ole jo tarpeeksi. Annetaan hyvän kiertää!

Unia

2011-11-07T22:40:00.000+02:00

Näen taas paljon unia. Itse en näe painajaisia, joskus ahdistavia unia tosin. Mutta niitäkin harvemmin. Pääasiassa näen höpöttelyunia, missä on verkkainen tunnelma, mutta paljon keskusteluja ja usein monia henkilöitä. Ihmisiä, joita en ole nähnyt vuosiin tai koskaan.

Eräänä yönä näin unta, että olimme jossain Laajasalossa, jonkun hyvän ystävän luona. He (en kyllä tiedä ketkä) olivat muuttaneet niihin yksiin rivitaloihin Aino Acteen huvilan lähelle. Siellä olimme ja kokkasimme, tiesin missä on imuri ja moppi, jääpalat ja ketä on tulossa. Juttelin Mikon kanssa luontevasti ura-asiista ja kaikki me (ketä siinä nyt olikaan) mietimme ruuan riittävyyttä illaksi jne.

Aamulla mietin pitkään, että "Kuka IHME on Mikko Koivu?!". Mikkoja nimittäin tunnen ihan hirvittävän määrän, mutta jääkiekko on minulle kuin pitkämatikka. Hyvin hataralla pohjalla.

Asioita ja ihmisiä jää mieleen ihme paikoista tai jutuista. Tunnelmat, asiat, ihmiset ja ajat sekoittuvat hauskaksi kudelmaksi.

Nytkin olin pari yötä sitten vanhassa työpaikassani. Istuimme siten miten istuimme todella kauan aikaa sitten, mutta muutoin toimistomme oli Hercule Poirotin ja Ikean sekoitusta. Vanhaa ja uutta, todella la chic! Proikkarimme oli Miss Lemon (Poirotin sihteeri), minä ja ystäväni Tiina varmasti Herculen oikea ja vasen aivopuolisko ja eräs Mats (näin analysoin) oli kuin kapteeni Hastings. Oli mysteeri, jokin taittotyö mikälie ken tietää, mutta kun se oli tehty oli myös murha selvitetty. Ihan hassua! Vaikkakin viihdyttävää. Enkä ollut muistanut Matsia lainkaan! Pitkään aikaan.

Siitä tulikin mieleeni, että menen nukkumaan. On muuten todella jännää, merkillistä ja ärsyttävää, että lapset alkavat heräillä, itkeskellä, kaivata velliä tai pissalle juuri sillä hetkellä kun minä saan laskettua korvani tyynylle ja mahdollisesti suljettua silmäni. Jaakko kyllä saa mennä nukkumaan rauhassa. Ärsyttävää. Onneksi aamuksi on kahviin maitoa.

Anna hyvän kiertää

2011-11-01T15:01:00.000+02:00

Miksi jakaa asioita? Miksi pitää hyviä juttuja piilossa?!

Jotkut pihtaavat kaikkea. Eivät halua kenenkään tietävän mitä olisi hyvä tai kiva tietää. No, toki ymmärrän miksei äitini serkku kerro missä päin Jämsää on se perintösienimetsäpaikka, missä kasvaa suppiloa kuin mattona. Mutta vaikka miksen kertoisi tätä?

"My advice is NOT to mention or make being a parent an issue at all! Do men have to explain or defend
their ability to do a good job if they have kids? If it is raised as a question my suggestion is simply to say that your child care arrangements allow you to be at work full time but that you would hope to learn more about their family- friendly work place policies since in any family with children certain unanticipated events arise from time to time."

Totta. Toisaalta, johan tuo kyllä tiedettiinkin. Mutta se on vähän epäkohteliasta ottaa tämä kissa millekään pöydälle. Tämän neuvon antoi eräs amerikkailainen yksinhuoltaja kaverini, joka on toiminut mm. presidentti Clintonin Washingtonin kampanjajoukoissa 90-luvulla ja erään amerikkalaisen mediatalon Euroopan viestintäpäällikkönä. Ei siis minkään Siwan kassan sanoja. Siwan kassaa väheksymättä. Mutta miehet ja joskus menestyvät naiset itsekin unohtavat, että töissä ei tarvitse ihmisten hoitaa lapsiaan, kun niillä on se päivähoito. Siksihän mm. tehtaan patruunat niitä lastenhoitopaikkoja tehtaiden kylkiin aikanaan perustivat. Että naisetkin pääsivät töihin.

Työpaikat saisivatkin samaan malliin osallistua päivähoidon järjestämiseen, myös 2011. Tulla sieltä laatikosta tässäkin asiassa ja ajatella luovasti, sanoisin jopa tehokkaammin. Kun hoito olisi lähellä ja voisi siihen vaikuttaa, niin uskoisin että äiditkin ja jopa isät (huh huh!) voisivat olla iloisemmalla mielellä töissä.

Ja aasi menee yli sillan. Sitten vaatteisiin. Tahtoisin Marilyn Monroe -tyyppisen uimapuvun. Googletin. Löysin tämmöisen linkin (http://www.pinupgirlclothing.com/). Aion tilata jonkun koltun ja ehkä kengät.

Sitten arvon täällä mitkä kengät tilaan Zapposilta: http://www.zappos.com/ Kokoja, malleja, värejä ja mitä vielä löytyy huisisti! Myös sitä 42 plussaa.

Ja sitten sokerina pohjalla! En kestä tämmöistä ärsyttävää lahjakkuutta! Nokkeluus, luovuus, kauneus ja kaikki. Voihan vessan ovenkahva! Rakas JiiPee, kuule huutoni ja vastaa siihen parilla pehmeällä paketilla! Olet niin kaunis ja pullea. Kiitos! http://www.jolier.fi/

Subrice - upporiisiä

2011-10-31T12:37:00.002+02:00

Mietin työnteon kannalta ja muutenkin sitä mitä omaksi mukavuusalueeksi kutsutaan. Joka suhteessa sellainen löytyy ja se vaihtelee vähän tilanteen ja paikan mukaan. Joku ei tietenkään missään tai koskaan halua tai voi esiintyä, tanssia tai, kuten minä, mielellään ikinä laula Karaa eikä Åkea. Se tuntuu todellakin ihan tyhjältä hommalta.

Mutta joskus on toki ihan piristävää tehdä jotain odottamatonta. Kuten tänään. Iriskin meni sinne päiväkotiin ja nyt Nestori nukkuu päikkäreitään. Yhden lapsen kanssa on ihan eri kuin kahden tai kolmen. Yllätin itseni ajattelemasta, että voisi vaikka joku päivä käydä jossain sisustuskaupassa (remonttimme on hiljaisella tulella ja työnalla). Jo se oli tajunnanräjäyttävää. Herranjestas sentään. Aika …ei nyt säälittävää, mutta melkein.

Minun pitää yllättää itseni tässä lähiaikoina ja saada jotain aikuisten oikeaa aikaiseksi. Apple-asiantuntijani saa tehdä iSuunnitelman konekantani suhteen ja sitten minun pitää saada nokkeluuteni ja taitoni valjastettua. Jollain se kahden lapsen päivähoito tulee maksaakin. Plus olisihan se hauska tehdäkin juttuja, olla iloksi, avuksi ja hyödyksi.

Nyt taidan yllättää itseni ja etsiä YleAreenasta neiti Marplen ja lakata kynnet. Juon jopa latten siinä samalla. Huh, elämä on ihan williä.

Tyhjä olo - taas mennään

2011-10-29T22:22:00.002+02:00

On hassua huomata itsessään sama tunne Iriksen, eli toisen lapsen kohdalla, kuin esikoisemme Helmin kohdalla. Kun päiväkodin aloitus lähestyy alan emotionaalisesti takertumaan lapseen. Eieieiieieiii, ei vielä! Vaikka Iris yht'äkkiä haluaakin nukkua vieressä ja että nukun Iriksen sängyssä jalat solmussa, niin minua tämä jännittää varmasti vielä enemmän.

Toki tajuan, että minua varmasti jännittää se seikka, että mitä teen vain yhden lapsen kanssa ja että minun tulee siis saada töitä haalittua itselleni ja kääriä ns. hihat ja pistää ranttaliksi. Tuntuu järisyttävältä, että voisin tehdä monta tuntia töitä putkeen, ilman kenenkään yllättäviä keskeytyksiä. Huisia – I'll say!

Päiväkotihan on Irikselle tuttu. Päiväkotimme pienen koon ansiosta suurin osa lapsista on ihan jo kavereita, aikuisetkin ja tavatkin tuttuja. Iris tuntee heidät ja he Iriksen nimeltä ja naamalta. Niin ja Helmihän on siellä myös! Silti. Koen juuri nyt suurta eron tuskaa.

Entäs Nestori! Apuaaa! Eihän Nestorilla ole ketään leikkikaveria nyt sitten. Mitäs nyt? Haittaako tämä ja kuinka paljon (pieni panikoiva äiti-ihminen sisälläni huutaa pää punaisena) Nestorin kehitykselle? Missä äitilapsikerhossa nyt pitäisi alkaa käydä? Muskariin?! Voih. Olen pahoillani Nestorin puolesta ja Iriksenkin, vaikka ymmärrän, että Iriksellehän tämä on ihan lottovoitto.

Vihdoin Iris pääsee leikkimään kaikkien niiden lasten kanssa, joita on nähnyt vain vähän päiväkodilla. Nyt kaikki juhlat ja lomatkin ovat myös Iriksen. Niin ja Se Päiväkoti. Se on yhteinen! Niin ja Iris pääsee omaan ryhmään, saa ihan Omia Kavereita. Ei mitään "meidän ryhmää" Helmin kanssa, vaan Oman.

Ekat viikot varmasti ovat rankkoja. Minulle. Mietin, kuitenkin, kaikkia niitä pieniä ninamikkosia ja ryven jossain tuskassa. En uskalla nauttia siitä, että voin viedä ajatuksia loppuun. Onneksi tiedän, että kaikkeen tottuu ja on olemassa kultaisia keskiteitä.

Kyltti sen kertoo

2011-10-24T20:35:00.006+02:00

Tämä on mainos. Niittylän lapset -blogissa on arvonta. Miten ihania kylttejä! Tulee sellainen Hercule Poirot -olo.

Minun on pitänyt laittaa meiliä isännöitsijälle ja hallituksen peeejiille, että talomme seinään pitäisi (huutomerkillä) hankkia ja asentaa Viwi Lönnistä sellainen kuparilaatta tai mitä ne nyt ovatkaan. Herran jestas sentään. Muissakin taloissa on laattoja seinissä ja Viwi Lönn oli kuitenkin Suomen ensimmäinen naisarkkitehti, joka perusti oman toimiston! Jotain respectiä.

Niin ja omassa ovessa olisi hienoa, jos Ei mainoksia -kyötti olisikin esim. tämmöinen hieno. Wau.

Halataan hei puuta!

2011-10-24T14:10:00.003+02:00

Tämä saattaa tuntua ja ollakin ihan new age -hömppää, mutta ei se mitään.

Mietin eilen kylppärissä (kun peilin valo vihdoin taas toimii ja siellä näkee kirkkaasti), että pitikin mennä värjäämään reilu vuosi sitten hiuksia. Nyt mieli tekee pätkästä värjätty osa nips ja naps pois! Poispoispois! Siitä kampauksesta tulee melko lyhyt. Ei mikään 90-luvun Baba Lybeckin NoTv -kampaus, mutta selkeästi lyhyt.

Millainen se sitten normiarkena olisi? Nyt pitkällä hiuskuontalolla ongelman voi ratkaista poninhännällä tai nutturasykeröllä. Lyhyttä tukkaa pitäisi laittaa. Yyyyyyy…

Kokeilinpa siis tänään juurikin tähän Se Aika Kuukaudesta Tulossa Ja Hiuksistakin Sen Huomaa -ajankohtaan sopivasti leivinjauhoa hiuksiini. Kyllä. Dr. Hauschkan silkkipuuteriahan käytän tyveen aina, mutta tämä leivinjauho oli ihan uusi kekka. Ei oma vaan Ellan Ihmeistä, kiitos siitä! Toimii, todellakin.

No sitten tarvitsee jakaa tämä toinen suosikkini, joka on suola ja öljy -kuorinta. Ihanaa! Ja miten voikin iho tuntua niin suloisen pehmeältä ja kimmoisalta. Huh huh. Ja koska olen ottanut mutkat suoriksi -meiningin, niin samalla vedän naamankin. Sen nimittäin huomaa, että on syksy tulossa. Kädet ja nenä kuivuvat ja iho kesii. Hyi jök. Karseaa. Mutta tässä on kyllä hyvä ja iso ratkaisu tähän ongelmaan.

Hunaja+sokeri on myös hyvä kuorinta käsille ja jaloille, muta suolassa on se hyvä puoli, että se myös desinfioi. Jaloille etenkin jotenkin kauheen tervetullut lisäpointti.

Meine Basea on tulossa taas rutkasti ja vaikka normisuolallakin mennään ja lähikaupan tädit voivat ihmetellä, että mitä mä kaikella sillä suolalla, öljyllä, ruokasoodalla ja etikalla (kahta viimeistä menee pyykätessä), niin nyt pitänee alkaa hamstraamaan leivinjauhoakin sitten. Sokeriakin pitänee ostaa taas, koska se on loppu ja slut. Kun sitä ei kahvinkaan kanssa mene. Mutta käsille se tekee hyvää.

Ja arvatkaa millä lähti viimeksi afta? No valkosipulilla. Joo, vähänhän se poltti, mutta se katosi kyllä heti. Sitruunaakin voisi ostaa jääkaapinlokeron täyteen, koska kyllä sen huomaa, kun sitä on sitruunavettä aamulla vetänyt puolilitraa, että pötsi toimii. Ja sitä kylpyveteen! Aamulla tietenkin, ei missään nimessä illalla. Jos sitä koskaan tai ikinä kylpisi aamulla.

Mutta siis: suosittelen.

Halataan myös sitä puuta, koska siitä tulee itsellekin vain hymy huulille.

Imetystä ja viikkoja

2011-10-19T11:08:00.005+02:00

Imeväisikäisen ruokinta. Se on jotenkin tosi rankkaa aikaa. Silloin on äiti, ainakin, ihan hormooneista sekaisin ja ylipäätään elämäntilan muutos on merkittävä, eli pään sekoittava.

Sitten lyödään tällä ruokinta asialla. Minusta imetys on helppoa ja kätevää. En ylevöidy siitä, että olen imettänyt lapsiani, mutta minusta olisi hassua jättää imettämättä - jos rinnat äidinmaitoa antavat ja hinkit toimivat. Olisi hassua kantaa maitoa vauvalle kaupasta, silloin.

Minä olen imettänyt vaikka ja missä. Aina ei ole ollut aikaa etsiä paikkaa. Huutava vauva vaan huutaa ja monesta Se on jo todella ärsyttävää ja ihmiset tahtovat, että "asialle tehtäisiin jotain", eli vaikka imetettäisiin julkisesti. Sitähän moni ei taas totisesti halua eikä tajunnut tarkoittavansa sitä, ratkaisuksi.

Kerran kun Helmi oli oikein pieni ja huuuusi ja huuuusi ruuhkabussissa, niin joku elämää rasittavampi täti sanoi: "Etkö sinä ymmärrä, että tuo lapsesi tekee henkistä kuolemaa!". Oikeasti ratkaisu olisi ollut imettää, koska Helmillä oli nälkä! Mutta päällystakissa ruuhkabussissa, joka veti mutkat suoriksi imetys ei tuntunut Siltä Varteenotettavalta Vaihtoehdolta.

Tai kun neuvolassa sanottiin, ettei vettä pidä antaa niiin pienelle ja sitten kevät kuumalla lapsella oli JANO eikä nälkä ja ne maidot tuli kerta toisensa perään ylös ja omat vaatteetkin oli ihan puklussa ja vauva vaan huusijahuusijahuusi ja imetit kerta toisensa jälkeen. Olipas hauska ja virkistävä kokemus. Sekin. Sen jälkeen oli vettä mukana.

Tai ne kerrat, kun etsit ja etsit etkä löydä mitään paikkaa missä imettää. Invavessaan ei voi mennä, herran jestas sentää, 20 minuutiksi istumaan. Kahvilan kivat, vähän syrjemmässä olevat paikat on viety eikä KUKAAN myöskään tajua tai halua tarjota sellaista vaunujen tai ylipäätään huutavan vauvan kanssa suhaavalle. No sitten parkkeerataan siihen mistä paikka löytyy. Kerran jossain ostosparatiisissa löysin penkin missä sai istuttua selkä ihmisvirtoihin päin, niin eikö siihen sitten änkeäpunkea joku ukko, joka pian tuntuu tyrmistyvän: "eikö tuota voi MISSÄÄN muualla?!". Niin eikö ja eikö. No Ei.

Muistan myös sen kesäpäivän Taka-Töölön kalloilla, kun Helmi-vauva ensimmäisen kerran vetäisi pullollisen kaupan maitoa. Siitä on oikein kuvakin. Oma ilme on ihan typerä, mutta se tunne, kun vihdoinkin onnistui vauvan ruokinta pullosta ja tiesi, että voisi olla kotoa pois vaikka neljäkin tuntia.

Imettäkää jos maitoa tulee. Ei ne tissit oikeasti pahaksi mene ja sitä paitsi jossain väittävät, että imetys tekee maitorauhasille ihan vain hyvää. Imetykseen auttaa, kun juo itse paljon ja muistaa syödäkin. Lämmin suihku tai lämmin (ei välttämättä kuuuuma) saunakin on jees tai kylpy. Rentoutuminen ei aina onnistu, kun Se Vauva huutaa siinä tissillä, mutta kaikki keinot rentoutumiseksi kannattaa tehdä. Hyvä asento, ehkä hyvää musiikkia tai lempiohjelma (itselle siis) päälle, rauhallinen valaistu (ei strobo) ja näin, niin kyllä se ehkä sitten paremmin onnistuu. Yksi hassu, mutta hyväksi todettu on se, että soittaa vaikka jollekin höpöttelykaverille ja kun siinä höpöjä juttelee, itsekin rentoutuu ja kas…

Jos maitoa ei tule, niin kaupassa sitä myydään.

Mietin välillä, että pitääkö mitään ehdoin tahdoin tehdä. Pitää. Pitää toimia ehdoin ja tahdoin sen mukaan mikä on mahdollista ja tarpeen. Kun vauvalla on nälkä, vauvan pitää saada ruokaa. Piste.

6+6+6 & pari pirua

2011-10-17T12:00:00.005+02:00

Tämä on vain huomio.

Keskustelua työnhakemisesta ja saamisesta. Yleisesti.

Hain töitä ja aidosti tiesin (en vain arvellut), että minusta olisi ollut paljon hyötyä ja iloa. No, se meni ohi. Eikä siinä mitään. En toki ehkä ole paras kaikista, mutta olisin ollut vain niin hyvä ja taitava.

Usein miehet sanovat, etteivät naiset osaa nostaa itseään esille. Kehua, myydä itseään työnhaussa, vaatia oikeanlaista palkkaakaan. Totta. Jos ei itse osaa kehua omia hyviä puoliaan ja tunnustaa edes niitä, niin miten kukaan niitä tajuaisi. Olisin ollut tosi, tosi, ihan todella sopiva enkä myynyt itseäni myöskään liian halvalla, mutten ylihintaankaan. No meressä on kaloja, eli eikun pitkällä siimalla.

Mutta sitten.

"Et sitten painottanut, että lapsiluku on täynnä!"

"Tää yhteiskunta on vaan tämmöinen, ettei se suosi hedelmällisessä iässä olevan naisen palkkaamista."

"Ei meidänkään pieni firma palkkaisi meidän ikäistä naista."

"Naisten työnantajille kasaantuvat kulut on vaan niin isot."

Voihan vittu! Nimenomaan ja siitähän tässä on kyse.

Nuo ovat asioita, joille Juuri Minä en voi juurikaan yhtään mitään. Ihan naurettavaa. Suorastaan typerää. Noin bkt:n kannalta kuin kaiken lässytyksenkin. Olipa lässytys sitten vastakkainasettelua kotiäitiys-työäiti tai naiset vs miehet & palkkaus tai mitä ikinä. Onhan se nyt vähän vaikeaa päteä tai olla edes samalla viivalla jonkun lapsellisen (molemmat mieleikuvat sallittuja) miehen kanssa jos/kun nuo asiat painavat vaakakupissa niin paljon, että joku voisi sanoa jo liikaakin.

Pitääkö CV:seen todella lisätä asiat: lapsiluku täynnä, mahdollinen kohdunpoisto tai muu sterilisaatio, lasten päivähoito ja kipeiden lasten hoitosysteemi (esim. isovanhempien kuvat ja sairaskertomus), miehen lausunto että on myös kotona sairaiden lasten kanssa ja oma sairaskertomus, että on ihan perusterve. Niin ja niiden lasten, tietenkin. D'oh!

Naurettavaa. Mutta siltähän se vaikuttaa, että näin sen kuuluisi mennä.

Itseasiassa tämän yhteiskunnan ei pitäisikään antaa homoille (miehille) adoptio-oikeutta. Koska se on viimeinen saareke, joille ei voi ihan vahingossa eikä muumimukillakaan tulla lapsia riesakseen ja työn tukkeeksi.

Tämä periaate ja asioiden tarkastelu työnhaussa on vain todella pirullista ja perkeleestä. Tee niin tai näin, niin ei. Nainen on hedelmällinen jo, kun kuukautiset alkavat. Allekirjoittaneella 11-vuotiaana. Ja siis vaihdevuodet tulee ehkä 50-vuoden jälkeen, niin mitä ihmettä! Sittenhän nainen on liian vanha mihinkään. Eli naisille vain lapsityötöitä. Siis tytöille. Perkkules!

Naisten ja koko yhteiskunnan etu olisi jakaa lastensaannista koituvat "kulut" kaikkien osapuolien kesken. Lapset ovat myös isien eivätkä yksin äitien. Tämä tulisi muistaa myös tässä kohtaa. 6+6+6-malli olisi vain järkevää. Herran jestas sentään, mikä tässä on niin vaikeaa.

Ai niin! Voin kuvitella. Asenteet. Annetaan sniiden olla edistyksen tiellä ja änkyränä pidetään naiset elin otsassa. I'll say: Get Real!

Kultaisen talon lapset

2011-10-14T12:02:00.003+02:00

Samalla kun olen uusinut (tai varmaan pitäisi sanoa apliftannut) CV:ni ja portfolioni, olen saanut lasten (Helmin, pian Iriksen ja joskus sitten Nestorinkin) päiväkodin blogin aikaiseksi. Koska demokratia on kaunis asia, niin ensin pidin nimikilpailun (yhdestä hyvästä on helppo valita) ja sitten sattumalta Blogger vielä tarjosi Sille Blogille hyvän pohjan ja ulkoasun (toisin kuin tälle).

Ajat muuttuvat, kuomaseni. Niin. Bittiavaruudessa on paljon hyvää. Nyt kaikki saavat tietää talkoista ja mummot sekä papatkin voivat perehtyä talkoohommiin. Kuin myös He Jotka etsivät lapselleen Lahden seudulta päivähoitoa. On infoa, fiiliksiä ja kaikkea.

Kiitos Kela!

2011-10-14T11:36:00.002+02:00

Eräs ystäväni on eräänkin HelpDeskin pomona ja sanoin, että meinasin jo soittaa sen kautta hänelle eräässä asiassa ja olla oikein tuohtunut. Ystävä sanoi, että alaiset olisivat yllättyneempiä, jos joskus edes Joku soittaisi oikein iloisena heidän numeroonsa.

Kiitosta me emme osaa oikein antaa.

No, siispä: KIIIIIIIIIITOS KELA!

Minäkin pidän Kelaa ihan todella raskaana ja mahdottomana tahona, jonka kanssa pitää toimia. Mutta se, ettei Jaakko muistanut kaikilta työtyötyökiireiltään hakea isäkuukautta ajoissa ei ollut Kelan vika. Ja vaikka Jaakko haki sitä kuukauden myöhässä, niin tänään tuli lappu, josta nyt voi olettaa, että isäkuukausi on myönnetty!

Praise The Lord!

Tämä taitaa kertoa siitä, että Kelassa saattaa olla isäkuukautta vahvasti puoltava sisäpolitiikka. Koska …jotenkin yllätyimme kovasti tästä. Me pidimme ihan selvänä, ettei isäkuukautta saa pitää, koska hakemus lähti niinkin myöhässä.

Kiitos!

The Comedy Sisters

2011-10-13T21:26:00.004+02:00

Ouh Lord - Have Mercy, Mercy on Me. Joskus humoristisimmatkin jutut eivät enää naurata. Vaikka pitkällehän niistä iloa kyllä riittää.

Nyt yksi jatkuva esitys - vaihtokaupat - alkaa olla tiensä päässä. Iris on Helmi ja Helmi Iris. Vaatteet valitaan tietenkin päittäin, nukutaan päittäin sängyissä, vastataan vain kun puhutellaan oikealla nimellä ja Helmi [:Iris] on menossa tarhaan ja Iris [:Helmi] jäämässä kotiin. Ainoa jousto löytyy hammasharjasta, vaikka siinäkin kohtaa yritetään vängätä, että pitäisi pestä Helmin harjalla "Helmin" hampaat. Ja tietenkin päin vastoin.

Jos Helmi ei ole Iris, niin sitten Satutäti. Mikä on jo sinällään vitsikästä, joska Helmi on varsinainen Saltkråkanin Stina. Tosin jutut, jotka "tulevat mielestä" ovat vähän… hmmmm. En tiedä. "Nyt tää Satutäti juo kaljaa. Tää on litran pullo". EIiiiIIIiiii!

Sitten on kaikki nämä imitoinnit. Voi miten sydäntäni lämmittää, että lapset ovat äitinsä tapaan tähän taipuvaisia ja toivottavasti äitiään lahjakkaampia. Itsehän imitoin Jörn Donneria 7-vuotiaana ja Reinikaista. On siinä(kin) ollut kestämistä. Kyllä se tästä lähtee ja annetaan kukkien kukkia. Eipä ole tylsää. Iriksellä on plakkarissa jo mummokävely, mutta siihen tarvitaan aina sateenvarjo. Silloin äänikin on pienenpienenpienen mummon. Voihan hymykuoppa!

Uusinta uutta!

2011-10-13T13:45:00.004+02:00

Koittakaa kestää. Kokeillaan nyt tämmöistä dynaamista meininkiä (mikäli blogini nyt Sinulla dynaamisessa ulkoasussaa esittäytyy, edes).

Hesarissa oli juttua yritysten innosta muuttaa omia interweb-sivujaan. Luku oli melko maltillinen ja uusiutumistahti sanotaanko vaikka verkkainen. Toki muutos on aina raskasta ja rasittavaa, että mitä sitä. Samalla tukkamallillahan sitä kanssa on menty jo tovi.

Joo. Se siitä. Pohja pitää vaihtaa, mutta dynaamisuus on melko hankala malli. Ei auta. Nätti, muttei toimiva.

"Älä sylje lattialle - spotta ej på golvet"

2011-10-12T13:00:00.004+02:00

"Eiks se ole vähän urpoo, että sun lapsi syö hiekkaa" sano teini ja räkäs maahan. Joo, on ihan todella urpoa.

Usein asiat voi tehdä yksinkertaisemminkin. Esimerkiksi pestä hyvin kädet flunssakautena ja aina vaikkapa vessassa käynnin jälkeen. Naisten hedelmällisyyteenkin kuulemma vaikuttaa isosti suuhygienia. Toisaalta voiko se edes yllättää, kun suusta on suora yhteys verenkiertoon.

No eipäs polveilla muihin aiheisiin.

Teinien aineenvaihdunta ja hormoonit saavat syljenerityksen Niagaran tavoin virtaamaan ja on vaan "pakko" räkiä. Hyi faaaan. Hirveen näköistä. Päivystyksessä katsoin silmät lautasen kokoisina, kun oikein nätti ja itsensä huolitellut teinityttö räkäisi sisällä roskikseen. Vessa olisi ollut vieressä. Jooo, roskikseen jooo, joo. Ei muuta asiaa. Karseen näköistä ja kuuloistakin.

Teinit ovat aina vähän dorkia, koska teinien aivoissa ei todellakaan kaikki piuhat ole yhteydessä, keho kasvaa ja muuttuu eikä siinä teini eikä teinin synopsitkaan kerkeä aina mukaan, mutta voihan urpous. Silti.

Tämä kaikki on vähän samaa keskustelua kuin graffitti vs. töhry. Graffitti, hyvä sellainen on minusta tosi jees, siinä missä hieno öljyvärityö. Joku vapisevalla harakanvarvas-käsialalla hutiloitu YHN-tagi vasta saneeratussa seinässä on vain pään hajoittavaa.

Asiaan nainen!

Kun tullaan toisten pihaan räkimään, röökaamaan ja syömään eväitä (jättäen ihan liian usein vanukaspurkit ja muut maahan), pitäisi ymmärtää lähteä pois kun nätisti sanotaan, että "tää on tiedätkö meidän piha ja toi ei nyt oikein ole sopivaa". Eih.

teini ei tajua eikä halua tajuta. Hassua on muuten se, miten teinit näkevät itsensä. He eivät huomaa omaa poskien lapsenpyöreyttään. He vakavalla naamalla väittävät olevansa "melkein" 18-vuotiaita, kun oikeasti ollaan ehkä edes 15.

Tuskaisinta on tajuta, että samantasoinen keskustelu ja vänkääminen jatkuu 2-vuotiaasta aina ties minne asti.

Yritä olla kohtelias äläkä aliarvioi toisia. Mutta ei teini ymmärrä, kun kertoo miksi ratikoissa on ollut kyltit: "Älä sylje lattialle - spotta ej på golvet".

Tubi on varmaan teinin korvissa Subi. Onks se sitä ruokaa vai se telkkakanava - huuu nouuus! Ja huu keers. Tupakan tumppikin hajoaa maassa (ei tosin asfaltilla) 15 vuodessa. Juuri kun tämän hetken teini tulee juurikin mahdollisesti isäksi tai äidiksi ja itse kaivaa niitä tumppeja sen oman urpon yksivuotiaansa suusta.

Evoluutio kanssamme. Piis. Roska päivässä. Joskus useampikin.

Työtä & rauhaa

2011-10-09T13:16:00.004+02:00

Luin Esa Suomisen kirjoituksen Vihreässä langassa, Naiset työhön.

"Suomessa joka toinen äiti jää kotiin hoitamaan alle kolmivuotiasta lastaan. Kun lapsia syntyy usein parin vuoden sisään toinenkin, kasvaa tauko työelämästä nopeasti hyvin pitkäksi."

Totta. Miksei jäisi, jos voi. Tässä kohtaa tulee esille jo aiheen monisäikeisyys. Jos voi jäädä kotiin, jos voisi tehdä osa-aikaisena töitä, jos löytyisi päivähoitoa…

"Yhteiskunnan näkökulmasta ongelmallista on myös, jos yhteisistä varoista maksettua kallista koulutusta ei hyödynnetäkään työelämässä. Perhevapaiden jakautuessa edelleen epätasaisesti ongelma koskee nimenomaan naisia."

Niin. Niinhän se koskee ja taas olemme tässä kohtaa monihaaraisen teeman juurilla. Naiset ja jo tytöt ovat vallanneet kouluissa kärkipaikkoja ja jylläävät paremmilla keskiarvoilla. Työelämään tultaessa nuoret naiset ja vanhemmat naiset jäävät palkassa peränpitäjiksi ja haluavat myös senkin (huonon palkan) kannustimen takia jäädä kantamaan vastuuta jälkikasvusta. Varsinkin jos lisäpotkua saa kunnan järjestämän päivähoidon tilasta. Anteeksi vain, mutta itse pidän päivähoidon tilaa melko röyhkeän ala-arvoisena.

"Olisikin mukava nähdä sellaiset tilastot, jotka todistavat kuntalisät taloudellisesti järkeviksi vaikkapa 20-30 vuoden tähtäimellä."

Minusta olisi myös hauska nähdä ja todeta kuinka suuri hyöty on pitää päiväkotilasten ryhmäkoot tapissa (20 lasta yli 3-vuotiassa ja eskareissa joskus 40) ja miettiä vuodesta toiseen työrauha kysymyksiä ja PIsa-tuloksia ja muuta. Nuorten aikuisten loppuun palamista ja mitä näitä onkaan.

"Mitä siis voitaisiin tehdä? Ensinnäkin aiheesta olisi voitava puhua. Jokainen lasten hoitamistapoja koskeneeseen keskusteluun osallistunut tietää miten tunteellisesta asiasta on kysymys. Olisi tunnustettava fakta, että samalla kun lapset ovat yksilöitä ja perheissä tarjolla varmasti monessa suhteessa parhainta mahdollista hoivaa, ei yksiselitteistä empiiristä näyttöä kotihoidon ylivoimaisuudesta suhteessa päivähoitoon yksinkertaisesti ole olemassa."

