Iriksen ja Helmin joulujuhla takana. Pitkä sairaslomailu tietenkin heitti jännityskäyrät kaakkoon ja jopa yöllä molemmat läpsivät allekirjoittanutta ja siinä sai väistellä potkujakin. No, pitää varmaan aloittaa joku perhejooga, jos jooga kerran auttaa jännitykseen.
Koska tytöt ovat eri ryhmissä ja joulujuhlat samaan aikaan, tarkoittaa tämä jakaantumista. Voi kilarit! "EIEIEIEIEI!!! Mä en halua v a a n miehiä mun juhliin!" Turha siinä on todistella, että mummeli ei ole mies, kun periaateketutus tulee tietenkin siitä, että Iris sai valita ketkä tulee Iriksen ryhmän esitykseen ja ketkä pääsee Helmin. Koska kaikkihan olivat viime vuonna Helmin juhlissa. Tasapuolisuus on TYHMÄÄ!
Aamulla draama jatkui ja likkoja jännitti osaavatko ne piisit ja tietenkin osaavat, kerran kotonakin/evakossa niitä ovat vetäneet. Helmi joulujuhlissa viime vuonnakin. Eihän se setti niin paljoa muutu. Iriksen jännityksen tietenkin ymmärtää, kun ollaan ensimmäistä kertaa tämmöisessä kohtaa ja toinen aloitti kesken syksyä ja ollaan oltu l ä h e s koko siunattu joulukuu kipeänä tai semisti eli kipeänä.
Ymmärrän täysin niitä vanhempia, jotka eivät pääse lastensa joulujuhliin tai unohtavat ne! Herra mun jee miten kauhee paskafiilis itsellä olisi. Taas itkisi itsensä nainen uneen. Mietin myös sitä, että nyt kun kaksi kolmesta on eriryhmissä, niin Nestorille ei jää vaihtoehdoksi mennä tarhan kolmanteen ryhmään. Kumman kanssa Nepa sitten tulee paremmin toimeen kahden vuoden päästä? Päätin kyllä jo, että menee Iriksen ryhmään, koska päällekäisiä vuosia on enemmän. Mutta, let's see.
On hauska katsella lapsiriviä mikä on täynnä niin erilaisia persoonia ja tapauksia. Kuinka osa ei pysy paikallaan ja osa taas ei liiku yhtään. Ihan kuin sketsistä. Kun tuntee lapsia ja tietää minä vuonna kukakin on syntynyt, niin tajuaa kuinka erilaisia lapset ovatkaan ja millainen haaste on, kun vaikkapa tarhan kaikki 2007 syntyneet aloittavat ekanluokan. Toiset ovat isokokoisia, toiset pienen pieniä. Jotkut eläytyy, toiset periaatteesta ei. Kaikki yhtä suloista ja huvittavaa.
Mutta tänään tarhalla tunnelma oli alkuun jännittynyt. Tytöillä oli jos jonkinlaista mekkoa, eräskin nuorempi herra kuin jahticlubin pj, sitten tunnelma muuttui hartaaksi ja huvittuneeksi esityksen aikana, yhteislaulua olisi saanut olla enemmänkin ja lopuksi Nestorikin viiletti niin, ettei mikään ihme että nukutukseen meni minuutti.
Hyvät pileet on aina hyvät pileet.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti