keskiviikko, 18. tammikuuta 2012

Usko itseesi ja ääneesi



Totta. Tämä on lobbausta. Vaalityö on vähän karseeta, siinä voi liata niin sanotusti kätensä. Tahrata maineensa. Ihminen haluaa olla voittajatiimissä. muta riskillä mennään ja niitä on otettava jos ja kun on unelmia.

Itsehän en ole ladannut Anssi Kelaa Spotify-listoilleni enkä toivoisi miehen biisejä vaikka duunipäivändoupiksi. Mutta tämä yllä oleva Anssi Kelan tekemä video on hyvä ja arvostan kovasti Kelan tapaa tehdä itsenään vaalityötä (Haaviston hyväksi). Niin ja minun, sinun, meidän joilla on äänioikeus.

Kela järjesti myös Haaviston kanssa vaalikeskustelun, ihan vain jakaakseen sen netissä kaikille. Kyllä. Sellaisen olisi voinut tehdä muutkin kannattajat omista ehdokkaistaan ja varmaan ovatkin tehneet, jotkut ainakin. Minä en vain ole saanut linkkejä – vielä(kään). Tämä oli hyvä keskustelu ja tietenkin vain vankensi mielipidettäni ja sitä minkä numeron äänestyslippuuni sunnuntaina kirjoitan.

Ettei nyt vain sitten sattuisi mitään ennen sunnuntaita…

Minulla on jonkinverran kokemusta vaalityöstä ja kadulla esitteiden jako on minusta ihan horroria. Yyyy. Ihmiset saattavat olla t o d e l l a epäkohteliaita eivätkä sano "ei kiitos", vaan jotain ihan muuta ja aivan toisella äänensävyllä. Kenties se on opettanut itselle, ettei tarvitse kieltäytyä asioista epäkohteliaasti vaikkei Vartiotorniakaan tahtoisi.

Moni myös käyttää vaalien aikana ja niiden jälkeen kovin pilkallisesti aseena sitä, ketä kukakin avoimesti tai edes mahdollisesti kannattaa/kannatti. Minusta sekin on lobbaamista. Se on vain mustamaalaamisen ja inhottavuuksien kautta toisen alentamista, jotta joku muu näyttäisi ainakin hetkellisesti paremmalta. Niin, vähän jotenkin leimiä. Sitten, yleensä, heittäydytään sen viitan taa joka on: En mä halua olla poliittinen – mitenkään siis. Höpö, höpö. Etpä et.

Suomessa on hienoa, kun ketään ei kivetetä hengiltä tai äänestyspaikan ulkopuolella hakata tuusannuuskaksi, jos äänestää "väärin". Vaalisalaisuushan on sitä varten, että JOS yhteiskuntamme olisi vajonnut niin alas, olisi vielä joku toivon pilkahdus mahdollista.

Tosin silloin vaalitarkkailijat olisi ns. hyvin valittuja ja he tulisivat kanssasi koppiin ja mikäli silti menisit kirjoittamaan mitä haluat, niin lynkkausporukka olisi ulkona odottamassa. Liput käytäisiin ennen ääntenlaskua läpi ja väärät äänet karsittaisiin pois.

Minä edelleen toivon ja uskon, että jokainen jaksaa käydä äänestämässä. Kyse ei voi olla eikä oikeasti saisi olla mistään krapulan tmv. tapaisesta esteestä. Oman äänestyspaikan voi selvittää vaikkapa täältä. Yksi hyvä on kysyä naapurilta missä hän äänestää tai jos on juuri muuttanut, niin muistella missä viimeksi äänesti varsinaisena äänestyspäivänä ja jos ei muista/tiedä, niin soittaa vanhalle naapurilleen.

Kun olin viime pressanvaaleissa äänestyspaikalla leimaamassa lippuja ja laskemassa niitä Kalliossa oli jännä huomata, että Ne Kadunmiehet, joilla ole edes pysyvää osoitetta ilmoittivat ottavansa sen ratikan kaupungintalolle ja ne vähän väsyneet ja nihkeät työssäkäyvät aikuiset väärään äänestyspaikkaan tullessaan ilmoittivat ettei "tod kiinnosta lähtee niiIIIIIiin pitkälle käveleen" oikeaan äänestyspaikkaan (kahden korttelin päähän) , vaan viereiseen pubiin tasoittavalle.

Ja minusta kyllä äänestyskahvilla pitäisi käydä.

1 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Äänestyskahvit on kyllä meillä ihan itsestäänselvyys ja ehkä jotenkin kruunaa sen jutun. Ja lapset tykkää tietty ja ehkä jää niillekin perinnöksi se, että äänestää pitää ja kahvit sen jälkeen juoda. Ja pulla syödä. Siksi vasta äänestyspäivänä hoidetaan homma. Sunnuntaihin :)