Ai myös päivähoidosta? Siitä, että onko iso yksikkö paras, parempi ruoka maksaisi vähän enemmän ja sillä saattaisi olla paljonkin hyötyä kasvulle jne. Koska itse uskon vahvasti siihen, että pienessä ryhmässä ja yksikössä on paremmat edellytykset myös nk. työrauhaan ja ympäristö oppimiselle. Laadukkaampi ruoka on vain parempaa kasvulle ja aivoille ja ihmiselle (myös lapselle) kuin teollistettu mukamas-ruoka. Siis palvelu tasosta.

"Toiseksi yhteiskunnallisesta näkökulmasta on tehtävä selkeä valinta työnteon kannattavuuden puolesta. Tämä tarkoittaa päivähoitomaksujen laskemista tai poistamista kannustinloukkujen purkamiseksi sekä pienten palkkojen korottamista ja täysiä työtunteja, jotta työhön menemisestä tulisi kannattavampaa suhteessa kotiin jäämiseen."

Ettei vaan sitten lapsia olisi ryhmässä 30–50 ja tarhan tädit tapissa.

"Kolmanneksi tarvitaan entistä tasa-arvoisemmat työmarkkinat, joilla isät jäävät entistä useammin kotiin hoitamaan lasta kun kotihoitoa tarvitaan, joilla alojen välinen sukupuolinen segregaatio vähenee ja jolla työ ja perhe-elämä limittyvät joustavammin. Työaikaa on voitava lyhentää kun tarvetta on ja kotihoidon tukea voitava osittaa, jotta kytkös työmarkkinoille säilyisi myös sinä aikana kun lapsi on hoidettavana kotona."

Todellakin. Työ pitäisi nähdä työnä. Paperimiehet ja muutamat muut totutusti miesten aloina tunnetut tahot ovat useimmiten vetämässä lakkokorttia hihasta ja vetoavat merkitykseensä Suomen viennin edistäjinä. Mutta kukapa sitä paperimiestä ja metalliukkoa hoitaisi ellei vaikkapa sairaanhoitaja tai päästäisi parerimiehen ja peltiukon töihinsä lapsia kaitsemasta ellei lastentarhantäti. Harvan aikuisen pää ns. kestää 20 tai jopa 40 lasta koko päivää.

Mitä tapahtuisikaan jos päiväkotien henkilökunta menisi lakkoon? Suomi pysähtyisi.

Minä näen sen niin, että mikäli lapsilla on mukava ja inhimillisen kokoinen päivähoitopaikka, niin vanhemman on helpompi nauttia omasta työnteostaan. Pidän tätä merkittävänä tekijänä. Enkä ollenkaan ymmärrä miksei asiasta pidetä enempää polemiikkiä.

Helsingissä asuessa Helmi oli 5 kuukautta lähes 100:n lapsen yksikössä ja ei sinne ollut kiva jättää lasta hoitoon läheskään joka päivä. Todettakoon myös, että fiilis on aivan eri nyt, kun koko tarhassa on alle 40 lasta. Vanhempain yhdistyksen olemassa olo tietenkin tuo senkin, että vanhemmat ovat paljon intensiivisemmin mukana ja tietävät arven juttuja, mutta myös kaikki ovat lähes tuttuja. Minä osaan yhdistää kaikkien henkilökunnan ihmisten nimet ja naamat sekä tiedän suurimman osan lasten nimistä ja muista vanhemmista. Huomenet toivotetaan kaikkien kanssa.

Niin. Joku sanoisi, että "miksi pitää kaikkia moikkailla", no on se jotenkin mukavampaa. Tarvitseeko parempaa syytä ollakaan? Että on hyvä fiilis. Miksi tehdä asioista mutkikkaita.

Oikein vs. Väärin

2011-10-01T12:47:00.004+02:00

"Kysytty puhuja Arvela oli liiton ulkopuolellakin. Hänen lempiaiheitaan oli kotien ja yhteiskunnan vastuu väkivallasta. Hän muistutti, että rangaistusten tiukentaminen on näpertelyä, jos lapsille ei opeteta, mikä on oikein ja väärin.

'Jos äiti tai isä kääntää hiekkalaatikolla selkänsä, kun vahvempi vie heikomman lapion, on siemen istutettu. Lapsia pitää muistuttaa, että jos sinua lyödään ja lyöt takaisin, olet yhtä syyllinen kuin se, joka löi ensin.'"

– Aarno Arvela / Muistokirjoitukset, HS

Se on vaikeaa. Olla koko ajan kasvattamassa, muistaa ettei saisi antaa vain olla. Lulla, että pääsee helpommalla, kun antaa periksi tai ei edes puutu. Vaikkapa siihen miten ihmiset puhuvat toisilleen. Sillä olipa kyse lapsesta tai aikuisesta, niin monesti siitä keskustelusta tulee pitkä ja kivinen. Kun kysyt: "Miksi puhut noin?!", niin yleensä siihen vastataan: "Miten NIIIN?! Enkä puhu!".

Tuntuu, että itsekin olen ollut huonotuulinen pidempään, useammin. Tiuskinut ja hermo palanut kuin nylonsukka. Samaan aikaan siskokset tappelevat, kitisevät, kikkailevat ja sellainenhan ei tee hyvää, kun pinnaa kiristää. Se on ärsyttävä piirre itsessä. Se ottaa päähän. Yritän työstää sitä.

Miten paljon meillä kerrataan teemaa: "Uskokaa, kun sanotaan ensimmäisen kerran ja nätisti". Mutta on paljon asioita, joita voisi ihan tehdä asioiden eteen. Yksi sellainen on, että eteisestä otetaan peili pois. Pukeminen varmaankin vauhdittuisi. Meidän eteinen nyt ei toimi muutenkaan. Onneksi asialle voi tehdä jotain.

Eilen puhuimme serkun kanssa siitä, miten hassua on, ettei joidenkin mielestä ole perusteltua puuttua vaikka siihen, miten lapset puhuvat toisilleen tai vanhemmilleen. Tai jos lapsi potkii …ketään, niin siihen tulee puuttua. Meillä ei esim. potkita minua(kaan), ilman, että siitä tulisi sanomista tai vaikkapa jäähyä. Mietimme mikä järki on antaa pienen lapsen pomputtaa kiukuttelulla, kun se tapa tuskin häviää tai edes vaimenee iän myötä. Mikä on se häpeä mitä ei kykene kestämään, kun se kaksivuotias mankuu kaupassa jotain tai vaikka vetäisi itkuraivarit. Melkolailla kaikki lapset kiukuttelevat, ei se ole häpeä. Se on ihan luonnollista.

Minua ei hävetä marmattaa julkisesti. Miksi häpeäisin. Jos lapseni urpoilee, niin palaute kannattaa antaa heti. On tietenkin olemassa liikkumatilaa eikä lasten kuulu olla hiljaisia ja näkymättömiä, nukkeja jotka istuvat vain kädet ristissä ja tukat kammattuina. Mutta minä en yhtään jaksa sitä, ettei lasten tarvitse mitään ymmärtäkään.

Minusta myös vanhempainillat joissa ei diskreettisyys syistä mainittaisi nimiä ja tapahtumia, vaan puhuttaisiin vain "yleisellä tasolla" olisivat aivan liian nk. halaa puu osastoa meikäläiselle. Ettei vaan tulisi paha mielli niille, joiden pitäisi tietää, että lapsen kanssa pitäisi kerrata vähän yleisiä sääntöjä. Mitä se sellainen olisi? Hölmöilyä. Siinä kaksi kasvattaja tahoa (koti ja koulu) pesisi käsiään ja tekisi lapsilleen karhunpalveluksia.

Jokainen käyttäytyy joskus huonosti. Silloin tarvitsee opastusta, apua, ymmärrystäkin ja tukea. Kyllä se siitä itsestään- menttaliteetti ei ehkä ole minusta sellainen ohjenuora mitä voi käyttää ylitsevuotavasti. Kaikkeen. Totta. Kyllä se siitä itsestään oppii syömään siististi, kun saa syödä (ja joku kertoo ja muistuttaa miten se tapahtuu), kyllä se siitä oppii pukemaan, kun saa ja joutuu pukemaan (kunhan joku antaa ja laittaa pukemaan itse), kyllä se siitä itsestään oppii lukemattomia asioita, kunhan mm. vanhemmat ja koulu opastavat, auttavat, tukevat ja ymmärtävät.

Omat ja muiden lapset ovat… lapsia. En sano, en puutu kuin omien lapsien metkuihin ja käytökseen on sitä samaa urpoilua kuin: en tervehdi muita. Se kaikki kertoo vain siitä, ettei kiinnosta. Maailmassa missä Minua ei kiinnosta huomioida muita mitenkään on maailma, missä myöskään Muita ei kiinnosta huomioida minua mitenkään. Sellainen maailma on kamala paikka.

Minua ei satu sydämeen sanoa meidän pihassa räkiville nuorille, että "Älkää räkikö meidän pihalla – tämä meidän Nestori syö mm. tätä hiekkaa. Menkää Yhtärin pihaan räkimään.". Teinillä saattaa olla fysiologisia syitä hönöyteen, mutta muistijälkiä hyvistä tavoista, niitä sopii olettaa löytyvän. Kuka menee muiden pihalle viljelemään karkkipapereita, tupakannatsoja ja vaikka mehutetroja? Hä? Sellaisesta pitää sanoa, jos nuoret eivät tiedä. Että ei näin. Sillä jos teininä ei vielä ymmärrä tai osaa, niin aikuisena olisi jo hyvä tälläinenkin asia hallita. Roskat roskiin.

On merkillistä mitä siedetään ja ei siedetä. Mitä saa tehdä ja mitä koetaan ettei voi tehdä.

Esimerkki: Iris otti ja lähti Lahden alatorilta potkupyörällään huitelemaan, kohti R-kioskin kulmaa ja autotietä. Eikä pysähtynyt, vaikka tasan tarkkaan kuuli mitä huudettiin ("NYT SEIS!"). Ei. Katosi R-kioskin kulman taakse. Vieressä menee mm. torirundaajien suosima katu ja kiihdytyskaista. Onneksi oli iltapäivä. Juoksen perään ja kaksi teinipoikaa sanoo R-kioskin ovella "Se meni tonne". Kiitti, mutta AAAARRRRGH! Kun joku huutaa "NYT SEIS!" ja vastaan kaahaa selkeästi noin 2–3-vuotias henkilö, niin sellaisen matkan SAA torpata. Suorastaan pitää torpata. Sen ikäinen ja vielä usein paljon vanhempikin häkeltyy, kun joku muu kuin se daiju mutsi sanoo jotain. Kun olisit ns. hyvällä asialla, niin sinulla ei ole mitään hätää. Toimi.

Paljon puhutaan nyt, että lasten tulee saada ottaa vastuuta itsestään ja tekemisistään. Tehdä päätöksiä, onnistua ja epännistua. Että vanhempien ja isovanhempien ei kuulu hengittää koko ajan niskaan ja olla tasoittamassa tietä, tekemässä omasta mielestään parhaita päätöksiä, toisten puolesta.

Ja totta! Onko niin väliä minkä väriset sukat on ja onko ne edes samaa paria. Tärkeämpää on, että lapsi osaa ne ihan itse pukea päälleen. Mutta kun lapio heiluu hiekkalaatikolla, niin siihen pitää puuttua, eikä tarvitse edes lässyttää.

Luin vanhaa Seiskapäivää-lehteä ja siinä oli otsikossa suunnilleen näin: Ei jaksa kävellä tai pukea itse. 9-vuotias pyörätuolissa istuva tyttö. Jännä. Mutta hei! Helmikin sai jo pari viikkoa sitten esiopetusta ja koulua koskevan esitteen. Miksi? No, koska siellä kerrottiin mitä esiopetuksessa opetellaan ja mitä ekaluokkalsien tulee osata: Pukea itse, syödä itse ja osata pöytätavat, ottaa tuóiset huomioon ja toimia ryhmässä. Minulta meinasi hajota pää. Oikeasti, pitääkö tällaista edes painaa esitteeseen asti? Kenen mielestä eskarilaisen ei kuulu pukea itse?

Ei ihme, jos ei ymmärrä sitten sen enempää. Lapsikaan.

Mitä on oikein vaatia ja väärin olettaa? Voiko olettaa, että lapsi oppii ilman opettelua mitään? Lapset oppivat hassulla tavalla. Tietyt jutut heti ja samantien (minua ei saa lyödä), mutta joitain asioita saat veivata lukemattoman paljon (sinäkään ET saa lyödä).

Oma keskeneräisyys myös häiritsee. Miksen voi olla jo valmis, miksei zenini voi olla iso ja kirkas. Ehtymätön. Miksei?! Ehkäpä ei ole tarkoituskaan, mutta kehitystä soisi tapahtuvan. Onhan sitä tapahtunutkin, mutta silti. Kai se on sitä, että tietäisi sen tunteen kun vain kiukuttaa niin paljon, että tukka on suoristua pystyyn. Usein voisi valita vain hiljaisuudenkin, mutta ei. En mä valitse.

Iso D

2011-09-29T21:36:00.002+02:00

Paljonko D-vitamiiniä Sinä otat? No mä otan 40–60 mikrogrammaa. Otin koko viime talven, läpi kesän ja sillä mennään edelleen. Lapsetkin ottavat enemmän kuin suositellaan. Ja nythän suositus on, että aina 18-vuotiaaksi otetaan. Tosin jotkuthan sanovat, että esim. pojat kasvavat vielä silloinkin. Niin ja Tiettyyn Ikään Tulevien Naisten tulee ottaa deetä ihan urakalla. Eli lopettaako koskaan deetä? No ei.

Lisäksi on ollut pakko täräyttää kirkasvalolamppu ruokapöydän päähän.

Se on syksy. Onneksi on Iso D.

Nokkelaa eikun nerokasta!

2011-09-14T13:00:00.004+02:00

Usein nokkelat ja sillälailla hienosti maailmaan sulahtavat kekseliäisyydet ovat niin piristäviä ja mahtavaia, ettei niistä meinaa saada kyllikseen. Mutta niissä on juuri se, että ne ovat niin luovia ja nerokkaita, ettei normiaivoilla siihen pysty. Kuten tämä aurinkolamppu!

Siis muovinen limupullo, johon laitetaan vettä ja sitten asennetaan kattoon. Hei, tämä niin toimisi vaikka kesämökkien puuliitereissä tai ulkohuusseissa (joissa on joskus ikävällä tavalla hämärää) tai missä vain… Leikkimökeissä! Tai kukapa koira ei arvostaisi kesälläkin kopissaan vähän luonnonvaloa. D'oh!

Eilen totesin Jaakolle, että tahtoisin meille kotiin ennen kaikkea nokkelia toteutuksia, missä olisi joku juju. Ei varsinaisesti mitään "meillä on romanttinen tyyli" -tyyppisiä, vaan kekseliäitä juttuja, jotka tuovat iloa myös toiminnallisuudellaan. Yksi esimerkki on, että meillä on katto maalattu supervalkoisella ja seinän yläraja ja seinät on maalarinvalkoista, jolloin maalarinvalkoinen näyttää harmaalta. This is what I mean by nokkela.

nyt mä alan miettimään kenen puuliiteriin toteutetaan toi lamppuidea…

Bon apetit

2011-09-10T13:28:00.003+02:00

Nestorihan on käytännössä vuoden. Tässä on vähän aikaa jo syöty ihan kaikkea mitä muutkin. Paitsi ei punajuurta, mutta tajusin juuri että kyllä kuitenkin lanttua, palsternakkaa ja kaikkea muuta. Myös vuohenjuustoa. Mutta EI vielä punajuurta.

Ja hyvin maistuu. Normimaito myös, ei ongelmia.Soseita voi olla varuiksi, mutta ei ne kelpaa. Kuka niitä nyt syö?! Vauvat. Ja Nestori mikään vauva ole!

Pikku-Ukko yrittää juostaa karkuun, kun meinaa laittaa vaippaa, haluaa taluttaa ja taluttaakin Mairea ja se onkin suurta riemua se, Mairen ulkoilutus. Maire ei ehkä näe asiaa yhtä riemullisena.
On hassua ajatella, että vuosi sitten Nestori oli vielä syntymätön lapsi ja nyt osaa hienosti kävellä, syö kaikkea, suuttuu ja heittäytyy pää kolisten selälleen makaamaan ja osallistuu vaihtelevalla menestyksellä (siis tyttöjen näkövinkkelistä) leikkeihin.
Vuosi menee niin nopeasti, ensimmäinen vuosi etenkin. Niin nopeasti ja silti siihen mahtuu niin paljon. Kaikkea; tunteita, taitoja, vaiheita ja kasvua vaikka vain.

Nestorista on kehkeytymässä ihan pitelemätön. Hymypoika, ketku, joka osaa jo nyt tehdä kepposia, hellyyttävä halija, vesipeto, kiljuja, papattaja, pärisyttäjä ja vaikka ja mitä.

Nestori mm. ymmärtää, että Hello Kitty on hieno. Tällainen taito ja tietämys on pojan elämässä minusta vain käytännöllinen asia ja sosiaalisesti tarpeellinen. Sillä kyllä Nestori tietää, että punainen Ferrarikin on hieno. Mutta kyllä pojan tulee tietää mikä on kuuminta hottia tyttöjenkin mielestä.

Tähän ruokailuun vielä liittyen. Olisi ns. ihan hirveen kiva, jos Maire olisi kaikkiruokaisempi. Mutta meidän Grand Old Lady ei syö juurikaan kaikkea ja lattia on juuri sen näköinen. Eikä aina voi olla nakkeja!

Tänään tajusin, että sormiruokailun jälkeen Nestori alkaa opetella lusikalla syömistä. Praise The Lord, millasta sotkua siitä tulee! Siinä sitten puskutraktorit auta, kun pitää mopata seiniä. Syvä ja nöyrä huokaus. Miten nopeasti sen vaiheen unohtaa! Eli: Oppivathan tytötkin nopeasti syömään siististi ja… noin.

Mutta pian on Nestorin juhlien aika. Helmiä lainaten: "Munhan tarvii alkaa kohta valmistelemaan nekun juhlia. Josko laitettais serpenttiiniä ja niitä pinkkejä nauhoja?" Esimerkiksi.

Entäs kakku?! Voih, millanen sotku siiiitä tulee.

Kerroksia, layers

2011-09-04T13:22:00.003+02:00

Lasten nukkumatila askarruttaa ja herättää keskustelua. Muutama asia on selvä. Tytöt haluavat kerrossängyn ja ettämättä Nestorikin on sillä kannalla liiankin pian.

Mutta tehdäko yksi kerrossänky ja sitten yksi nk. normisänky vai kaksi kerrossänkyä?! Itse olen kahden kannalla, koska silloin Helmiä lainaten: "Tossa toisessa yläsängyssä vois nukkua sitten vaikka Jonna-täti". Totta. Tai joku muu kaveri tai jos joskus liityttäisiin sellaiseen kodinvaihtolomajuttuun, niin nukkumapaikat kuudelle aikuisten mittaiselle esim. Finlandia hiihtäjä berliiniläiselle olisi varmasti houkuttelevampaa kuin 2 täysmittaista sänkyä ja kolme hukkapalaa. Plus, itse olin 10-vuotiaana jo yli 155 senttiä, että kuinka monta kerrossänkyä kukakin meinaa rakentaa.

Ku googlettaa sanoja 'bunk bed' ja 'våningssäng' löytyy jo näitä Hyviä Ideoita. Ehkä hobittien maja jää tekemättä tai mistä sitä tietää, mutta nokkelien oivallusten on saatava elää ja mellastaa (edes kuvina muudboordilla) niin sitten …ei tarvitse siellä laatikossa törmäillä ahtaisiin seiniin, vaan voi ajatella vapaammin.

Tommoinen laatikostojen päällä oleva sänky olisi taas itselle hyvä tai a i n a k i n vierässänkyyn tai sivusohvaan tai vaikka johonkin penkkiin vaan.

"Ajattele tehokkaasti - ole japanilainen veneensisustaja. Ole!"

Sillä aikaa toisaalla

2011-08-30T12:13:00.002+02:00

Kesä meni, Helmin päiväkoti alkoi ja Iriksen balettikoulu. "M U N balettikoulu, M U N ikiomat kavelit!", totta. Onhan tää varmaan vähän penaalista, kun joutuu [:saa] olla kotona mutsin ja pikkuveljen kanssa ja isosiskon tarhalla sitten näkee melkein vaan ikäisiään. Ihan ikiomiakin juttuja pitää olla. No nyt on.

Kaikkihan varmaan tietävät tämän, että ihmisellä (aikuinen tai lapsi) on usein erilainen rooli/asema ryhmässä riippuen onko kotona vai tarhassa tai koulussa tai töissä tai harrastuksessa. Helmi on tarhassa "kauheen herkkä". No onhan Helmi herkkä ja kyllä jokainen saa olla herkkä ja kaikki jollain tapaa myös ovat. Mutta. Ehkä se ei ihan ole koko kuva. Eikä sen tarvitsekaan olla, mutta täytyy saada olla muutakin kuin herkkä. Pitää olla tilaa sille muullekin persoonalle kuin herkkyydelle. Eilen oli ensimmäinen päivä, kun Helmi on ollut muutakin kuin herkkä. Sanonpahan vain, että: Ihan tosi jees.

Helmikin varmaan on osin ollut herkkä, koska niin on puhuttu, että Helmi on. Mennyt laatikkoon. Mutta laatikot eivät ole hyviä paikkoja ihmiselle, lapselle kasvaa. Pitää tulla pois laatikosta.

Yllättäen helmi ei halunnut balettiin vaan sirkustunneille. Sopii. Iris taas yllättäen halusi nimenomaan balettiin. Hyvä niin. Hyvä, että yllättivät ja ottivat äitinsäkin pään laatikosta ja antavat persoonansa puolien kukkia ja kehittyä.

Itse ajattelin mennä kuntonyrkkeilyn alkeiskurssille, koska se osuisi meeelkein hyvin tyttöjen tuntien kanssa. Ainoita kysymyksiä ilmassa ovat: Saako ottaa lapsia tunnille mukaan (nurkkiin norkoilemaan) ja pääseekö toisesta ovesta toiseen rappuun vaiko ei. Ne eivät niin suostu mun säätöihin, mutta kysynpä silti.

Jaakko oli 12 päivää [: "viikon reissu] Ameriikassa ja tietenkin silloin kaikki kolme lasta oli flunssassa, auto korjaamolla (koska tein siihen pienen patin) ja itse istuin kaksi iltaa päivystyksessä.

Minusta on suorastaan jännää, ettei mieslääkärit ymmärrä kivunmäärittelyä: "En ole ottanut synnytyksiin näin paljoa kipulääkettä kuin nyt, ja tuntuu etten jaksa tätä kipua enää". No joku ruuansulatuskanavan tulehdus, kait, tämä on. Ja pari päivää on mennyt jo eikä tämä ole mennyt itsestäänkään ohi, kuten sanottiin. Kiitokset tulehduskipulääkkeistä, koska niille on ollut tarvetta.

Ilman isovanhempien apua multa olisi räjähtänyt pää enkä olisi jaksanut mennä ulos tai mitään. Niin ja luojan kiitos Maire on kylpylälomalla, koska Maire ei olisi varmaan päässyt tarpeeksi ulos. Ihan greisiä olisi ollut meno.

Arki alkaa urautumaan ja syksyksi on tarjolla hulinaa. Onneksi voi olla vielä kotona. Olisin muuten ollut tässä vaiheessa aika tööööt ja röööt. Mutta halipatzuippaa ja hellurei, arjen rumba joka on ihan zumbaa on vain parasta. Tosin meidän eteinen ja siellä vallitseva ei niin luova kaaos meinaa viedä järjen multa. Mutta sekin on vain …niin no joo. Järjestelykysymys.

Nii ja Nestori on viikossa omaksunut kävelemisen jalon taidon. tosin kengät jalassa se on raivostuttavan hankalaa ja sen sitten saa kaikki kuulla. Mutta full spead ahead! Pottailukin käy ukkelilta jo todella hyvin. Esimerkin mahtava voima. Olisi se vain kätevää, jos ja kun pottailu olisi Nestorista hienoa. Että mielummin pottaan kuin lattialle. Esimerkiksi.

No niin. Over and out.

Hanna ja lapset

2011-08-08T12:09:00.004+02:00

Ylihuomenna alkaa Helmin päiväkoti. Ihanaa ja kamalaa. Toisaalta ehkä sisarrusten välinen kinastelu [:tappelu] hetkeksi edes hellittää, mutta toisaalta nyt sitten aamuisin pitää päästä liikkeelle - ajoissa!

Kuulun sellaiseen koulukuntaan, joka ei mielellään pue lapsia lasten puolesta. Vain jos on ihan pakko. Ei opi, ellei harjoittele. Kunhan päälle tulee säähän sopivaa, niin eihaittaa vaikka lähtisi balleriina-puvussa potkupyöräilemään tai ruutu-raita-kukkakuvioissa.

Iris, 2,5 vuottakin pukee ihan hyvin. Kun sille päälle sattuu tai ei juuri satu olemaan parempaa puuhaa.

Helmihän pukee todella hyvin, mutta mitä. Onko juuri se tai tuo paita hyvä tämän tai tuon alaosan kanssa?! Onko tänään Riemunkirjava-päivä vai Sävysävyyn-päivä. Entäs asusteet, korut ja pinnit?! Ja kun sitten kohta pitää valita hattu ja hanskat, niin ihan sama onko niitä kaksi paria vai kolme, niin niiin, niiiin!

Nestorihan vastustaa pukemista, koska tosimies kulki napapaljaana jo ennen Aatamin aikojakin.

Huh huh. Viime vuosi meni aamuisin mantraa: "NYT Vaatteet päälle ja lähdetään! Kohta ollaan taaaaas myöhässä" hokiessa. No, pukisinpa itse kaikki, niin (ehkä) päästäisiin paremmin lähtemään.

Sama tämä itse syöminen -asia. Nestorin paikka ja sen (ei puhuta edes välittömästä) läheisyydestään puhuttelisi jotain …koiraa, joka ei ole yhtä kranttu kuin meidän Maire. Tänäänkin banaania on siivottu varsin monesta paikasta. Mutta siinäpä oppii. Niinhän ne tytötkin oppivat.

Kaveri, Helmin mukaan, otti tänään ensimmäiset askeleet. Jeeee! Huuuuuuh, itseä jo ihan hengästyttää. Seisomaan ilman tukea Nestori oppi pari päivää sitten ja laatikoitahan tuo on työnnellyt köpötellen jo muutaman viikon. Silti, ei olisi ollut tälläkään hommalla näin kiire. Rappujen konttaamista olisi siis pitänyt harjoitella jo… kesälomalla, eri rapuissa. Jyrkemmissä, missä ei tullut moinen mieleenkään.

Äitiys on kyllä haastavaa. Vanhemmuus, tietenkin tarkoitin. Helmi osaa ajaa ilman apupyöriä, MUTTA ei suostu harjoittelemaan jarrujen käyttöä. Ettei turhan hankalaa suinkaan olisi, niin tämmöiset jästipäisyydet ovat kyllä arjen …riemastus.

Iris ei taas suostu käsittämään, ettei keinusta tiputtauduta pois, kun on vauhdit vielä päällä tai Tarzan-tyyppisiä leikkejä välttämättä leikittäisi korkean liukumäen yläosastolla. Tai, että "EI PIIRRETÄ TUOLEIHIN TAI MIHINKÄÄN!" tarkoittaa myös keittiön kaapistoja. Sitä naapureille asti jaettua einiinilon-kiljahduksia mitkä eilen spontaanisti lähti itsestä, kun mustat permanent markerin jäljet huomasin.

Toisaalta. Kaikki on niin monitahoista. Lapset kuitenkin syövät (pääosin) hyvin ja hienosti, käyttäytyvät myös hienosti ja mm. nukahtavat helposti ja nukkuvat riittävästi. Iriskin on taas melkein 24 h -kuiva, Helmi osaa kirjoittaa Helmi, Iris, Hei, Heppa ja mitä näitä on, Helmi pääsee kokeilemaan taidekoulu Taikaan josko jaksaisi osallistua ja uiminenkin on ihan hilkulla (siitä kiitos isälle, joka jaksaa pitää asian ns. pinnalla). Nestori oli lauantaina varsin reippaana kirpparimyyjänä ja soitti plim plom -soitinta naapurimyyjien iloksi kuin Kalevi Kiviniemi ikään. Niin ja katsotaan nyt miten Iriksen baletti menee, eli satutanssi. Jaksaako keskittyä ja mitäs jos ei?! Arki tulee ja olkoon se armollinen. Se on jo ihan tarpeeksi.

Hivelevää

2011-08-07T14:35:00.004+02:00

Sain Soolomammalta tunnustuksen. Kiitos! On aina mieltä hivelevää vastaanottaa kohteliaisuuksia ja samalla jotenkin… vaikeaa. Mikä on ihan typerä piirre, minussa ja kenessä vain.

Tähän kuuluu…

1. Lempiväri

Noh… Olen miettinyt tätä. Tai huomannut, että "Taaas mulla on fuksiaa NÄIN paljon", mutta toisaalta minulla on tähän vaaleaanharmaaseenkin aika vahva suhde. Samoin turkoosiin. Mustaa suosin kyllä monesti vaatteissakin, mutta meidän lapset kavahtavast sitä ("Oletko sä jotain multaaa!?"), joten tietoisestikin kartan sitä.

Lakkasin kynnet. Punaisella ja oranssin punaisella. Jokatoinen toista väriä. Viimeksi oli kahta eri vaaleanpunaista ja sitä enen fuksiaa ja vaaleanpunaista. Eli en osaa päättää, edes kynsiä lakatessa mitä yksittäistä väriä valitsisin. Edes pariksi päiväksi kyntiin.

2. Lempiruoka

Latte. Jos Joku nyt olisi kauhean tarkka, niin sanoisi, että "Sehän on juoma!", mutta se tuli ensimmäisenä mieleen.

Ruokaakin olen taas vatvonut ja miettinyt ja tuskaillut. Kasviksia ja hedelmiä pitäisi lisätä (vaikka niitä menisikin paljon), Kausijuureksia pitää tajuta tehdä nyt ja kohta ihan urakalla! Marjassa pitäisi käydä eikä ostaa mehustettavia mustaherukoita yksin torilta.

Olen miettinyt mikä on minusta hyvää, mikä Jaakosta ja mikä lapsista. Yhdet söisi vain makaroonia, joten meillä olisi nyt Makaroonilakkoboikotti tai yritetään että olisi. Sen verran mennyt hermo. Sitten vaikka vaan puuroa, jos ei muu ruoka maistu kuin makarooni, jumaleissöns!

Mutta se MUN lempiruoka… Puuuuuuuuuuh! Mikäs se vois olla? Mä sanooooooon… Rucola, parmasaani, tuoretomaatti pizza.

3. Lempipaikka

Tämä sisustus-remontti-hässäkkä ja jatkuva kaaos (kiitos Nestorin omatoimisen syömisen ja mm. vaatteiden puljaamisen ja neitojen järjestelyjen ja pyykkivuorten jne.) ärsyttää minua nyt ja jo (vaikka viihdyn kotona), joten vastaan: Lasten luona. Näin kirjoitettuna/sanottuna se tuntuu ehkä jotenkin liian uhrautuvalta, mutta näin se nyt on. Ei väliä missä paikassa ollaan, kunhan kaikilla on hyvä olla.

Niin! Hyvä kiertämään… Mikä blogi olisi sellainen. Vaikeaa keksiä yhtä parempaa kuin toiset, mutta täytyy sanoa, että vaikka nyt kesällä oman ja muiden blogien seuraaminen onkin jäänyt retuperälle, niin Kaksin kaunihimpi -blogi ansaitsee kiitosta. Mietin monesti, että oma pää räjähtäisi yksin. Koti on räjähtänyt jo kaaokseen ja mm. banaanimössöön.

Ehkä nuorempana jaksaa (AAAAAAAPPPPUA! Mä en saisi edes ajatella noin, koska sehän tarkoittaa… HYS!) tai sitten jaksaisi muutenkin. Joka tapauksessa.

Järki hoi – älä jätä!

2011-07-28T16:35:00.003+02:00

Olo on kuin James Potkukelkalla. Tosin ei nyt ole kevät.

Minun/meidän olisi suorastaan super järkevää miettiä tulevan kodinhoitotilan toteutusta. Mitä pienempi tila, sitä tärkeämpää on suunnitella. No, joku veneiden sisustaja HOI! AaaaapuVA!

