Tv-uutisissakin monesti viitataan kaikenlaisten asioiden yhteydessä Facebookkiin, mutta sanottakoon että niinhän minäkin teen. No. Presidentinvaalien yhteydessä myös tykkääjien määrällä luodaan kuvaa kannattajien määrästä.
Noh, jaa.
Itse tykkään puhtaasti uteliaisuudesta ja mielenkiinnosta Lipposen, Väyrysen, Arhinmäen, Niinistön kuin myös Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjoiden FB-sivustoista. Yhtä vain kannatan ja yhtähän tässä saa äänestääkin.
Mistä johtuu, mutta Evalla ja Sarilla sellaisia edes ole ja täytyy rehellisesti myöntää, että olen kenties itse pieni ihminen enkä tykkää – vielä Soinin sivusta. Tai ole edes sitä zekannut, onko sellaista. Hetkinen… On, mutta en liity 256:ksi tykkääjäksi.
Tässä linkki erääseenkin blogiin minkä voi lukea vaalipropagandan kanssa TAI ilman.
Riittääkö siis, että vain tykkää vai pitääkö myös aidosti tehdä jotain? Siis aukoa päätään vaikka Blogistiniassa tai Facebookissa/Twitterissä tai kaikissa? Plus kaikki nk. kahvipöytäpropaganda? Ehkä, kenties. Riittää jollekin, ehkä kuitenkin pitäisi tehdäkin jotain eikä vain hiljaa mielessään tykätä.
Sosiaalinenmedia toden totta on ottanut nyt sen vallan itselleen, mikä sille joustavana ja kaikille tasapuolisesti avoimena väylänä kuuluukin. Miksi vain paperiset sanomalehdet saisivat sen ilon itselleen ja tv-kanavat.
Loputtoman laaja sosiaalinenmedia on yksi demokratian välinen ja minä pidän siitä. Sananvapaus on kaunista.
Eräs vanha opiskelukaveri sanoi, että "minä olen sentään MTV3:n toimittaja enkä mikään maakuntalehden kolumnisti". Niin kaikkihan on suhteellista. Mutta ähäkutti. Kuinka paljon enemmän valtaa vaikkapa yksittäisellä tekstillä on jossain blogissa suhteessa vaikkapa tietoon miten Tuksun entinen mies nyt porskuttaa. En tiedä, mutta toimittajan kuin toimittajan valta on kyseenalaistumassa. Vaikka onhan meillä toki ollut Seiskakin jo pitkään.
Pääasia on ymmärtää, että maailma on jo muuttunut. Sosiaalinenmedia aka some on täällä ja sen tuomaa iloa ja valtaa tuskin kukaan hetimmiten saa riistettyäkään.
Jotain pahaahan sen mukana tietenkin tulee. Mm. Somalian ääriryhmät alkoivat käyttää Twitteriä – sitten kuitenkin, länsimaisesta hapatuksesta huolimatta. Ai miksikö? Varmaan koska se on oivallinen tapa levittää sanaa ja vaikuttaa. Ennen kuin CNN tai NY Times edes kerkeää konttorissa lyömään ensimmäistä tavua näppiksellä, tieto on jo levinnyt ja lehdessä se on niiin eilisen uutinen kuin uutinen nyt voi olla.
Että tykätä saa ja se vielä mitään mistään varsinaisesti kerro.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti