Voihan voimattomuus

Olen saanut yskän lapsilta - lahjaksi. Kiertopalkinnot on monesti haluttuja, tämä ei. No. Eikun tulta päin!

Remontti on kyllä viheliäinen prosessi, mutta matkalla Suurempaa Ihmisyyttä varmaan ihan paikallaan. Oppii sietämään keskeneräisyyttä ja kaaostakin. Sitä kun aikataulut pettää, niitä ei olekaan tai jotain puuttuu. Suunnitelmat vaihtuvat, muuttuvat tai eivät onnistu vielä – ehkä kesällä (2015) ja mitä ikinä.

Grrrr…

No. Zen. Ei se mitään.

Olisi ihana saada rykäistyä asioita kuosiin, mutta joskus ei vain onnistu. Jumalallakin meni kuusi päivää maailman tekemiseen ja se on sentään Jumala isolla Jiillä. Minä vain pieni ihminen. Ei voi liikoja vaatia. Sitä paitsi oliko Jumalalla näin hyviä assareita kuin mulla?! Niin. Jessekään ollut vielä syntynyt ja senhän Jumala delegoi ihan muille.

Joskus käydään aina keskustelua siitä onko kotiäitiys työtä ja millaista se on ja voiko sitä verrata edes… mihinkään. No kyllähän sitä voi.

Eläkettä ei esim. oikein pääse kertymään. Pikkujouluja on turha viettää "työporukalla", koska räkäposkella mennään ihan normipäivänä ja vedetään "sä oooot tyyyyyhmä"- settiä muutenkin. Why bother? No, töihin ei tarvitse pukeutua mitenkään fancysti. Mikä siinä onkin, että jos menet ja laitat ne paremmat farkut, joku tulee ja kaataa mehukeitot sun syliin, mutta jossain remppavermeissä saat kulkea IHAN rauhassa vaikka viikkoja. Piis. Suihkussa jos menet ja käyt, niin jotain tapahtuu ihan varmasti eritesektorilla.

Toki opit kestämään vaihtuvia tilanteita ja tunnetiloja. Joudut vaan toteamaan, että parempi olla sellainen takki, minkä hupussa voit myös kuljettaa ostoksia kotiin, jos eli kun joudut kantamaan "asiakkaita/työkavereita", mahdollisesti huutavia ja potkivia sellaisia. Suhtaudut järkevästi erilaiseen näkemykseen kenelle Sinun avaimet kuuluvat ja ymmärrät pitää laukkuasi noin 2 metrin korkeudessa.

Facebookissa kiersi hauska teksti, missä mies tuli kotiin ja kauhistui, kun lapset oli pyjamissa pihalla, jauhot ympäri kämppää, huonekalut hujan hajan ja kauhea kaaos kaikella tapaa. Nainen sängyssä vaan lukemassa akkojen lehtiä. Nainen: "En tehnyt tänään yhtään mitään järkevää".

Toisaalta taas tämä Harry Pottereiden kirjoittajanainen ei kuulemma neljään (4) vuoteen tehnyt kotitöitä, vaan keskittyi kirjoittamiseen. Kannattavaa. Ihme, että oli yyyhoo, kun ei tehnyt kotihommia, sanos yksikin.

Pitäisi suunnitella täällä meillä, että mitä laitetaan miten ja mihinkin. Itsestä olisi kiva vähän laittaa väriä vaikka johonkin olemassa olevaan, säätää ja ällötrendisanoin: tuunata. Kotoilu nyt on ihan kamala sana.

Mutta sitten. "Ei!" tai "Eieieieieieie" tai "Eeeee-Ei!". Ei käy, kelpaa tai ei haluta. Halutaan niin ja näin ja tota ja tätä ja sitten eikuneikun ja siis… suunnittele sitten siinä. "Tää oo mikään sisustuslehti, tää koti", juu ei niin. Ei tod. Mutta jotain nokkelaa olisi niin kiva saada tähänkin kotiin. En mä haluakaan, että mun kodinhoidontuesta eli nk. palkasta menee mihinkään dissaintuotteeseen …kaikki eikä riitäkään. Sellaisestahan juuri Handelsbankenin ekonomisti setä sanoisi, että ei mis-sään nimessä, härre min good. Sitä paitsi jos jotain kotimaista dissainia, niin naapurin nuorenmiehen lamppu tai sitten jotain oivaltavaa vaikka… jostain.

Olisihan se mahtavaa ostaa Mikko Arto Juhanin (tulevaisuuden keraamikkoneron) Pöllö-valaisin tai vaikka hankkia Janika Herlevin joku teos, mutta… jos nyt ensiksi vaikka "vaan" saisi selville ketkä majoittuvat mihinkin huoneeseen ja sitten vaatesäilytyksen kuosiin ja pari hyllyä paikoilleen, niin sitten joo voisi miettiä vaikka jotain fänsympää.

Lapset tahtoo tanssipeilin, siis ison peilin seinään ja irtoköyttä (?!), että voi kävellä nuoralla. Itse tahtoisi vanhoja rakennustelineitä (sängyksi) ja uuden eteisen kaapi/tangon/hattuhyllynaulakon. Phuuuuh… Saisipa ajatuksesta kiinni ja tekisipä löytöjä ja nokkelia oivalluksia!

Turha miettiä mitään Kaamein Kämppä -vaihtoehtoa, koska ei olla ihan siinä pisteessä – vielä. Ja Teuvon teippaaminen oli pelottavaa katseltavaa - eikö sekään muka voi keskittyä ja vaikka leikkauttaa niitä irtokirjaimia jossain?! Apua! No. Kohta on hiihtoloma. Ehkä silloin. Ehkä sillon kun Jaakko pitää loput lomistaan. Sitten on käsipareja millä rykästä ja avot tehdä niitä yhteisiä kompromissiinkin perustuvia valintoja.

Siihen asti mä voimaudun [:juon tuplalatteja ja viikkaan]. Pyykki – se ei pesemällä lopu.