Inteerneetskusta löytyy - mai äääs mitään löydy! En mä ainakaan löydä. Hyllyratkaisuja, sopivia pesualtaita ja mitä näitä on. Ideoita. Perskuta ja rallaa. Sitten inhoan näitä "suunnittele itse" -ohjelmia. Jepjep. Huippu kätevää. Ei minusta.

Niin ja sitten vielä kaikki muut tilat, ettei olisi koti "edelleen aikalailla niinku muuton jäljiltä", kuten isäni nokkelesti päätti jakaa. Oliko jollain mukana pora ja reipasta tekemisen meininkiä?! Ai niin…

Mistä mitäkin ja milloin niitä Kaikkia Tarvikkeita ja Asioita metsästää?! Huokaus ja syvä sellainen. En mie tiiä, en mie ossaa sannoooo. Olo on nyt ihan kuin Inkerin mummoilla. Ja aivokapasiteetti hyrrää paikallaan, niin että siitä lähtee ääni.

Kaikki visuaalinenajattelu on kyllä a i k a minimaalista, nihilististä suorastaan. Tai joku voisi sanoa, ettei sitä ole. Mitä mihinkin ja olisiko se sitten pitkällä tähtäimellä järkevää, että ennenkuin pultataan seinään elämääkin jukevimmillä pulteilla. Nyt mie en enää j a k s a!

Älä anna sen häilyä!

2011-07-26T13:08:00.002+02:00

If there is to be peace in the world,

There must be peace in the nations.

If there is to be peace in the nations,

There must be peace in the cities.

If there is to be peace in the cities,

There must be peace between neighbors.

If there is to be peace between neighbors,

There must be peace in the home.

If there is to be peace in the home,

There must be peace in the heart.

- Lao Tzu

Tere Õhtust Turku!

2011-07-25T21:17:00.003+02:00

Lomalomalomaloma… Loma Pärnussä on takana. Tai Turussa. Riippuu ihan siitä keneltä kysytään.

"Äiti! Mä en jaksa, kun nää kaikki puhuu tätä turkua! Muutenkin tää Turku on vähän niinka Outola, täällä tehdään asiat erilailla". Eikä Helmi huomioineen mikään hassu ollut, sillä kielitieteilijätuttu oli todennut ja internet sen myös vahvistaa:

Varsinaisilla lounaismurteilla on paljon yhteisiä piirteitä viron kielen kanssa, ja on väitetty, että lounaismurteet olisivat kielellisesti lähempänä viroa kuin muita suomen kielen murteita, muun muassa painollisen tavun pitkät vokaalit diftongioituivat lopullisesti vasta 1600-luvulla, ja joissakin murremuodoissa niitä esiintyy yhä, esimerkiksi sää puhu sooppa (pro suopaa tai suappa "sinä valehtelet"). Lounaismurteet tunnistaa parhaiten ehkä niiden erikoisesta rytmistä, joka johtuu painottomien ja painollisten tavujen välisestä jyrkästä erosta.

http://suomisanakirja.fi/turun%20murre

Kolme viikkoa meni mukavasti. Pärnussa on paljon hyvää.

- Tasaista mm. potkupyöräillä

- aktiviteettimahdollisuuksia polkuautoilusta kite-surfinkiin

- mahtava biitsi, (jolla ei oltu ihan kamalsti, koska Nestori söi kilokaupalla hiekkaa ja se sitten vaikutti yöuniin, omiin ja muiden)

- vehreää ja puistomaista kuumimpinakin päivinä

- lapsiperheelliselle Estonian tai Terviksen aamun aikaiset halpisajat olivat suorastaan räätälöityjä (vaikka rentouttava ei ole se sana, jota itse käyttäisin)

- leikkipuistot ovat viimeistä Lappsetin huutoa (mm. Parkour-telineet)

- ruoka kaupoissa halvempaa kuin täällä

- kaupunkin sopivan kokoinen

Lomallakin arki on aika samanlaista kuin kotona: päikärit nukutaan ja yöunille mennään kasin–ysin aikaan. Kun kävimme Jaakon kanssa parina iltana "ulkona", niin minua kyllä ns. häiritsi, kun kaksivuotiaasta ylös päin kokonaiset perheet olivat "ulkoilemassa". Jotenkin ne unenkaihoisat lasittuneet silmät olivat vähän …No, tuli paha mieli. Ei ole kiva olla pakosta hereillä.

Kun molempien vanhemmat, yksi serkkupoika ja kummipoika isänsä kanssa olivat viereilleet kerkesimme vielä hengailemaan Laajasalon tuttujen kanssa. Pärnussa tuntui olevan Ihan Kaikki.

Katselin tahtomattanikin niin paljon tennistä, että nyt on ihan pakko päästä kurssille. Ensi kesänä tahtoisin kokeilla sitä kite-surfingiäkin ja varata ensimmäisistä ensimmäisimmän tennisvuoron.

Näeme jälle, Turku!

Tilankäyttöä ja hallintaa

2011-06-25T13:48:00.004+02:00

Wau! Jooo, jotain tämmöistä eikä tämmöistä. vaikka miten olisi (muka) kätevämpää hankkia joku perussetti Ikeasta tai Jyskistä tai mistä ikinä, niin voihan perse, jos ei onnistuta modifioimaan vähän malleja ja tekemään itse! Mä en ehkä silloin pysty olemaan rakentava enkä ns. aikuinen.

Lastenhuone menee uusiksi syksyn ja talven aikana. Tilankäyttö vähän muuttuu ja asioita ei ole yksin hyvä miettiä, vaan niitä t u l e e e miettiä ja suunnitella. Innovoida, inspiroitua ja innostua tekemään.

Lapsille tehdään siis kerrossänky. Kukaan ei saa, vielä, omaa huonetta ja sitten kerrossänky jää sille, joka sen haluaa ja ymmärtää haluta itselleen. Sinnehän voi majoittaa sitten kavereita kätevästi yökylään. Tai vaikka Mairen. Helmi ja Iris tahtoisivat myös tanssistudion. Eli ison peilin seinään. Ai hurja, mutta pystytäänkö me tämä toive toteuttamaan? Syytä olisi. Kun ei se kauheasti vaadikaan.

Nyt olisi ns. Se Aika miettiä tilankäyttöä ja kaikkea mikä liittyy suunnitteluun. Olisi mahtavaa muutenkin päästä kiertämään vanhantavaran kauppoja, tehdä säännllisesti iskuja kirppareille ja kierrätyskeskuksiin, mutta meidän posse pistää aina ranttaliksi ja homma on aika hektistä. Ei tule käytyä tai mentyä. Nyt olisi kyllä päästävä. Noin piiiitkällä jänteellä.

Tanssistudion lattaille olen ajatellut meidän nykyisiä petauspatjoja. Tosin niihin pitäisi tehdä tukevat päälliset, niin Pienempi kuin Pieni Balettiseurue voisi vetää myös kuperkeikkansa.

jostain kun saisi vielä puolapuut seinälle (kokeilin jo saisiko Laajasalon purettavasta päiväkodista, mutta eiiiii), niin setti olisi jo pitkällä. Aikaa on kuin hiekkaa Saharassa, mutta se vilistää kuin hiekka sormien välistä ja ennen kuin huomaakaan… se meni jo.

Luovutetaan yhdessä

2011-06-25T12:55:00.006+02:00

Kun olin pieni, niin muistan kuinka minä ja serkkupoika oltiin isiemme kanssa Helsingin Kivihaassa. Isät luovuttivat verta ja me istuimme kahvilan puolella ja kuin lätkäjätkät tankkasimme silloisesta buffeeleipäpöydästä aamiaista itsellemme.

Aikuisiällä en ole mitenkään erityisesti luovuttanut verta. Monesti homma on torpattu, kun on ollut flunssainen tai kulunut liian vähän aikaa tatuoinnista, akupunktiosta tai synnytyksestä. Synnytysten yhteydessä istukkaverenluovutuskaan ei ole onnistunut ja se oikeasti ketuttaa.

Olin nyt jo menossa luovuttamaan verta ja huutelin hellyyttävästi apinoita mukaan, mutta sitten minua muistutettiin, että pitää olla kulunut vuosi synnytyksestä. Minä kun vain ajattelin, että imetys loppui ja sitten mennään parin viikon päästä luovuttamaan. No, syyskuussa vasta.

Minä perustin Facebookkiin oikein tapahtumankin, mutta rakas Norppa keksi, että Jokainen innokas ja halukas voisi tuona samana päivänä (perjantai 30.9.2011) mennä luovuttamaan. Tulla meidän kanssa Helsingin Sanomataloon (noin klo 17.00 alkaen) tai mennä sinne mikä itselle parhaiten osuu reitille. Veripalvelun pisteitä kun löytyy ympäriinsä. Hihat ylös ja kaikki luovuttamaan! Verta tai plasmaa tai verihiutaleita. Lupasin hommata kakunkin, koska kyseessähän on vähän niinka häppeninki. Ja sieltähän luovuttajat saavat kahvia ja pullaa - muutenkin.

Tiesitkö muuten, että tuota plasmaa voi luovuttaa jopa 2 viikon välein? Ja että kuten monesti pelkistä verenluovuttajista on pulaa, niin plasmanluovuttajiksi tahdottaisiin kovasti AB- ja B-veriryhmäläisiä. Eli minutkin. En tiennyt tästä. Asialle pitää tehdä jotain, mutta se siirtyy siis luultavasti joulun tienoille ja palsmaahan voi luovuttaa vain Helsingin Kivihaassa ja Sanomatalon pisteessä. Suosittelevat ajanvarausta. Mikä mainio tapa ottaa aikuistenaikaa Helsingissä. Tiedän ainakin pari, joiden kanssa voisimme aina treffata luovuttamisen merkeissä.

Juuri tänään A-, A+ ja O- tipat ovat aika kalpeita, joten heti maanantaina kipin kapin, kaikki muutkin, luovuttamaan.

Tulkaa, menkää, mutta kunhan luovutatte! Piis!

Juhannustaikoja

2011-06-25T12:34:00.003+02:00

Tytöillä sitruuna jalkakylpy, koska se voisi auttaa huteraan oloon. Tänään piti lähteä koivunlehtiä hakemaan ja kuusenkärkkiä (jos niitä nyt vielä on).

Ensin näytti, ettei juhannukseksi olisi mitään ohjelmaa. Sitten seuraa olikin tarjolla jo niin, että reimastuin ja ajattelin, että "Jesjesjes". No, sitten paikalle täräyttivät Ykä ja Pirre.

Aluksi näytti siltä, että Iristä ja Nestoria piinannut tuberkuloositupakkayskä vain oli lähdössä liikkeelle kuin pohjoisen jäät keväällä. Käytiin ihan keskiviikkona lääkärissäkin ja saatiin antibiotit (pers!, mutta johan yskää oli ollut viiiikkoja eikä mm. valkosipuli vienyt sitä poiskaan), kurvat näyttivät molemmilla sameilta. Iris yski rajusti ja sieltähän tuli räkää ja limaa ja sitten lopulta aina vatsan sisältökin.

Ei lääkärikään vatsatautia epäillyt, mutta sitähän se sitten oli. Jeeeee!

Iris sentään oksenteli ulkona ja kotonakin melko "siististi" toisin kuin Nestori torstaiperjantai yönä. Voi niitä kaaria! Ja aina mun päälle. Tietenkin siis itsensäkin, mutta allekirjoittanut oli aina myös yltäpäältä yrjössä ja pirressä ja ripulikakassa ja jesjesjes.

Se yö, oli pitkä. Nestori oksenteli kahtenn, Iris oksensi omalle tyynylle, Helmiltä tuli verta nenästä, Nestori veti shaibat vaippaan ja kun oli heräillyt noin tunnin välein oli aamulla aika ohut olo. Juhannuksena toiset kerää kukkia, minä eritteitä. Kai siitä sitten näkee… harhoja seuraavana päivänä, kun on vähän väsy.

No. Eilen laattasi Helmin pitkin ja poikin, mutta jo neljävuotiaan taidoilla, melkein joka kerta vessaan. Vaan eipä loppua taida näkyä. Nestori heitti lounaat bumerangina takaisin pöytään. Ei, me ei niin olla näkemässä ketään. Paitsi varmaan Ykää ja Pirreä.

Kyllä lähtee

2011-06-20T13:21:00.006+02:00

Hassua miten asiat muuttuvat. Se mikä on tuntunut lähes aina vähän vaivaannuttavalta, tuntuu nyt juuri sopivalta. Se, että minä, siinä missä isotäti-Mairekin, olen kokoa kaappi. Pienemmät ihmiset jäävät koossa varjoon, mutta entäs sitten. Kaikki puheet mitä pienestä pitäen on joutunut ja vaan kuunnellut ja joihin turhautunut, ovat nyt(kin) sanahelinää, mutta erilailla.

Isoa Paavoa lainaten: So what. Ei kysymysmerkkiä eikä huutomerkkiäkään.

On vapauttavaa huomata, ettei se vähennä omaa naiseutta jos zumba ei kiinnosta tai kuntosalilla ei treenaaminen…

Just. Jättää Blogger vapaaksi. Ja lapset.

…nappaa. Mitä sitä yksittäisiä lihaksia treenaamaan, vaan useampaa samalla. Kahvakuula on vain enemmän mulle. Simppelisti hyvä hiki pintaan.

Jossain noin 1930-luvun naistenopuksessa on ohjeita naisille kuinka saada hyvät kurvit. Tyyliin: Nouse pirtin penkille ja nostele vesiämpäreitä. Ei tarvitse olla laiha tai siro tai olla mikään Kalifornian entinen kuvernöörikään. Mutta koska ei ole yhtä muottia, voi olla sellainen mikä itselle sopii. Jos ei ole pieni ei se tarkoita, että pitäisi tai olisi plösö.

No niin. Aion nyt huitaista 25–35 minuuttia kahvakuulalla. Lähtee pahin ketutuskin samalla (kuukautisetkin, tuo rasitus ja ilo, alkoivat). Suosittelen. Teen tasan heilautusta (koska se on simppeli ja osaan sen) ja muutamia nostoja ja tasapainoiluja. En mitään vaikeaa. Ja tuntuu se. Ihan tooooodella.

Kahvakuula linkkejä:

• Kukka Laakso

• Rouva Kuulanen

• Kahvakuula, aloittelijanopas - lämmittelyt

• Kahvakuula, aloittelijanopas - heilautus

• Hipkonin 3 x 6 min cuircuitti

• Radio Novan treeni by Eva

Niin, näistä mä katon, että jos haluan tehdä muutakin kuin sitä heilautusta. Koska en mä muista mitä vois tehdä tai kannattaisi.

Onpa mulla muuten hienoja labeleitä näihin postauksiin. Sen siitä saa, kun jättää koneen vartioimatta.

Pitkä ja kuuma kesä

2011-06-13T13:20:00.004+02:00

Toivottavasti ainakin pitkä. Kuuma nyt ei niinkään tarvitse olla. Kunhan olisi poutaisia päiviä. Silloin pyöräily olisi mukavaa eikä mukana tarvitsisi raahata niin paljoa vaikka vettä, koska se painaa.

Olen liittynyt Heiaheiaan, koska… Onhan se kiva nähdä mitä on tehnyt ja mitä omat Heiaheia kaverit. Kyllä se vähän tsemppaa, kun kaverin äiti rullaluistelee 30 kilometriä. No onhan Pohjanmaalla tasasempaa kuin täällä, mutta kuitenkin. Pohjanmaalle voisikin tehdä rullaluistelumatkan, että Siellä rullaluistelisi.

Meillä on kesäksi Helmin tarhan talkoita tiedoksi. Onneksi niistäkin saa Heiaheia-merkintöjä. (:P) Kunhan nyt ei taas ihan menisi vesisateeksi tai ukkoseksi. Minustakin (kuten varsin monesta vanhemmasta) on vähän raskasta mennä tarhan talkoisiin "lomalla", mutta samalla se on niin, että siinä mm. lapset oppivat pitämään Heidän päiväkodistaan huolta ja arvostamaan sitä. Ihan erilailla. Kun itse rapsuttaa, kapsuttaa ja kopsuttaa, niin toisella tapaa pitää sitten myös arvossaan ja kenties tulee jopa sellainen tunne, että Minun päiväkodistani Minun vanhempani haluavat korjata ja laittaa. Ei tulla teininä tupakille pihaan tai potkimaan mitään hajalle. Tai sitten on kyllä jotain pahasti pielessä.

Kesästä aina sanotaan, että "Kesällä sitten…" ja se tarkoittaa, että nähdään, tullaan käymään, ollaan rauhassa, otetaan lungisti ja että on aikaa. Mutta eihän se niin ole. Kesä on täynnä viikonlopputapahtumia, pakollisia tai …pakollisia sukulaistapaamisia, mahdollisesti häitä (ja polttareita), rippijuhlia ja muita. Sitten on vielä loma ja sen olisi hyvä onnistua. Kesä ei ole rento.

Pitää huomioida ja huomioida. Tuntuu ihan, että hoh hoijaa. Helsinginlomassakin oli parhautta Helmistä päästä pikkuserkun ruotsinkielisiin kevätjuhliin på svenska, että sai nukkua eskarilaisen… anteeksi ekaluokkalaisen kanssa samassa huoneessa ja näki vanhoja Laajasalon kavereita. Iriksestä Rauha-koira ja että sai koolata KAIKKI ekaluokkalaisen lelut – rauhassa. Ei siis mitään niin sanotusti kovin ihmeellistä, mutta ihanaa kylläkin.

Sillä välin miehet olivat harjotelleet nukkumista niin hyvin, että Nestori nukkuu nykyisin melko hyvin aamuun asti omassa sängyssään eikä jouda yöllä eikä päivällä äidinmaidolle, joten imetys on lopetettu. Ei siis varsinaisesti minun toimesta. No, yöuni kyllä kelpaa (allekirjoittaneelle) ja eipä tuo poika nyt mikään tuulessa taittuva heinä olekaan. Ei siis hätää. Dee-vitskua vaan naamaan, että kalsiumit imeytyy. Kunnolla. Sillä Nestori nousee pystyyn mm. jumppapalloa vasten ja kuten eräskin 5-vuotias nuorimies hädissään sanoi "Hanna! En mä yritä sitä opettaa kävelemään", Nestorin elkeet ovat vähän sellaiset, että ns. Ei Tarttis Ihan Vielä. Min en niin jaksaisi.

Mitä kesältä tahtoo? No Helmi tahtoisi Lintsille, minä en. Olisipa Uimas Stadion Lahdessa, koska Lahden maauimala on vain mappi-öön versio Helsingin Uimastadionista. Esityksenä surkea ja minusta vähän rasittava rappuineen ja mäkihyppääjien tekonurmikkoineen. Isästäni suorastaan häpeä. Iris ja Helmi tahtovat uida, Nestori painella ja koolata paikkoja läpi. Maire ottaa aurinkoa. Minä… tahtoisin oppia tekemään kahvakuulalla perussetit oikein ja kunnolla ja Jaakko nukkua. Niin tahtoisin omaksua tavaksi tehdä pinaattipohjaisia smoothieta. Ja relata.

Niin ja ettei joka paikka olisi roskassa. Ettei leikkipuistoiluja - aina - tarvitsisi aloittaa roskien keräilylä ja ulkona liikkuessa varoa ja väistellä lasinsuruja. Sitä minä kesältäni haluaisin.

Mitä roskaa!

2011-06-13T12:58:00.003+02:00

Pardon my excuse, mutta olenko mä vain vanha ja katkera vai missä pointti mikä tulisi tajuta, kun lasten leikkipuistoissa on maa kuin kevät kylvöissä lasimurskaa, nurmikkoalueet Mäkkäri-roskassa, tyhjä uima-altaan pohja pissassa ja/tai kaljassa ja mahd. oksennuksessa, jäätelöpapereita pitkin ja poikin ja kuitenkin, roskis ihan siinä niin. Näkyvillä.

Kuva on kahden viikon takaa Itä-Pakilasta. Olimme tyttöjen viikonloppulomalla serkkuni luona ja niiin ihana se Hesyn viereinen puisto - muutoin. Mutta voi elämä ja kevät ja seisahtaneet veret mitä sotkua! Lapset ja heidän vanhempansa kiittävät Malmin sairaalaan päivystyksessä jokaisesta lasinsirusta: Oli Toooooosi Hyvä Juttu, Eh he he.

Aikuismaisesti middle fingeriä.

Talvella Lahden Radiomäen leikkipuistossa oli joku käynyt vääntämässä naudan läjän liukumäkikiipeilytelineen alle, samoin jossain Tapaninvainion suunnalla myöhemmin keväällä. Hurraa! Huumorin kukka se on kaunein kukka, kun oikein lannoittaa. Olen huumorintajuton siis.

Ketä nämä dorkat ovat?! No, varmaankin teinejä tai joitain, joista oikea tapa kapinoida vanhempia, aikuisia ja valtiovaltaa vastaan on leikkipuistot ja päiväkotien pihat. Loppuuko lapsuus to-del-la-kin (no todellakin loppuu) liian nopeasti, kun näissä paikoissa on p a k k o tehdä ilkivaltaa. Itseään nuorempien katseltavaksi ja kestettäväksi.

Itä-Pakilassa päästiin vielä avautumaan noin 15–17-vuotiaille pojan jampoille, jotka tulivat keinuivat ja lähtiessään heittivät keinut ylös. Mitä?! "No niin ja ottakaa ne alas". Ehei. Jampat yrittivät etteivät ymmärrä suomea. Ei taas kestänyt eikä pystynyt. Todellako? Eikö pojilla ollut vielä sen vertaa käytöstapoja tai ajatusta, että laittavat pienten lasten keinut sinne, mistä ei ehkä lyhyempi äitikään (tai isä) saa niitä alas. 4-vuotiaista puhumattakaan. Jäpäjäpä ja pojat olivat suuressa nokkeluudessaan tulleet hetkeä myöhemmin ja heittäneet ne takaisin ylös, vain alleviivatakseen pointtiaan. Jollekin 4-vuotiaalle, joka taas hetkeä myöhemmin tahtoisi keinua.

Respect.

Suvi suloinen

2011-05-31T21:03:00.002+02:00

Tänään oli Helmin kevätjuhla. Helteellä onkin hyvä aloittaa loma. Vuosi …pulkassa eikun paketissa. Menipä se nopeasti, herra mun jee. Vuosi sitten tähän aikaan olin raskaana ja nyt Nestori nousee jo tukea vasten pystyyn, konttaa eteisen ovesta rappuun ja pyörii rapuissa. Kyllä, karsea kokemus.

Vuosi sitten Iris ei puhunut taukoamatta, ollut kuin luuton kieli. Silloin Iris ei halunnut kumota omaa nimeään, toisin kuin nyt. Neiti melkein jaksoi kävellä raput kotirapussa. Nyt neiti juoksee ne, niin että äitiä kylmää.

365 päivää sitten Helmi oli höpsäkkä pikkuneiti, joka mietti kovasti millaista päiväkodissa nyt sitten mahtaakaan olla. Tänään helmi tuntui jo paljon isommalta, vaikkakin pieneltä eskarilaisten vieressä. Tänäänkin Helmi ja posse laulaa luikautti sikermän lauluja ja heitti läjän loruja. Osan englanniksi, mutta Helmille ei toi lontoo oikein tipu. Pitäisi olla ruotsiksi.

Tuntuu jotenkin hurjalta, että puolet lapsista vaihtuu, tulee uusi tarhan täti ja keittiö-Jaana vaihtaa kuvioita. Eiiiiiiiiiiiiieieieiei! Voi eiiii. Vaikka ainahan elämä vie ja asiat kuljettaa, niin muutos on hurjaa. Vaikka sehän se onkin tuki ja turva, aina varmaa. Muutos.

Toivottavasti nykyiset eskarilaiset ja huomisen ekaluokkalaiset haluavat moikkailla ja muistavat, kun nähdään. Hauska jula, jotenkin kovin haikea. Ja tää oli eka! Mites sitten, kun on Helmin eskarikevät? Mitäs sitten?!

Haba haba ja hasta la haistakaa vi…!

2011-05-27T15:57:00.003+02:00

Olen siis aloittanut piiiiitkästä aikaa ns. kuntoilun. En tiedä mikä minun nk. ongelmani on ollut, mutta jokuhan ketutus hommassa on ollut tulppana.

Sain kaikkien mahdollisten ministeriöiden rahoittaman ja nähtävästi Wordilla (tekstinkäsittelyohjelma) taitetun Kunnossa Kaiken Ikää -seinäkalenteriesitteen. Sen Nestori on jo repinyt ties kuinka moneen osaan, mutta lueskelen niitä osia mitä löydän. Aluksi siksi, koska setä joka sen antoi sanoi siellä olevan venytysohjeita ja oooonhan siellä. Sitten siksi, että "jos tätä on nyt kaikki nämä tahot rahoittaneet, niin katsotaan mitä verorahoilla on saatu aikaiseksi, kun taittajaan ei ainakaan ole ollut varaa".

Siellä oli sitten kohta "Mieti miksi liikunta on vastenmielistä ja mitä ikäviä kokemuksia sinulla on ollut". No ei tarvinnut ihan liikaa miettiä. Koululiikunta oli kyllä niin suolesta ja epäinnostavaa, ettei tosi. Minut on lähetetty jumppasalista jopa pois, koska huusin "Hyvähyvähyvä, jeee!", kun joukkueemme pärjäsi lentopallossa - kerrankin. Liikunnnaopettajat eivät uskoneet, että suunnistusrasti oli keskellä spurguleiriä. "Ei siellä mitään leiriä ollut, kun ne rastit kesällä vietiin". Hieno vastaus. Jopa minä tiesin, että Ne Leirit nousevat nopeasti ja vaihtavat myös maisemaa nopeasti ja sen välittävät jonkun kesällä viemistä rasteista. Sitten tuli penaltya, kun ei suostuttu ns. hakemaan rastia. Eikä myöskään anteeksipyyntöä, kun Totuus selvisi. Haistakaa…

Liikunnannumeroni oli seitsemän. Paremmaksi sitä olisi saanut mm. paremmalla/innokkaammalla osallistumisella ja urheiluharrastuksella. Harrastin jalkapalloa, muttei se nostanut numeroa. Eikä kaverin kendo harrastus tai toisen vikellys. Saikohan viidesti viikossa jäätanssia harrastanutkaan kasia parempaa numeroa. Kuten Jaakko sanoi "siihen oli varmaan joku muu syy". Epäilemättä. Eikä nostanut myöhemmin kuntonyrkkeilyssäkään käyminen. Herra mun jee, eihän tytöt. Jännä, että olin kenties nihkeä.

Sitten äitini huomasi joskus, että joku ToPo:n joukkue etsi joukkueeseen jäseniä. Minä ja luokkakaveri mentiin. Klikki ilmoitti heti, ettei heitä kiinnosta uudet jäsenet ja jäätävät katseet ja kommentit pukkarissa eivät todellakaan olleet lämmittäviä. Sisulla mai ääs niitä kimuleita olisi jaksanut katsoa. En jaksaisi sellaista shaibaa nytkään. Eipä kukaan aikuinen sanonut: "Tämä ole edes joukkue, kun teitä on niin vähän! Neidit lopettavat tämän huonon käytöksen nyt" tai JOTAIN! Ja minä kävin muutaman kerran, vieläpä.

Liikunnassa, kuten kaikessa on monta osatekijää, joiden toimesta siitä voi nauttia tai sitten ei. Liikunnanilo, kuten ilo yleensä ei ole itsestäänselvyys. Vaikka sen pitäisi olla. Kukaan ei saisi viedä iloa keltään. Ei valmentaja, opettaja, omat tai toisten vanhemmat eivätkä vaikkapa joukkuekaverit. Muiden paskanjauhanta ja mukamas vitsikäs naljailu ("Ai sä joogassa/uppopallossa/juoksemassa… ehhehe") ei sekään ole yleensä mieltä ylentävää eikä sitä tarvitsisi tai pitäisi kuunnella. Haistakoon jumaleissöns… vittu paska!

Luin sitten Jennyn blogipostauksen ja aivan! Lista on hyvä. Kohdat 3–10 ovat suosikkejani, koska en oikein löydä treenikaveria enkä samaisista syistä saa kalenteriin merkittyä mitääään!

Niin ja eräskin lähisukulainen AINA jaksaa muistaa "säkin vaan vaihdoit ja vaihdoit lajia". Kokeilin judoa Yli-innokkaan Isän kanssa, ratsastusta, sitä koripalloa ja jalkapalloa. Huh huh. Ennen kuin polvi punkteerattiin sillä ei voinut aina edes kävellä. Ja uskoiko liikunnanopettaja. No ei, ei edes sen jälkeen, kun urheiluortopedilta tuli lausunto. Urpo muija. Liikanope.

Mutta nyt on liikunta ollut kivaa. Koska olen antanut itselleni luvan vetää kilipääpultit jos minun efforttia ei osata arvostaa, sanon että kannustaa voisi ja olisi syytä ja v! kuka tässä on reipas ja olen valmis vaikka kansainvälisiin käsimerkkeihin. Ja olen vähän yksinkertainen, joten minulle sopii ns. yksinkertaiset lajit ja tapa. Ei tarvitse olla vivahteita. Ehkä se muuttuu, let's see.

Tavoitteita? Ajattelin punnita itseäni, kun käyn neuvolassa lasten kanssa. Se on sopiva väli ja siellä on hyvä vaaka. Painonpudotus ei ole itsestään tavoite, koska lihasmassa painaa läskiä enemmän ja minun puolesta kaikki läski voi vaikka muuttua lihaksiksi.

Jouduin ostamaan uuden jumppapallon, koska puhkoin vanhan. tein eilen ihan höpöhöpö-vatsoilta tuntuvia liikkeitä ja oh hoh, kylläpä aamulla vatsassa tuntuikin. Tänään korkkasin kahvakuulat (Prismasta, neuvoin painija-kaveri). Pyörällä mennään aina kun Jumalat ovat myötämielisiä (Sääjumalat ja nämä omat). Teen myös paria jumppaohjelmaa ja lisään/yhdistelen niihin setäni (nyrkkeilyvalmentaja) liikkeitä. Kuuntelen fiiliksiäni ja teen vähintään 45 min päivä, mutta siinä on pyöräilyä rauhallisella tempolla ja näin.

Pääasia, että liikkuu ja siinä pysyy ilo. Ilo ilo ilo ilo ilo.

Tää mikään kausi ole

2011-05-23T12:39:00.002+02:00

…se on sen luonne.

…uhmaa on joka vuosi.

…ja kohta Noi on teini-iässä.

Ei jumaleissöns! Joinain päivinä homma rullaa ja poppi soi. Sitten. Pum! Puun takaa lyödään armotta haloilla päähän ja hyvin alkanut homma/eteneminen/tekeminen/päivä on kuralla. Revittynä piirustuksena lattialla, pitkin katua potkittuina saappaina, väärän värisenä pipona edessämme.

Iris on ihan mahdoton. Tää on niiiin tää kesä kun Iris on kaksivuotta! Voi mun muistojenlaatikko. Ai niin, Iris ei halua olla Iris. Vaan Tyttö. Tyttö on nimi ja sillä selvä ja kyllä sillä pärjätään. Eikä haittaa, että tyttöjä on muitakin, koska Tyttö on Tyttö, isolla Teellä. Ei auta selittää, että Iris tarkoittaa kukkaa, kaunista, ihanaa kukkaa. Ei! Ihan tymmä, tymmä, TYMMÄ! Fain, mutta minä pidän kiinni nimivalinnasta ja siitä että minun tytäreni on kuin kukka! Katsotaan kumpi jaksaa sitten 16 vuoden päästä vielä ja onko Iris vaihtanut nimensä. Tytöksihän se ei sitä ainakaan saa vaihtaa, BUAHAAA HAA, sen estää nimilaki. Niiih!

Eikä elämä neljävuotiaana sen helpompaa ole. Eiiiii. Lapset on toooodella raskaita. Ne leiskuttavat ja lällättävät kaikki kaikesta ja supattavat kuinka hän sitä ja tätä. keksivät kiusallaan ja hätäpäissään juttuja. Raskaita olentoja. Kun jollain on jotain ja joku pääsee jonnekin ja oih ja voih. Sori, nou kän duu.

Minua ei esim. juurikaan kiinnostaisi mennä Linnanmäelle. Liikaa hulaa ja baloota. Huvia kenties, mutta minne sinne enää mahtuu se puisto? Istutuksia ja suihkulähteitä kiitos eikä vilkkuvia valoja, joista saa vain epilepsia kohtauksen. No okei, liioittelin. Migreenin, vain. Lintsiltäkin tahtoisin kunnon kahvia ja kunnon kahvilatuotteita. En ranskishuttupaskaa. Eli sinne pitää roudata omat eväät. Tai siis missä niit voisi edes syödä, kun joka nurkassa on joku härpätin. Mä niin ulkoistan tän taskin. Tosin Irikselle pitää saada aveciksi joku nopsajalka. Pyydän pahaa aavistamatonta serkkupoikaa. HYVÄ IDEA! Hyvä Hanna, nerokasta!

Niin ja Nestorihan nousee tukeavasten seisomaan. Fantastinen mahdollisuus siis mm. tyhjentää vaatekaappien kaksi alintahyllyä. Niin jää sitten vain se ylin hylly käsittelemättä. Damit, no onneksi kohta sinnekin ylettää. Ja mikä siinä Mairen ruokakipossa vetääkään puoleensa? Ne herkulliset pöperöt vai mikä?

Ensi talve odotellen…

Lasten välisistä eroista

2011-05-17T13:54:00.002+02:00

Kun toinen tarvitsee rohakisua, toista pitää toppuutella ottamaan vähän rauhallisemmin. Kolmannesta ei vielä osaa sanoa, mutta näyttäisi ihan menevältä kaverilta.

Helmi on hennompi rakenteinen kuin Iris. Herkempikin. Helmi on tietenkin vanhempana pikkuisen taitavampi hienomotorisissa jutuissa ja on kiinnostunut kirjaimista ja väreistä. Mutta molemmat ovat motorisesti taitavia ja mm. notkeita. Iris nyt vain on rämäpäisempi ja varmasti monesta liiaksi. Kun on tyttö.

Ja Irishän on Tyttö! Ei suinkaan Iris, vaan Tyttö. Enää ei edes Isompi Tyttö, vaan ihan vain Tyttö. Huudapa Iristä, niin neiti vastaa Tyttökö?!

Uskoisin, että siinä saa isommatkin tuta, Iristä on turha mennä tönimään. Helmiä pitää puolestaan rohkaista pitämään puolensa. paremmin.

Usein tulee kohdanneeksi asioita, jotka liittyvät lasten kasvatukseen, kehitykseen ja erilaisuuteen. Siihen kysymykseen, että mikä on yleismaailmallista, yhteistä pelikenttää ja sääntöjä ja missä yksilö voi saada ja sen tulisi saada erikoiskohtelua.

Pitääkö ja voivatko tytöt/pojat olla millaisia ja tehdä sitä taikka tätä. Voiko poika harrastaa tanssia, tyttö painia? Mikä on lapsen ominaisuuksien kunnioittamista ja toisaalta heikkouksien vahvistamista. Lapsen kasvun ja kehityksen tukemista.

Meillä tytöt kovasti hinkuvat balettiin. No, mikä lasketaan baletiksi? Esimerkiksi kuperkeikat ja renkaissa liaanilennot. Jos meidän kodin puuhia katsotaan.

Nestoria puetaan huomaamatta vaaleanpunaiseen, koska mm. teksti Love & Peace on vain niin osuva, vitsikäs ja totta. Nyt kun Nestori osaa jo nousta istumaan ja luoja varjele tukea vasten seisomaan, niin kohtahan sekin roikkuu renkaissa ja tanssii. Ans kattoo nyt, millainen persoona sieltä kuoriutuu.

Kaikkeni annan

2011-05-17T13:41:00.003+02:00

Sain tämmöisen postikortin varmaankin noin puolitoistavuotta sitten. Se tuli Tanskasta ja kertoo ystävän sen hetkisistä uuden äidin tunteista.

Minullakin on nyt pitkälti tuollainen olo. Kun Helmin kesäloma alkaa me aloitamme Nestorin pitkäjänteisen Nukun omassa sängyssäni -kampanjan. Kaveri ei tainnu yöllä ihan hevillä ja koska ei viitsi herättää muita, niin Nestori voittaa. Vielä. Sitten kaverin jalka on minun tai Jaakon suussa, jomman kumman naamaan tulee otsapusu tai lävähtää pieni suloinen nyrkki. Nestori on kainalohyrrä. Jaakko nukkuu toisella laidalla kiikkuen, minä toisella. Keskellä pörrää seitsenkuinen kaveri ja sen pieni nalle.

Yösyötöt eivät siis suinkaan ole loppuneet. Täytyy tosin todeta, että jos Helmi ja iris vetivät tuhdit iltapuurot, niin Nestori ei vedä. Ei edes samanlaista settiä velliä. Tämä on vanhempien saamattomuutta. Kyllä Nestori varmaan nukkuisi, kunhan tankkaisimme vain.

Illat kun menevät suhteellisen vauhdikkaasti, niin tässä kohtaa olemme pahasti livenneet ruodusta. Ja siihen on tultava radikaali muutos! Muutoin en koskaan saa itselleni sitä osaa peitosta mikä minulle kuuluu. Eikä aamulla tuntuisi siltä kuin Saharan hiekka-aavikkolla. Kuivalta.

Legot esiin!

2011-05-17T13:34:00.002+02:00

Meidän perheen hammasharja rivistö. Iloista porukkaa.

Nestorille tuleekin kaksi alahammasta. Sentään. Kiukkua on riittänyt ja näytti hyvin pitkälti, että sieltä tulee yksi alahammas oikein ajan kanssa. Turhaan kiirehtimättä.

Samaan aikaan katsoin piruuttaan Iriksen suuhun, kun Nestorin suuhun tuli kurkittua. Kappas, kolme poskihammasta puskemassa läpi. Ei ihme. Että nenä vuotaa ja uhmakiukku on ollut vähän uusissa sfääreissä.

Hoh hoijaa.

Parin viikon päästä on Helmillä hammashoitolaan aika. Perussettiä, mutta hyvä että päästään käymään. Kun neljävuotias omaksuu myös muilta kuin äidiltä saamaa tietoa. Kenties jopa paremmin, kun se tulee hammastädiltä eikä mene mappiin 'Mutsin päpätyksiä'.

Tässä pari linkkiä aiheeseen liittyen:

- Blogi hampaidenhoitoon liittyen

- Lasten hampaat

- Vahvat hampaat

Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

2011-05-17T12:01:00.002+02:00

Kaikki on nyt hyvin. Ilmeisesti. Mikään muu ei ole yhtä ihanaa, kuin jääkiekon maailmanmestaruus. Mutta hienoahan on, että ihmiset ovat jostain näin iloissaan ja hyvänolon tunne valtaa valtavan määrän populaatiota. Se on aina tosi jees.

Itselle jääkiekko on yhtä kiinnostavaa kuin keihäänheitto. Hienointa ja parasta niissä molemmissa on sepporätymäiset haastattelut ja pasinurmismaiset veivit. Tai sanotaanko kiinnostavinta.

Eilen mietin, että… Kovin nopeasti lava pystytettiin. Mikä ihmeen bändi siellä veti settiä? Jännä että sille irtosi lupa tai tottakai irtosi. Lavalle siis. Onko noi mainoslakanat milloin saatu vedettyä painokoneista läpi (kun aikansa ottaa koneidenkin puksuttaa niitä)? Vai onko ne tehty ennalta ja jos on, niin mitä JOS Suomi ei olisikaan voittanut, niin mitä siitä kankaasta sitten olisi tehty vai olisiko se mennyt kaatopaikalle? Miksi Havis Amandalle puetaan pelipaita, kun kyseessä on miesten jääkiekkomestaruus ja jos ne kutsuvat pokaaliakin pojaksi? I just don't get it. Miksi tosiaan Yle tunkee tv-kameroita joka paikkaan ja olisiko siiderit ja bisukat voitu ns. takavarikoida vähänksi aikaa? Ei tietenkään, koska aikuiset juhlii Suomessa noin. Kai sitten. Miksi pitää erikseen uutisoida, että My Good, eli MG eli Mikael Granlund on somalien suosikki? Tai no, miksei uutisoitaisi. Jännä, että maahanmuuttajatkin riehaantuu, kun Radio Aallon Jarkko Valteekin oli aivan innoissaan, vaikka myönsikin olevansa ihan vapaamatkustaja (koska ei seuraa lätkää). Vai onko se oikeasti niin, ettei maahanmuuttajat ja homot ymmärrä lätkästä? No oonko mä maahanmuuttaja ja homo?

Sitten mietin myös, että onnistumisen hetkellä aikuiset ihmiset eivät jaksa kuitenkaan huutaa vaikka "ME OLLAAAN NIIIIIIIN PARHAITA", vaan "kaikkia mutuja vedetään pataan". Tai miksi huudella että toiset on paskoja, kun iloisempaa ja positiivisempaa olisi huutaa sitä "ME OLLAAAAAN NIIIN PARHAITA". Itseään kunnioittaen, toisia polkematta. Mietin, että voi jösses, että joku vaikkakin humalainen (ääs if se olisi joku selitys tai ainakaan pätevä) aikuinen uhkailee itseään pienempiä (vaaleita tai tummia), kun on niin ihanaa. Musta tuntuu nyt niin hyvältä, että voisin hakata jonkun?!? Häää?

Pääsinpä ajatuksen levottomassa juoksussa vielä siihenkin, että miksei meitä valtaa moinen hyvä olo useammin. 16 vuoden syklit on vähän verkkaisia ja sehän on oikeasti aivan liian pitkä aika. Voisiko iloita kaikkia maailmanmestaruuksia? Alkajaisiksi. Miksei? Oikeasti, miksei? Mikä häpeä olisi juhlia osa-alueensa parasta, lajissa kuin lajissa? Lätkää pelaa X määrä maita ja varmasti moni muu-kin laji on yhtä vaativaa sekä että tasokasta. Että olisi oikeastaan ihan suotavaa iloita voitoista.

Sanovat, että suomalaiset ovat urheiluhullua kansaa. No raja taitaa mennä jossain lätkä-mäkihyppy-formula-keihäänheitto-akselilla. Muut lajit tuntuvat olevan vähän semilajeja.

Onnea meille ja heille ja kaikille. Itse aion ostaa vielä Paradise Oskarin levyn/sinkun, koska se on sen arvoista.

Polje Hanna polje!

2011-05-11T20:11:00.003+02:00

Olen aloittanut Kesällä kuntoon -kampanjan. Siitä pitää kiittää itseni lisäksi aina yhtä rakasta Jonnaa, Mannaa, Annaa, R(hi!)annaa, Jennyä, Unaa ja ihania metriahukkiani, jotka jaksavat kyllä myös nauraa heleää tekonaurua ylämäissä (kun en aina jaksa polkea loppuun asti), mutta jotka myös huutavat alamäissä: JihuuUUUuuuuU!

Niin ja kaikkia niitä, jotka tsemppaavat, että "Vitsit sä oot reipas". No, niin… Olenhan mä, mutta onko vaihtoehtoja? Ei. Jos mä nyt haluan kuntoon ja tän kaiken silavan sulavan, vaikka Peppi Pitkätossun habaksi, niin tämä on se tapa. Muun muassa.

Ollaan nyt tämä viikko ja jo viikonloppu (huikeen kauan siis lol) pyöräilty suunnilleen näin: Mä poljen ja tytöistä jompi kumpi istuu istuimessa ja loput kaksi peräkärryssä. Eilen kärryssä oli vielä Mairekin. No Helmin penkki käytiin Rauhankadun Järvisen pyöräliikkeessä kiinnittämässä. Nainen ja kolme lasta saa aikaan kyllä esim. sen, ettei miehet kehtaa kieltäytyä auttamasta. Ja oli milleistä kiinni, että se ylipäätään saatiin onnistumaan. Kiitos Järvisen pyörä ja maila (tmv) liikkeen henkilökunnalle muutenkin. Nyt osaan mm. laittaa ilmaa renkaisiin (mulla on erilaiset venttiilit, siis).

Ja kahdesti olen pytänyt apua ketjujen kanssa. Sählään ylämäissä vaihteiden kanssa ja sitten ne putoavat. NYT tosin sitten osaan laittaa ne itsekin takaisin. Koska kuulin itseni sanovan toissapäivänä 15-vuotiaiden naisen alkujen kuullen: "No, nyt mä vaan oon reipas ja – pyydän noita miehiä apuun!" En suinkaan, että "-- koetan laittaa noi".

Viedään nyt Helmiä päiväkotiin. Ainakin per päivä viedään tai haetaan. Tää olis nyt päätös. Lahti on toki sopivan kokoinen kaupunki, mutta tarhan suunnalla on mäkistä. Vika mäki on noin 30 asteen kulmassa. Tietenkin Helmi suuttui, kun joutui yksi aamu kävelemään. Roikkui sitten Chariotin aisassa. Ehkä se elopainon määrä oli vähemmän, kuin Helmi istuimessa. Ehkä.

Tiistaina oltiin ulkona 9.30–17.30, lukuunottamatta noin 10 minuutin ranskalaista visiittiä. Onneksi oli hyvä ilma ja onneksi törmättiin Helmin päiväkotikaveriin. Kesäilmat, ah!

Pyöräillen me päästään helpoiten paikkoihin. Bussmatkustus Lahdessa ei ole sama kuin Helsingissä. Täällä on nyt se jokin vaihtojuttu, mutta ei saa vaihtaa, jos jatkaa samaa linjaa eteenpäin eikä takaisin päin, vaihtolippu pitää pyytää kuskilta ja tämän kaiken ja vielä joidenkin ehtojen jälkeen Mäkö muistan pyytää sen lipun ja voin jättää Helmin ja iriksen jonnekin istumaan ja Nestorin… Ja get real!

Plus nyt voidaan tutustua muihinkin kaupunginosiin, minne ei ole mitään asiaa. Kukaan ei asu siellä päin, ei ole reitillä muutoin ja mitä näitä on. Plus meidän peräkärryä voi käyttää myös ihan vaunut idealla, niin voidaan mennä pyörällä paikkaan X ja rullailla muuten vaan sitten lisäksi. Jos on tarve.

Enkä mä oikeasti pääse tai tule lähteneeksi kasin jälkeen minnekään. No ehkä nopeasti lähi Ässään, mutta that's it. Mä olen ihan naatti ja mehut zipissä illalla. Ehkä sitten talvella tai sitten mun keho ei vaan tykkää illalla hyppiä ja hihkua. Hell, I don't know.

Kenties meidän peräkärry on vaan niin hyvä (ainakin Järvisen pyöräliikkeen miehen mukaan on), mutta ei toi setti nyt ihan kamala ole vetää. Yllätyin itsekin. Olin jo henkisesti valmistautunut oksentelemaan sappinesteitä ties minkä pyörätien vierellä, mutta eipä ole tarvinnut. Kunnolla venytyksiä ja magnesiumia naamaan, niin avot.

Minä olen nyt päättänyt, että ei minun tarvitse olla siro, koska en ole. Eikä minun tarvitse pudottaa välttämättä paljoa painoa, läski voi vaihtua lihasmassaksi. Ihan sama. Kiinteytyä voisin. Indeed. Ihmisiä on vain niin monen mallisia. Joku on pätkä ja toinen pitkä. Pätkällä voi olla ns. perse ja pitkällä ei mitään. Kumpikin voi näyttää ihan hirveeltä tai hirveen hyvältä. Mene ja tiedä.

Isotätini ja mummoni ovat olleet aika kaappitätejä. Sellaisia, joita pienempi kokoiset miehet ovat väistäneet pimeällä kujalla. Ja kyllä minäkin talvella menin autoa työntämään, kun jäätiin jonnekin jumiin, enkä jäänyt ratin taakse. Mutta semmoista se on. Olemme erilaisia. Se pitää hyväksyä. Minunkin suhteessani itseeni.

Toisekseen, olenhan minä tottunut. Minulle sanottiin mantrana koulussa, että "sä olet iso tyttö" [: fiksumpi kuin päätä lyhyemmät pojat, parempi hermoinen kuin hennommat tytöt jne. bull shit -läppää], niin istuin häirikköpoikien vieressä ja minun oletettiin jaksavan sitä, kun vihkoni sotkettiin ja pulpettini/reppuni tönkittiin ja sotkettiin. Olin ekalla yhtä opettajaa vähän pidempi, eli pidempi. Olin 177 senttinen noin kuudennella luokalla. Ja kerran yksien naamiaisten jatkoilla helsinkiläisen Lost&Foundin vessassa se iski. Herran mun Jee! Siinä kun haroin mustaa Cleopatra-peruukkiani lapio käsilläni (eikä kynteni olleet silloin, saati nyt hoidetut) "Toivottavasti kukaan ei luule mun halveeraavan drag queeneja TAI että mä olen joku surkea drag queen!".

Mutta huomenna kummipoikakin pääsee kyytiin. Helmi pääsee autolla. Enhän mä nyt mikään hullu ole.

Uuden ajan kynnyksellä

2011-05-02T13:11:00.003+02:00

Olen jo urautunut, tottunut tähän eduskuntavaalitulokseen. Kyllä, villiä. Mielenkiintoista ja ihmettelen, jos nyt ei ala politiikka tuntumaan siltä, mielenkiintoiselta. Tai jos poliitiikka ei sytytä, niin ihminen on kyllä kylmäkkö.

Sanotaan vaikka näin, että jokainen saa mitä ansaitsee. Puolueet voivat syyttää itseään siitä, etteivät ole olleet muutokselle avoimia. Kulkeneet joko laput silmillään tai milloin minkäkin tarkoitusperän mukaisesti ylläpitäen vallitsevia… asemia ja tiloja. Jos ja kun monien on vaikea päästä vaikkapa vaaleissa ehdokkaaksi, niin jonnekinhan sitten kerääntyy tyytymätöntä porukkaa.

Politiikka on ollut platkua, yksitoikkoista ja harmaata mössöä. Nyt se on tulistunut. Myöskin se mantra sai vihdoin kaikua. Se: Miksei ihmiset äänestä. No sitten tuli tää: Miten Ne voi ääänestää näin?! No, eihän kauhean moni noin määrällisesti tai prosenttuaalisesti, mutta tarpeeksi moni, että viisarit värähti.

On vain yksi asia mikä pysyy ja se on muutos. Muutosta ei voi estää. Siksipä sen pitäisi antaa tulla omalla painollaan. Väkisin vastustellessa se tulee lopulta vain rytinällä.

Sitä paitsi me aina naureskelemme, mutta vähän kateellisina, vaikkapa Italialle tai Venäjälle missä parlamentissa ja dumassa on sähäkkää meininkiä ja draamankaaret korkeita. Sekin on sitä Jotain. Jotain mitä meillä ei ole. Kuten eurooppalainen juomakulttuuri ja metropolit.

Tänään sitten Ameriikka kertoi listineensä Osama bin Ladenin. Ja Amerikka on revennyt riehakkaaseen riemuun. En tiedä onko se minusta edes viisasta. Ainakaan siitä ei jää yhtään sivistyneempi olo. Siis ssellainen länsimaisen sivistynyt olo. Siitähän tässä on pitkälti ollut kysymys. Että me tai me Eurooppa ja Amerikka ja Muut länsimaat olemme sivistyneitä ja Ne Muut eivät. Ne polttelevat Amerikan lippuja ja joskus Suomenkin. Me sivistyneinä emme. Kö.

Tuoko väkivalta koskaan mitään muuta kuin väkivaltaa? En tiedä. Ehkä. Siihenhän tässäkin uskoo moni. Kuten komentaja Puistola sanoi MTV3:n uutisissa: hiipuva Osama bin Laden olisi ollut parempi. Nyt miehestä tuli marttyyri. Ja siis minäkin tiedän mikä merkitys marttyyreilla on.

Tulkoon meistä viisaampia. Olkaamme isompia ihmisiä. Kasvakaamme. Eletään ja annetaan elää. Hyvä elämä. Kohdellaan toisiamme kuten tahtoisimme meitä itseämmekin kohdeltavan. Älkäämme tehkö toisille sellaista mitä emme tahtoisi itsellemme tehtävän.

Mr. Luv 7 kk

2011-04-28T21:01:00.003+02:00

Nestori on tänään seitsemän kuukautta. Huikeaa. Miten aika kulkeekin kuin valonnopeudella madellen. Oli syksy, tuli talvi, pimeää riitti, koitti vuodenvaihde ja lopulta myös kevät. Ah ihana kevät!

Habaneromme istuu, syö jo kahdeksankuisten soseita, koska: vaihtoehtoja ei aina anneta ja tänään merkkasi potankin juhlan kunniaksi. Toimiva vatsa on iloinen asia!

Kuva on lomalta. Nestoria pännii urakalla, ettei osaa vielä kontata. Mutta ensimmäiset kuvat, ensimmäisestä kynnyksen ylityksestä on otettu. Sieltä se Nestori tulee nk. hylje-tyylillä, punnertaa välissä vähän varpaillaan ja taas mennään. Eilen löysin kaverin meidän pikkuvessasta. Hurjaa.

Kaikesta tästä habailustahan seuraa karmiva nälkä, eli yösyönti. Voi jeee. No, kaiken mä kestän eikä nyt ole kyse mistään karmivasta vatsataudista. Thank goodness.

Muistan kaverin nuorimmaisen 11 kuisena, kun se meni sujuvasti luikumäen raput ja tuli pää edellä luikumäestä alas. Kerkesi toiseen kerrokseen kontaten, sillä aikaa kun otettiin vaunujen alaritilaltä kassi. Tiedän siis mitä odottaa, mutta huuh huuh.

Nestorista tulee ehkäpä (tämä voi olla ihan vaan äiti-ihmisen spekulointia) aikamoinen jässikkä. Pitää muistaa kasvattaa herrasmies, mutta mikään tuulessa taipuva sokeriruoko ei ainakaan. Nyt jo väännetään laseista ja muista. Kun Nestori saa otteen, niin se on sit siinä.

Helmiä mietityttää edelleen ja vaihteeksi sellaiset asiat, kuin: Kuka on ketäkin vanhempi siis näin ollen ja elikkä voi ja osaa asioita X, Z ja Y. Tai se on vanhin joka on pisin tai muuta vastaavaa. No, äitihän sitten tulee ja kertoo kuinka itse oli ekalla pidempi kuin yksi opettaja, kuinka Nestori ehkä kasvaa pisimmäksi tai sitten Iris, kuin ikä onkin vain statisti kaiken muun rinnalla.

Toivotaan nyt, että Mr. Habaneros nukkuisi nyt omassa sängyssään tämän yön JA neiti Uhma ei pissisi omaansa. Iris tahtoo nukkua plikkareissa, mikä on ihan jees, mutten jaksa vaihtaa lakanoita yöllä (en edes klo 5), vaan nk. rangaistukseksi Iris joutuu meidän viereen. Tila on kortilla. Ainakin itselle, kun Nestorin lisäksi Iris möhkii aikuisia sängystä.

Huomenna Englannin prinssin häitä ja kurkkuleipiä. Iloa ja onnea!

FC Lipsus

2011-04-28T19:40:00.006+02:00

FC Lahden toimari tänään ip Trion kauppakeskuksessa FC Lahden kauden kick offissa: "Mukava nähdä teitä täällä näin runsaasti. Etenkin nuoria tyttöjä. Tarvitsemmekin uutta verta - katsomoon, kannustamaan meidän nuoria miehiä". Hei vaan sullekin ja sun heiluvilles.

Wau! Whaaaattaa?

Sanokaa pikkusieluksi ja telaketjufemmariksi, mutta voi ziisös taas tätä sanojen valintaa. Juu, juu. Kaikkihan tarkoittavat hyvää. Ai nouuuuu. Mutta silti.

Sitten toinen jamppa, spiikkeri aka juontaja pyytää kaikki ukot lavalle: joukkueenjohtajan ja näin, aloittaa jutun ja muistaa sitten: "Ai niin! Onhan meillä täällä naistenkin joukkueenjohtaja". No kappas.

Kammoon, miehet. Ei näin. Se ei kuullosta vain hyvältä. Varmaan osataan hommat, jopa niin hyvin ettei yhtään mietitä. Yhtään.

Minä olen ollut A-maajoukkueen kanssa leffassa vuonna nakki ja miekka, kun Littikin oli vielä nuori ja lupaava. Silloin kaikki pojat (myös siis Litti) ottivat kengät pois Helsingin Bristol-teatterissa (rip) ennen kuin laittoivat jalkansa parven reunalle, koska "pojat ovat niiin niiin hyvätapaisia".

Minä olen pelannut jalkapalloa Helsingin Kannelmäessä HJK 77-78:ssa. Sitten menin ja kasvoin kolmena vuonna 10 cm per vuosi ja polvilumpio ei kerennyt ihan mukaan. Edelleen pannassa ovat kuulantyöntö ja moukarinheitto. Voi ei. Minusta jalkapallo ei ole mikään lesbolaji, siinä missä lätkääkään en pidä ensisijaisesti homoilevana pyllynhieronta -lajina. Niin ja miten se nyt menekään noin suhteessa, onko miesten A-maajoukkue pärjännyt kuin hyvin suhteessa naisten A-maajoukkueeseen. No IHAN sama!

Ehkä olisi pitänyt etsiä se toimari käsiin. Mietin jo sitä, mutta kokoonpanomme oli jo ns. valmista kauraa. Stagen Salppurin esitys oli nähty ja oli aika päästä ulos. Ehkä toimarille pitää laittaa meili. Tjaa… Ehkä. Joo.

B-luokan matka

2011-04-26T11:04:00.003+02:00

On sellainen, jolloin kymmenestä päivästä kaikki ollaan kipeinä. Eikä loppua näy. Sellainen, joista viisi ollaan ihan vaan sisällä, kun kaikilla lapsilla tai 2/3 osalla on 38+ kuumetta ja tuberkuloositupakkayskä.

Sellaiseksi b-luokanmatkaksi tämän reissun teki mm., että oli tarkoitus olla uimassa, uimassa ja pulikoimassa ihan överisti. No, Helmi pääsi viitenä päivänä uimaan, Iris kolmena ja mä sekä Nestori KERRAN! Ja sekin kerta oli ihan virhe, koska Nestorin kunto siitä ainakaan kohentunut.

Mukaan otettiin saippuakuplazydeemit, piiitkä hyppis (että olis voitu harjoitella sitä), twisti-naru, keppihevoset ja kauko-ohjattava-auto. Eikä kunto kestänyt keppihevostelua (ja lähes identtisistä keppiksistä toinen on molempien suosikki ja toinen inhokki, että eri greit sekin). Kaikki ulkoilu ei mennyt penkin alle, mutta siis se ei todellakaan vastannut kenenkään odotuksia.

Helmi pettyi (kuten minäkin) kahvilatarjontaan. Siis onhan siellä ihania kahviloita, mutta meille ei vai tarjoutunut tilaisuutta käydä niissä-käään. Todella Benalmadenasta.

Juu, olin ajatellut käydä vaikka hierojalla tai jotain, mutta enpä käynyt. Meidän auto kävi huollossa ja ulko-sisäpesussa thou. Ei olisi tosin pitänyt mennä sinne pesuun, koska joku dorkajuoppokuski ajoi isolla parkkiksella, yksinään seisoneen automme kylkeen. Onneksi se on ajokuntoinen, ettei tarvinnut bussillä tulla Pärnusta Tallinnaan, laivalla ja taas bussilla Helsingistä. Silloin munkin tajunta olisi varmaan räjähtänyt taivaisiin ja tuuliin.

Olimme sentään asuntomajoituksessa, että sairastupaa oli rattoisa pitää. Oli jääkaappi ja hella. Mutta hienointahan oli pesukone, joka pyörikin päivittäin. On lomankin kohokohdat vähän muuttuneet. No, tärkeintähän oli, että kuitenkin oli mukavaa.

Ja kyllä. Minusta tulee sellainen joka lomailee vain jossain tietyssä kohteessa. Se on meidän tapauksessa Pärnu. Sinne mennään kesälläkin ja …jumalauta jos se lusitaan sisällä klesana.

Kesäksi mestoille roudataan jotkut pöyrät, myös Helmille. Aakeella laakeella puitostiellä on sitäkin stressittömämpi (mun näkökulmasta) harjoitella. Tosin Tättärää-Iris varmaan vetää pultit ja haluaa myös. Noh, hienoa jos tahtoo.

Nyt on kuitenkin kevät ja lähes kesä tullut jo arkeenkin. Vappuna tietty (TIETTY!) saattaa tulla räntää. Mutta sitä paremmalla syyllä nyt kun on aurinkoista, niin josko sitä vähän siitä nauttisi. Josko loputkin meistä parantuisi ja pliiis josko mä en saisi koko paska flunssaa. Siinäkin menee nyt jonkinlainen raja.

A-luokan matka

2011-04-08T22:03:00.004+02:00

Olin kolmen ystävättären (mä olen vaaaanha… "minä ja ystävättereni tässä…") kanssa nk. A-luokan matkalla, Pärnussa. Ei ainottakaan lasta mukana.

Minä en suinkaan ollut ainoa, josta oli superyybehyberhauska lähteä tai ketä olisi ihan toooodella paljon jännittänyt kuinka mun tissit voi ja miten Nestorin imetyksen käy. Mutta se puoli sujui todella hyvin ja imetys mihinkään ole tyrehtynyt, saati loppunut.

Mitä kolme lapsellista ja yksi työn uuvuttamana 3kymppinen nainen tekee Pärnussa? No, menee kauppaan ostaa viiniä, meikkaa, kokeilee kampauksia toinen toisilleen (vaihtelevalla menestyksellä), shoppailee menestyksellisesti, syö ravintoloissa rauhassa lounasta ja päivällistä ja juo kahvia kun tykkäävät ja siltä tuntuu. Niin aj pitää yöllä nakkikiskalla thaiboxingin alkeiskurssia. Hmmm…

Nukkuakin me aiottiin, mutta ensimmäisen kerran herättiin kuudelta, sitten seiskalta. No seuraavana aamuna sentään herättiin yhdeksän jälkeen. Wuhuuuu!

Kauneushoitoja? No, kävi osa suihkussa.

Hauskinta oli höpötellä, kertoa kaikkia nk. hyviä juttuja ja paluu matkalla sovittiin, että se joka ei ole rasittava sille tulee joku penalty. Ja sittenhän me oltiin. Ainakin yksi mies katui, että päästi meidät samalle sohvaryhmälle istumaan. Mutta sen vaimolla oli hauskaa.

Vainulla (se on katu siinä wanhassa kaupungissa) on luomuravintola. Ihanaa aamiaista ja IHANIA tauluja! Uuuu la laa! Ihania värejä, ihania!

Ihana matka! Kiitos seuralle! Kiitos Jaakolle synttärilahjasta!

Rauhotu

2011-04-07T21:12:00.003+02:00

Mietin tänään(kin), että mitä väliä jos ja kun me ollaan aina lähes viimeisiä. No, on sillä väliä, mutta onko niiin paljon väliä? No ei ja on ja ääääh!

Mutta voi ziiisös! Joka aamu syistä X, Z, Y ja Ö olemme myöhässä. Vaikka kuinka oltaisiin hyvässä flowssa ja rytmissä, niin voi keijo! Sitten käy jotain.

Nestori on kakannutkin juuri vaipan täyteen, Iris vilistää ohi alasti vaikka JUST puettiin sisävaatteet, Helmi onkin päättänyt vaihtaa asukokonaisuutta, ollaan piilosta, hippaa, valikoivankuulon yhdistys pitää aamukokousta piiiiitkällä kaavalla, maataan eteismattona ja m i t ä näitä nyt onkaan. Puen ite! Mä EN pue! Äiti EIEIEIEIEI saa pukea!

Sitten on raput. Kun käsken odottamaan, niin neidit ovat jo alaovella. Kun pyydän menemään edellä (että puen itseni, Nestorin loppuun ja hihnoitan Mairen), niin eieieiei. Jäädään ylätasanteelle makoilemaan. Antakaaa mun kaik' kestää!

Alhaalla huomataan/kerrotaan/tulee ilmi, ettei olla vaikkapa puettukaan niitä villasukkia/lapasia/kauluria/villahaalaria/pitkähihaista mitkä piti. Eikun ylös hakemaan ja taas ollaan myöhässä.

Pihalla saatetaan jumittaa ja edetä noin kolmemetriä tooooooodella hitaasti, ehkä heittäytyen taas ihmisbarrikaadiksi. Käsineet heitellään käsistä ja sitten huudetaan, että on "KYYYYYYLMÄÄÄÄÄ!" (+5 celciusta), kengät potkitaan jaloista, kun ollaan autossa. Turvavöihin ei ehkä halutakaan. Ja sitten alkaa huuto Peppi-musiikista.

Niin ja talvelle huomasi pihalla, että "webasto!?" Miksi se aina unohtui?! No… kun oli yhtä jepaa se viimeisin 30 minuuttia. Tai auto jumittui lumihankeen tai Jotain.

Puuuuuuh!

Joka arkiaamu. Miksi?! Miksi arkena nukuttaisiin vaikka kasiin ja sitten viikonloppuna herätään kyllä kuudelta? Miksi?!